Koulujen stipendit uusjakoon
Kohta on taas se aika: kevätjuhla ja stipendit. Harvat voittavat ja monet pettyvät. Koulun kannustus pitäisi tulla muustakin kuin arvosanoista.
Huono Äiti sai viestin. Kiitos siitä. Se viesti menee näin:
”Ihana lapseni on erityinen, paljon tukea tarvitseva oppilas. Suorastaan ottaa omaan lanttuun se, että tiedän itse tismalleen, kuinka paljon oma lapsi on tsempannut ja tehnyt töitä koko koulu-uransa ajan. Lapsen pienluokalla ei stipendejä jaeta, edes kunniakirjaa koko lukuvuoden tsemppauksesta tai muuta mielialaa kohottavaa, kivalta tuntuvaa pientä juttua liittyen kuluneeseen lukuvuoteen. Toivottavasti asia on muualla paljon paremmin ja nuorille saadaan hymyä kasvoille kouluasioiden tiimoilta ainakin hetkiseksi. Halusin vinkata asiasta, koska tämä pännii itseäni kovin. Toki meillä kotona pidetään kesäloman aloituskekkerit ja kehutaan nuorta pitkin kouluvuotta. Minusta koulujen/luokkien tulisi vaan enemmän huomioida positiivisesti ertyiset nuoret ja heidän erityinen panoksensa koulunkäyntiin.”
Jokainen lapsi ansaitsee hyvää palautetta siitä, että yrittää. Kaikki eivät ole todistusarvosainoilla kympin oppilaita, mutta heillä voi kympin yrittäminen.
Lapsen itsetunnolle on merkittävää, jos lapsi saa tuntea olevansa hyvä jossakin. Vastaavasti huono koulumenestys syö myös lapsen itsetuntoa.
Kysyin taannoin saittini seuraajilta, millaista palautetta heidän tyttönsä ja poikansa saavat koulusta. Toteutin kyselyn Typeform-kyselynä ja siihen vastasi 342 henkilöä. Vastauksista kävi ilmi, että pojat saavat koulussa suhteellisesti kolminkertaisen määrän huonoa palautetta tyttöihin verrattuna. Vastaavasti tytöt saavat lähes kaksinkertaisen määrän positiivista palautetta poikiin verrattuna.
Kyselyssäni kysyin lasten vanhemmilta myös, miten lapsen saama palaute on vaikuttanut lapsen käytökseen jatkossa. 88% vastaajista kertoi positiivisen palauteen vaikuttaneen lapseen positiivisesti. Negatiivisen palautteen jälkeen käytöstään muutti puolet lapsista, puolet lapsista ei muuttanut.
Posiitivisen palautteen merkitys lapsen käytökseen on siis huomattava. Negatiivinen palaute ei vaikuttanut lapsen käytökseen parantavasti.
Pojat viihtyvät koulussa huonommin kuin tytöt, oppivat huonommin kuin tytöt ja pääsevät jatko-opintoihin huonommin kuin tytöt. Suvivirren sointi on mollinen monen pojan perheessä.
Pojat ovat villejä, pojat ovat äänekkäitä, pojat ovat eläväisiä ja joskus pojat ovat hiljaisia hiiriä. Joka tapauksessa poikien tavassa olla poikia on ristiriita siihen nähden, miten koulu haluaa oppilaiden olevan. Villeille ei stipendejä tipu, kuten ei myöskään keskitien kulkijoille tai heille, jotka saavat ”ihan oookoo” -numeroita. Yrittämisestä ei palkita.
