Riittääkö suhteessa se, että toinen on paikalla ja seksiä on välillä? Vai tarvitaanko myös jotain muuta?

Ei riitä, kertoo tämä vaimo, joka ei saa mieheltään lainkaan hellyyttä:

”Olen miettinyt miksi en lähde suhteesta jossa en saa kosketusta. En nyt puhu seksistä, vaan muusta koskettamisesta. Haluksista, ohimennen tehdyistä hipaisuista tai siitä, että kumppani pyytäisi syliin tai vierelleen sohvalle makaamaan vaikka telkkaria katsomaan.

Rakastuin mieheeni ensi silmäyksellä. Elämme uusperheessä ja olin kiitollinen, kuinka hyvin hän otti lapseni vastaan. Hän lisäksi mm. siivosi, oli energinen ja tykkäsi touhuta yhdessä perheenä. Antoi minulle kosketuksia pitkin päivää. Melko nopeasti menimme suhteessa eteenpäin, muutimme yhteen ja saimme yhteisen lapsen. Vauvaakin mies hoiti hyvin. Jossain vaiheessa hänestä tuli kärttyinen ja hän nukkui aina töiden jälkeen. Varsinaisesti masennuksesta ei ollut kyse.

Asiat puitiin moneen otteeseen ja kerroin tarpeistani. Kerran kysyin mieheltäni mitä hän uskoo minun ajattelevan läheisyydestä ja vastaus oli ”jotain suutelua ja lääppimistä”. Huomasin, ettei viestini ollut mennyt perille ollenkaan. Etäännyimme toisistamme ja mietimme eroa. Noin kerran viikossa tai kahdessa mies lähestyy minua hellin ottein, mutta vain silloin kun hän haluaa seksiä.

Läheisyyden kaipuu on niin voimakas, että sen puute aiheuttaa fyysisesti oksettavaa oloa. Toivoisin niin, että joku aidosti haluaisi lähelleni ja koskettaisi (ei seksuaalisessa mielessä). Joku ohimennen koskisi tai antaisi vaikka suukon kaulalle. Ottaisi syliin. Melkein olisin jo siitä valmis maksamaan.

Jos katsoisin asiaa ulkopuolisena, miettisin että miksi tuo ei lähde surkeasta suhteesta. En tiedä vastausta siihen itsekään. Tai tiedän. Pelkään olla yksin. Ahdistus yksin olosta on järjetöntä. Se tyhjyyden tunne. Minulla on ollut niin monia suhteita jo, etten enää jaksa yrittää uudelleen. En jaksa tutustua kenenkään uuteen ihmiseen ja aloittaa alusta elämäntarinan kertomista.

Olisihan minulla toki lapset. Nyt jaksan päivästä toiseen huonossa suhteessa, tietäen että ainakin saan välillä nukkua ja pääsen omille menoilleni, kun talossa on toinenkin aikuinen. Vaikkakin ilman kosketusta.”

Nimim. Yksinäinen vaimo

Tämä teksti on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin keskustelunavaus tai tarinasi alla olevan lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat tekstit ja palkitsemme niistä Huono Äiti -kirjalla.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Repo Peruuta vastaus

14 vastausta artikkeliin “Kosketuksen puute näivettää minut ja liittomme”

  • Ex vaimo, nykyinen avovaimo sanoo:

    Kuulostaa hyvin tutulta, entisestä elämästäni..
    Tuntui kun olisin ollut kynnys matto. Lapset ja eläimet, olivat se miksi yritin sinnitellä niinkin kauan. Olimme 16v yhdessä josta 11v naimisissa. Liiton 3viimistä vuotta oli tyhjää, hyvin tyhjää ja yksinäistä. Seksi olisi kelvannut sekä lasten- kodin- ja elukoiden hoito.
    Kun avasin suuni ettei kaikki ole hyvin, mies sulki korvansa. Hain vuosi ennen eroamme ensimmäisen kerran avioeroa. Mies ei suostunut. Mutta ei hän sitä tehnyt vuodenkaan päästä. Minä päätin lähteä. Ja minusta tehtiin masentunut ja epätasapainossa oleva äiti. Kaikki lähti kuitenkin sujumaan hyvin. Minulla oli oma perheeni sekä pari ystävää ja sisko jotka kannustivat.
    En tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi lähtenyt. Kaikki on järjestynyt niin hyvin. Nyt minulla on ihana uusi kumppani joka todellakin huomioi, haluaa hieroa hartioita ja jalkojani, tekee aamiaisia ja vie leffaan ja syömään ulos. Meillä on niin ihanaa. Ja se miten hyvältä tuntuu kun saa arvostusta ja antaa sitä itsekin. Pidän uutta kumppaniani jalustalla ja teen kaikkeni että saan pitää hänet vierelläni. Meidän uusperheen arki on lähtenyt heti kyllä todella hyvin rullaamaan, on samanlaiset arvot ja pidämme paljolti samoista asioista.

