Kollega piikittelee ja arvostelee ja esimies ei näe ongelmaa, mitä tehdä?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
“Olen joutunut uudessa työssäni epäasiallisen käytöksen uhriksi. Vaihdoin vähän aikaa sitten työpaikkaa. Soveltuvuustesteistä sain erinomaiset arvosanat, itse haastattelu meni myös hienosti. Olin todella iloinen.
Koronan vuoksi suurin osa kollegoistani on etätyössä. Jouduin olemaan alkuun paljon ihmisen kanssa, joka käyttäytyi minua kohtaan huonosti. Hän piikitteli ja arvosteli minua. Jotenkin sai minut tuntemaan itseni ihan surkeaksi. Purin hammasta ja yritin kahta kauheammin. Esimies alkoi välillä kysyä ihmeellisiä asioita, mietin voiko tämä kollegani kertoa minusta esimiehelle pahaa. Kerran näin ohimennen toisen kollegan, hän näki minut itkemässä. Kerroin mitä tunnen. Tämä ihana ihminen kertoi etten minä kuvittele, vaan toinen kollega on mm. soittanut hänelle kotiin ja sanonut esim. etten osaa mitään ja kyselen tyhmiä. Samoja asioita mitä minäkin olen kahden kesken saanut kuulla.
Hyvä kollega oli kertonut esimiehelle tästä selän takana haukkumisesta, hän oli sanonut näkevänsä työyhteisössä kiusaamista ja ettei hyväksy käytöstä. Tämä oli tapahtunut ennen tätä minun ja hänen kohtaamista. Pian kävimme esimiehen kanssa läpi tapahtumia. Mietin tarkasti mitä sanon, en halunnut kertoa sellaista missä olisi vain sana sanaa vastaan. Esimies mainitsi muutaman asian mitä oli myös kuullut. Hän jutteli myös minua kiusanneen työntekijän kanssa.
Kuva Samuel-Elias Nadler.
Puhuimme vielä yhdessäkin, minä, kiusaaja ja esimies. Kiusaaja kielsi kaiken, valehteli minusta asioita silmät kirkkaana, eikä esimies sanonut kuulleensa samoja sanomisia muutakin kautta. Asia tulkittiin väärinkäsitykseksi. Kiusaaja jäi siihen käsitykseen, että minä olen nostanut asian esille. Mikä sinänsä olisi ihan oikein, mutta en olisi sitä tehnyt, koska en ole tunne vielä tiimiäni, olen niin yksin.
Tämän jälkeen tilanne paheni. Sama kollega on luultavasti saanut mustamaalattua minua muille tarpeeksi. Minut jätetään koko ajan ulkopuolelle, enkä saa tietoja mitä tarvitsen hoitaakseni työni. Esimies oli koonnut sivullisen minun tekemiä virheitä, ja esitteli ne minulle. On osattava paremmin, ei saa tehdä virheitä, ei saa häiritä muita kyselemällä vaan on osattava itse. Hän on pettynyt minuun. Toisaalta epäili ettenkö uskalla sanoa, jos en osaa ja yritänkö esittää osaavani ja salailen osaamattomuuttani. Kysyi myös onko minulla vikaa oppimisen kanssa… Viikonlopun vapaat vaihtui tuon virhe-listan läpikäymiseen, palkatta.
Ensi viikolla on kuukauden kiireisimmät päivät ja työtä pitää tehdä kellon ympäri. Tämän kaiken arvostelun päälle hän totesi minun työkuormani olevan liian pieni ja lätkäisi niskaani puolet enemmän työtä jatkossa. Sanoin yrittäväni ottaa palautteen rakentavasti, korjaan tekemäni virheet ja yritän olla jatkossa tarkempi ja osata enemmän. Itkien kysyin onko mikään mennyt työssäni hyvin. Ei ollut… Kerroin pelkääväni miten selviän työstäni isomman kuorman kanssa, kun puolet pienemmälläkin määrällä on näin paljon huomautettavaa. Työni vaatii tarkkuutta ja sitä tehdään aikaa vastaan. Huonot lähtökohdat onnistua, kun pelkään etten osaa, ja tunnen olevani suurennuslasin alla.
Kuva Alex Ivashenko.