Jos Huonolla Äidillä olisi suuri firma ja paljon rahaa, Huono Äiti lähettäisi tsemppari-stipendit kouluihin. Ehkä jossakin on se suuryritys, joka pystyy ottamaan tästä kopin. Jotta ne ei-perinteiset-kympin lapset, mutta pirusti yrittävät saisivat tuntea olevansa hyviä. Hyviä vaikka pelamaan mobiilipelejä.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Kivoja ideoita, vaihdan alaa Peruuta vastaus
23 vastausta artikkeliin “Koulujen stipendit uusjakoon”
Uusimmat artikkelit
Minä kaksi kertaa luokalle jäänyt sain lukion päätteeksi kultasormuksen (Hymypojan/tytön vastine) muiden saajien ollessa niitä 10 tyttöjä ja poikia. Tämä tapahtui 60-luvulla. Kyllä sitä kansa sitten ihmettelikin, itse eniten.
Forssan seudulla on jaossa Huippu Tyyppi -stipendejä. Kuka vain yksittäinen, yhteisö tai yrittäjä voi osallistua stipendien lahjoittamiseen. Näillä muistetaan Huippu Tyypejä eli erityisen tuen tarpeessa olevia, tsemppausta kaipaavia ym. Eli koitetaan antaa positiivinen buusti sellaiselle, joka ei välttämättä esimerkiksi todistuksen perusteella saisi stipendiä. Mukana oli tänä vuonna jo kymmeniä lahjoittajia. 🙂 Ihan tosi hyvä juttu! 20 euroa on esimerkiksi monelle yritykselle pieni raha, mutta sillä saa positiivista pöhinää jollekin lapselle tai nuorelle pidemmäksi aikaa.
Meillä ainakin jaetaan tsemppari-ja paras parantaja-stipendejä.
T. Ope.
Kovasti ne äänekkäät häirikköpojat, äitiensä ”eeityislapset” ja ihan oikeasti erityiset saavat luokassa häiriköidä motivoituneita, innostuneita ja kilttejä oppilaita, sukupuolesta riippumatta. Lahjakkaalle lapselle vaikea saada haastavampia tehtäviä, joilla turvaisi opiskeluinnon, takaisi keskittymisen oppitunnilla ja kun Wilmaan paukahtaa kaikille pojille häirikkömerkintä niin omakin poika, 10:n oppilas, on luisumassa sinne 8-kerhoon. Miksi tehdä enempää, miksi osata mitään kun negatiivista palautetta tulee asioista, joihin ei ole ollut edes itse osallisena?
Mulla rauhallinen, älykäs lapsi, joka on epäonnekseen muutaman apinan luokalla. Nämä (kantasuomalaiset) tolvanat saavat pitää sirkustaan, kukaan ei voi (vai viitsi?)mitään. Rehtorilta tullut kotiin viidesti lukuvuoden aikana häiriköinnistä viestiä, ”nyt pitää asian muuttua, puhukaa lapsille toisten kunnioittamisesta”.
Mitään ei tapahdu, kiltimmät oppilaat pyytävät päästä käytävään tekemään tehtäviä, kun hörökorva ja adjutantit eivät saa pidettyä leipäläpeään kiinni. Pilaavat koko luokan koulunkäynnin.
Ihan järkyttävä meno.
Kyllä tuntuu että nykyään tehdään kaikki mahdollinen osaavien ja hyvin käyttäytyvien, asiansa kunnolla hoitavien tyttöjen latistamiseksi. Kaikki huomio menee nepsyille, psykiatrisesti oireileville tai ihan vain huonosti käyttäytyville. Kympin ja ysin tytöt kelpaavat vain näiden apuopettajiksi. Kukaan ei puolusta keskimääräistä lahjakkaampia, varsinkaan tyttöjä.
Ei se ole helppoa opeillakaan. Stipendirahastoa on rajallinen määrä, pari lapsistani on saanut koulumenestyksestä, joku hymytytön/pojan ja osa ei mitään. Esim. Kahdella tytöllä koko ajan n. 9 tai yli keskiarvo, ei ihan luokan paras, mutta tasaisesti hyviä, sosiaalisia ja hyviä kavereita, mutta ei niin näkyvästi esillä, että saisivat edes tsempparipalkintoja. Wilmassa vain hyviä merkintöjä, mutta eivät koskaan ole saaneet mitään ylimääräisiä palkintoja vaikka minun mielestä tietysti ois voinut palkita ”tasaisen hyvästä osaamisesta”, kukaan ei varmaan jäisi palkitsematta, joku syy aina löytyisi jos olisi rahaa, mutta minusta on ihan tavallista että kaikki ei koskaan saa mitään :).