    Kaikkea hyvää sinne. Toivottavasti saatte liittonne vielä pelastettua, tai keksit jonkun muun ratkaisun. Tuossa kyllä oma arvo ja itsetuntosi rapistuu.

  • 25 vuotta saman lakanoiden alla sanoo:

    Kyllä voin sanoa että aika kylmää kyytiä on täälläkin. Mies tekee omia juttuja, nukkuu pitkälle päivään ja valvoo yöt. ( on työtön)
    Ollaan keskusteltu, mies käynyt lääkärissä yms. Ei se seksin ja läheisyyden määrä ole mihinkään muuttunut, yhtä vähän tai ei ollenkaan.
    Itse ratkaisin sen että teen itseni tarpeelliseksi muille, en mielelläni. Olen yhtä kylmä kuin hän.
    Ero miettinyt paljon mutta mies ei halua erota.
    Viihdyn yksin aika hyvin nykyään, muttei kestä alkaa miettimään halujaan oikeastaan yhtään…

  • Yksinäinen sanoo:

    Mä en osaa sanoo muuta ku että osu ja uppos…😭 Miehelle ainoo läheisyys on seksi ja mä kaipaan muuten huomioo kuten halailuu,toisen kainaloon käpertymistä…jne . Mut se on kyl ollu ihan liikaa vaadittu…😭

    • Mies 38v. sanoo:

      Miehenä kommentoisin tähän. Joka toinen mies suomessa kärsii seksin puutteesta. Viidennes naisista. Halut eivät aina kohtaa joten asiasta olisi hyvä keskustella. Miehiä ja naisia on eri tyyppisiä…esim mies tarvii seksiä tunteakseen turvaa, läheisyyttä ja luottamusta suhteessa, toisaalta nainen voi tarvita turvaa, läheisyyttä ja luottamusta kokeakseen olevan valmis seksiin. Läheisyys ja seksi vaikuttaa miehillä todella paljon yleiseen vireyteen ja hormonaaliseen toimintaan. Me miehetkin kaipaamme myös läheisyyttä ja kosketusta ilman että se olisi seksuaalista. Jos kokee että seksin määrä ei ole riittävä sitä voi alkaa haluamaan entistä enemmän ja se voi alkaa ahdistamaan masentuu ja alkaa voida huonosti kaikkinensa. Hyvin helposti asiassa koetaan että syyllistetään jos asian ongelmaksi kokeva ottaa sen puheeksi puheeksi. Kysymys on yhteyden ja luottamuksen säilymisestä, jokainen kokee sen eritavalla miten se pysyy yllä.

  • Kyllästynyt sanoo:

    Tämä taitaa olla aika yleistä. Ollaan oltu naimisissa vuosia. Kosketukset loppui noin 4-5 vuotta sitten. Puolisoni sanoi että hän ei kaipaa läheisyyttä… eli se siitä. Itse olen halailija, mutta nyt on tullut monen vuoden vaje. Jotain tarvii tehdä, mutta mitä. Eroa tässä haudon. Yksinäisyyttä en pelkää, mutta tuntuu pahalta rikkoa pitkä avioliitto. Terapiaakin olen meille ehdottanut, mutta ei kiinnosta häntä.

  • Kyynel sanoo:

    Läheisyyden puute korventaa sisältä ja tekee ainakin minut kärttyisäksi. Pahinta on se, että jos itse yrittää hakeutua lähelle tulee torjutuksi. Tai suoraan pyytää päästä kainaloon, niin puoliso ei ole kuulevinaan tai äyskähtää jotain kieltävää. Se loukkaa ja kasvattaa kuilua väliin.

  • Ex-vaimo sanoo:

    Niin tuttua tekstiä, ikävä kyllä. 19 yhteistä vuotta, ainakin toinen puoli siitä ajasta järjetöntä kaipuuta kosketusta, läheisyyttä ja ymmärrystä kohtaan. Tuntui ettei muuta yhteistä ollut kuin lapset ja osoite. Seksiä jos ei tullut aina kun halusi niin sitä seurasi mykkäkoulu ja juopottelu. Vaikka pelotti ehkä enemmän kuin mikään muu tähän saakka, niin nyt olen onnellisesti omassa kodissani lasten kanssa, uusi ihminen elämässä mukana joka koskettaa ohi mennessään, ottaa syliin ja suutelee ❤️

  • Saa koskettaa sanoo:

    Ymmärrän varsin hyvin mistä puhut, itse miehenä en saa kaipaamaani huomiota hellyyttä kosketuksia tai mitään muutakaan, ei telkkarin katselua toisen kainalossa jne. Seksi on myös vähäistä milloin sitä on mutta todella upeaa ja silloin ko.juttuja kyllä saa, mutta ei riitä minulle pelkästään silloin ja tätä rakasteluakin on siis tosi vähän. Yli kuukauden taukoja ja pisimmillään lähes vuoden. Muuten sujuu todella hyvin ja rakastamme toisiamme ja viihdymme toistemme seurassa, läheisyyden ja kodketuksen puute tuntuu vaan sanoinkuvaamattoman pahalta ja meinaa mennä välillä masennuksen puolelle. Tuntuu todella pahalta, kun haluaa toisen kosketusta läheisyyttä tai itse antaa näitä, mutta ei toinen on lähellä mutta ulottumattomissa. En haluaisi erota, kun muuten on todella hyvä meidän olla yhdessä, mutta läheisyyden puute tekee kipeää ja se että joudun itse työntämään omat tunteeni ja läheisyyden kaipuun sivuun. Rakkauteni menee hukkaan, ja en saa toiselta sitä kun harvoin ja silloin se menee aina seksiksi, koska ei tiedä milloin taas saisi läheisyyttä on itse tartuttava tilaisuuteen, vaikka ei olisi otollinen hetki itselle tai on työstä väsynyt yms..Tuntuu turhalta odottaa ja kerta toisensa jälkeen pettyä..Olen miettinyt että jos ei ala korjautua asia, onko pakko erota, oman terveyteni vuoksi, kun miettinyt onko tämä lopunikäistä. Pettäminen ei tule kuuloonkaan, siitä ei saa mitään ja seksi ilman tunteita ei tunnu miltään, tulisi vaan itselle paskamieli, ja sekin vielä kun joskus harrastin yhdenyön juttuja, moni yritti väen vängällä seurusteluun kääntää asian ja riesaksi jäi. Kuulemma mukava komea, ja osaan ottaa naisen huomioon, sekä olevinaan mahtava myös sängyn puolella, omasta mielestäni ei ilman tunteita ole itselle ainakaan mikään, järisyttävä kokemus, sattuma sekstailut.

  • 3:n lapsen isä, naimisissa. sanoo:

    Vanha juttu jo, mutta pakko kommentoida. Minulla on samanlainen tunne, että voisin jopa maksaa siitä että joku koskettaa ja antaisi vaikka suukon. Läheisyyden puute kalvaa mieltä ja päätä.

    • Nainen77 sanoo:

      Niin minäkin olisin valmis maksamaan siitä että saan läheisyyttä. Olen miehelleni tästä maininnut useaan kertaan ,hän huomioi/ koskettaa minua minua pari ensimmäistä päivää kun asiasta mainitsen sen jälkeen kaikki hiipuu.

  • Repo sanoo:

    Mulla on sama tilanne, mut olen mies, ongelma voi olla myös toisin päin!

  • Nisse sanoo:

    Minä menen itse sinne mieheni kainaloon, tai halaan, kun tuntuu siltä, että tarvitsen sitä. Varsinkin suhteen alkuvaiheessa tuntui käsittämättömän hyvältä, että minä saan koskettaa, tai pitää kädestä. Halata. Usein minä olen se, joka otan kontaktin, mutta välillä miehenikin saattaa tulla halaamaan, vaikka ei oliskaan ’se’ mielessä. Liekö oppinut mallista 🙂

  • Anneli sanoo:

    tuttua täälläkin, kohta 20v yhdessä, ei kosketuksia, halauksia, pusuja muutakuin seksin aikana ehkä kahdesti kuussa. tuntuu että suurimmaksi osaksi ollaan kämppiksiä, ja tuntuu että hän välttelee minua eikä halua. rakastan toki häntä, mutta läheisyyttä kaipaan. Pakosti tulee mietittyä että lähteäkkö eriteille ja joskus loukkaannun ja ajattelen että olisin kyllä ansainnut parempaa…. mutta onko sitä sit kuitenkaan, entäs jos sitä jää ihan yksin?

  • mimmi sanoo:

    Olemme aikuinen pari ilman lapsia. Meillä oli aikanaan sama juttu, kunnes yhtenä päivänä marssin miehen kotitoimistoon talon toiseen päähän. Ilmoitin että tarvitsen yhden halauksen päivässä,että tiedän hänen välittävän ja 10 min aikaa puhua tai vaikka tuijottaa silmiin. Jos tätä kymmentä minuuttia ei aviovaimolle antaa, sen antaa joku muu. Nyt saan monta halausta ja ei ole epäilystäkään, etteikö hänkin tarvitse läheisyyttä ja itsetuntoa kohottavia sanoja työkiireiden lomassa.