Tuo kunniakirja eri aineista olisi oiva käytäntö! Ei maksaisi mitään koululle / yhteiskunnalle, ja useampi oppilas pystyttäisiin huomioimaan.
Hoh-hoijaa..taas on se aika keväästä. 15 vuotta opena takana ja koskaan en ole kuullut, että erityisen tuen pienluokat jäisivät ilman stipendirahoja. Jokaiselle tulee sama summa, ope / oppilaat äänestyksellä päättävät stipendien saajat. Opintomenestys ei yleensä koskaan ole merkittävin kriteeri stipendin saamiselle, vaan tsemppaaminen ja reilu kaveruus, muiden huomioiminen ja toisia kunnioittava käytös. Stipendi voidaan myöntää vaikka siitä, että on ennen lintsannut paljon ja nyt vähemmän! Ei koulu ja opet aina kaikkea tee erityisoppilaita väheksyen, kyllä siellä ihan oikeasti yritetään motivoida ja herättää huomaamaan hyvä monella eri tapaa.
Kerran työpaikkani stipendeitä lähettäessämme esitimme kouluille toiveen, että ne jaettaisiin oppilaille, jotka ovat tsempanneet ja parantaneet vuoden aikana numeroita esim. vitosesta seiskaan. Jälkeenpäin kyseltiin tutuilta nuorilta, miten kävi. Stipendit olivat menneet niille kympin oppilaille, jotka saivat kaikki muutkin. Lopetimme stipendien antamisen siihen.
Meidän keskimmäinen tyttö sai koulussa leijonien stipendin siitä syystä kun nelosluokkalaisena otti hoiviinsa eskarit ja 1-2 luokan pienet.Hän leikitti ja pelasi välitunnit näiden lasten kanssa.Nousihan siitä erään äidin toimesta hirveä poru.Kun hänen tyttärensä ei saanut stipendiä vaikka on paljon parempi koulussa kun meidän tyttö.Ei mennyt jakeluun että oli kyseessä ”kiva kaveri” stipendi.Kaikkein kauheinta vielä oli se kun meidän tytöllä oli lukihäiriö.No nyt on plikalla lukihäiriöisenä opiskeltuna kaksi ammattia ja on työllistynyt hyvin.
Minulla on 2 erityislasta ja paininnut näiden tunteiden kanssa pitkän tovin. Nyt nuorimmainen lopettamassa oppivelvollisuuttaan niin ykstyishenkilönä lähetin kahdelle koululle kannustuspalkinnon joka jaetaan haasteita omaavalle lapselle jonka elämän taidoissa on tapahtunut positiivista kehitystä. Ei näitä lapsia kukaan muu huomioi kun ne jotka elävät näiden haasteiden tuomaa elämää. Kannustuspalkinnon lähettämisen taustalla myös ajatus että opettajat heräävät tähän epäreiluuteen ja eteenkin siihen positiivisen palautteen voimaan. Viimeistään siinä vaiheessa toivon opettajien tajuavan kun eräät hämmästyneet lapset tulevat noutamaan palkintoa kevätjuhlassa aidosti iloisena saamastaan huomiosta.
Meidän steinerkoulussa jokainen ysin päättävä saa stipendin. Yllätys on vain stipendin syy. Se tulee jokaiselle omasta kehityksestä verrattuna aiempaan itseensä tai muusta lahjakkuudesta.
Minä, outo opettaja, olen monesti ollut se joka pitää erityisen tuen oppilaiden puolia, se joka toimii korvina ”laitoslapsille” ja se joka vääntää kättä muiden opettajien kanssa oppilaiden oikeuksista. Mielestäni joka koulussa pitäisi jakaa stipendi yrittelijäisyydestä, eli siitä että jaksaa yrittää ja yrittää, vaikka työmäärä jo kutosenkin arvosanaan olisi suuri. Entisellä työpaikallani tällainen stipendi jaettiin keväisin jokaiseen luokkaan. Toinen oli tsemppi stipendi tapojen parantamisesta ja koulumenestyksen kohentamisesta, joka yleensä annettiin sellaiselle oppilaalle joka oli esimerkiksi saanut keskiarvoa hilattua kutosesta jopa kasiinkin tai oli muuten parantanut tapojasn huomattavasti yläkoulun aikana. Koska opettajat usein ovat itse olleet niitä hyviä oppilaita, on monen hieman vaikea asettua heikompien tai hankalampien oppilaiden saappaisiin, siksi moni ei myöskään välttämättä hahmota miten kovasti joku oppilas saattaa numeroidensa eteen tehdä töitä, vaikkeivät numerot kiitettäviä olisikaan.
Hyvä huomio tämä: ”Koska opettajat usein ovat itse olleet niitä hyviä oppilaita, on monen hieman vaikea asettua heikompien tai hankalampien oppilaiden saappaisiin, siksi moni ei myöskään välttämättä hahmota miten kovasti joku oppilas saattaa numeroidensa eteen tehdä töitä, vaikkeivät numerot kiitettäviä olisikaan.” Ja kun viitsittäisiin pysähtyä myös sen häirikön tai ei-menestyjän viereen miettimään, mitä hän yrittää kertoa? Onko kotona kamalaa? Pelottaako koulu, onko se liian suuri, meluisa tai hankala? Voi kun enemmän kuultaisiin lasta.
Palautteen vaikutus on valtava.
Teini lähetettiin koulupsykologille (muutaman opettajan toive), jotta hänen mahdolliset oppimisvaikeutensa selvitettäisiin. Vähän ihmetytti, keskiarvo kuitenkin lähes 8, todistuksessa ei ainoatakaan seitsikkoa pienempää numeroa. No, sinne kuitenkin mentiin.
Testit teki psykologiopiskelija, purkutilaisuudessa oli mukana myös varsinainen koulupsykologi. Tulosten mukaan pojan pitäisi olla pienluokalla ja opiskella henkilökohtaisella opetussuunnitelmalla. Kun tämä kerrottiin teinille, löi hän läskiksi. Hänellä on psykologin todistus siitä, ettei hän opi. Ei siis tarvitse edes yrittää.
Ensimmäiset päivät ja viikot olivat kamalia – fysiikan kokeesta tuli 5+ (viimeisessä todistuksessa numero oli 8), kaveri ei edes yrittänyt. Ei hän kuitenkaan opi. Kun aikaa on kulunut, on tilanne vähän helpottanut.
Miten syrjäyttää nuori mies? Lähetetään hänet testeihin, todetaan huonoksi, latistetaan jo valmiiksi huono itsetunto ja päivitellään sen jälkeen, että taas on yksi syrjäytynyt nuori yhteiskunnan ristinä. Jos minulta nyt kysyttäisiin, voiko poikani testata, sanoisin, että ei voi.
Palautteen merkitys on aivan käsittämättömän suuri.
Ei perhana!!!!
Ihanaa, ettei ole näiden ajatusten kanssa yksin. Että joku muukin on sitä mieltä, että kaikkia oppilaita pitäisi muistaa jossain vaiheessa opintopolkua myös sieltä koululaitoksen puolelta. Vaikka se meidän Ville tai Petra tai Tiina tai Kalle ei olekaan kympin oppilas, se parinkympin stipendi voisi tulla hyvään tarpeeseen perheessä. Se voi olla juuri se summa, jolla lapsi saa vaikkapa uuden paidan kesäksi. Tai pääsee kavereiden kanssa elokuviin.
Tiedän ainakin yhden erityisluokan ja yhden open, joka hommasi omat stipendinsä omille oppilailleen. En muista, saivatko kaikki, mutta siinä oli huomioitu oppilaan erityiset kehittymisen alueet. Suuria lahjuksia ne eivät olleet, mutta tekstin kera annettuina varmasti perheissä iloittiin.
Hei. Eräässä Pohjois-Savon kunnassa jaetaan stpendi myös sisäisestä yrittäjyydestä. Siihen ei koulunumerot vaikuta, vaan se miten paljon panostaa oppimiseen.
Oma erityislapseni tsemppasi ekaluokalla kovasti, ei siltikään koskaan saanut leimoja vihkoonsa. Kun seiskat olivat erityisen kauniita, arvelin hänelle, että nyt varmaan tulee se leima.
No ei tullut opettajalta, mutta mä menin kirjakauppaan ja ostin kaikki leimat mitä siellä oli, lätkin joka sivulle leimoja niin että piisas, tyhjillekin sivuille jo valmiiksi.
Eipä tullut opettajalta mitään kommenttia ikinä mutta lapsi oli onnellinen.
Mistähän löydetään sellaiset ihmeopettajat, jotka saavat nämä stipendit oikein jaettua? Otimmepa me kansankynttilät huomioon minkä asian tahansa, kehuimmepa ansioista tai ansiotta, seisoimmepa päällämme tai halailimme nallekarhuina, niin aina menee jonkun mielestä väärin.
Jaoin tsemppikarkit hyvistä tunneista-> vanhemmat eivät halua pilata lasten (eivätkä varsinkaan naapurinlasten) hampaita. Jaoin plussia Wilmassa -> vanhemmat vertailivat merkintöjä keskenään ja narisivat, että haluavat perusteet, millä näitä jaetaan. Annoin hyvästä koulumenestyksestä stipendejä -> aina näitä kilttejä tyttöjä ja nörttipoikia palkitaan. Jaoin stipendejä hyvästä liikunta/kuvataide/musiikkimenestyksestä -> miksi palkitaan taidoista, jotka ovat ”synnynnäisiä” ja aina nämä samat urheilijat esillä. Palkitsin hyvistä kaveritaidoista ja muiden tsemppaamisesta -> ope palkitsi lellikejään. Annoin oppilaiden ehdottaa ja äänestää stipendinsaajat -> välttelin aikuisen vastuuta ja asetin lapset ikävään kilpailuasetelmaan, jossa äänestettiin kaveriporukan suosikkia. Annoin kaikille samanlaisen palkinnon -> miksi meillä tämmöistä ja muilla luokilla annetaan stipendejä?
Onnea kaikille stipendinsaajille. Väärin saatu.
Anteeksi jo etukäteen poikkeava mielipiteeni, mutta en vain ymmärrä, miksi kaikessa pitäisi huomioida vain näitä erityisiä…. lapseni luokalla on 3 jotka opiskelevat myös pienluokassa. Yksi näistä isosti väkivaltainen, kaksi muuta lähinnä ap:n kuvailemia ”poikia”, joiden häiriköintiä ja esim muiden kiusaamista loppuluokan pitää ymmärtää ja joustaa. Heiltä eimyöskään vaadita lähellekään samaa kuin muilta (esim kiroilusta ei heille tule sanktioita, muille tulee) ja he pääsevät mm. Kevätretkille ja heille järjestetään pienluokkana kivaa muuta ohjelmaa. Loppuluokka ei pääse edes kevätretkelle 🙁
Ja nyt se ainut kiitos näille kilteille oppilaille pitäisi jakaa siis esim tälle muita hakkaavalle ja uhkailevalle luokka”kaverille”…..
Opeta tässä nyt sitten lapselle että hyvä käytös ja muiden huomioiminen kannattaa 😞