En halua kuormittaa tällä paskalla kollegaa, joka kiusaamisen nosti esille, vaikka hän on ainut kenen kanssa voisin puhua tunteistani. Tätä on hankala avata läheisille, jotenkin sitä miettii onko nämä puheet totta, jos olenkin näin huono ja epäonnistunut. Esimieheni totesi soveltuvuustestin menneen hyvin, mutta se ei näy työssäni. Tämä minua arvostellut kollega on kyseenalaistanut miten olen voinut saada kiitettävät pisteet vaikka osaamiseni on heikkoa.
Aiemmin en ole urani aikana törmännyt tämänkaltaiseen asiaan. Mitä voin tehdä? Onko ainut vaihtoehto vain kävellä pois? Miksi minua nöyryytetään näin paljon? Olisihan esimies voinut irtisanoa minut, koeaika menossa, joten eroon pääsisi helposti ellen ole heille sopiva.
Vapaapäivä on mennyt itkien ja oksentaen. Olo on aivan järkyttävä, tipuin polvilleni tämän kaiken arvostelun jälkeen. En saanut mitään perehdytystä uusiin töihini, ja nyt minulle on lätkäisty työmäärä mistä en voi selvitä. Yritetäänkö minut savustaa ulos työstäni?
Onko kukaan kokenut vastaavaa, mitä tehdä, miten korjata itsensä ja saada itseluottamus takaisin? Mitä te tekisitte minun tilanteessani? Työni on vaativaa ja stressaavaa muutenkin, en ymmärrä mikä tarkoitus tällä kaikella on? En saa ajatuksiani muualle, mietin vain mitä tehdä ja miksi en kelpaa esimiehelleni ja työkavereilleni. Tälläisen pelon ja ahdistuksen kanssa työn tekeminen menee sumussa. Pelkään tekeväni virheitä, en tiedä keneltä saan apua, kun en vielä osaa kaikkea mitä vaaditaan.”
Nimim. Epäasiallinen käytös uudessa työpaikassa
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 36 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Samaa täälläkin Peruuta vastaus
36 vastausta artikkeliin “Kollega piikittelee ja arvostelee ja esimies ei näe ongelmaa, mitä tehdä?”
Uusimmat artikkelit
Kuulostaa tutulta, työskentelen aivan eri alalla, ns suorittavassa työssä. Talo jossa olen, on suuri monikansallinen yritys ja kiire ja paineet sen mukaiset, kuten arvata saattaa. Itse olen talossa toisen yrityksen kautta, ja minun työpanos vaikuttaa suoraan ja merkittävästi asioiden toimivuuteen.
Mutta. Olen kuullut, että tätä työtä on käynyt ”kokeilemassa” monikin tekijä, ja vaihtuvuus on ollut suurta. Suurin osa ollut muuan kuukauden ja lähtenyt, enkä yhtään ihmettele. Itsekin sain huiman muuan päivän perehdytyksen, kaikki pitäisi tietenkin osata jo, ja jos joku haluaa minun tekevän ns. ylimääräistä, minun pitäisi osata lukea ajatuksia, ja tehdä nämä asiat ilman, että siitä mitään mainitaan. Työni on erittäin fyysistä ja kiireistä, ja laatuvaatimukset eivät oikein kohtaa työaikani kanssa… Ja koska talossa on elämäänsä kyllästyneitä hiekkapi…, se näkyy heidän käytöksessään minua kohtaan. Luulisin, että tämä on ollut talon tapa jo pitkän aikaa, mistäpä tämä erittäin kummallinen suuri vaihtuvuus johtuukaan… Ei tervehditä, ei edes katsota päin, juostaan valittamassa työstäni esihenkilöille, vaikka suoraan minullekin voi antaa palautetta/toiveita, naureskellaan ulkonäköni jne kustannuksella tarkoituksella kuulteni, kytätään jne. Ai että, onneksi koeaikaa edelleen jäljellä niin jätän kyllä tuon katkerien, elämäänsä ja työhönsä kyllästyneiden ihmisperseiden tyyssijan, suosittelen sinulle samaa!
Ja kannattaa muistaa, että hyvin harvoin itse kuvittelee muiden käyttäytyvän epäasiallisesti itseään kohtaan, jostain syystä ihminen vain kyseenalaistaa omia tuntemuksiaan liikaakin, olenko liian herkkä jne. Itsekin syyllistyn samaan välillä. Mutta puhu ystäville, heiltä saa kuulla sen, oletko ylireagoinut vai et, ja et sinä todellakaan ole! Tuollaiset kykenemättömät, kädettömät esimiehet ja katkerat, omaa pahaa oloaan ja kyllästymistään vaihtuvaan kohteeseen purkavat ”työtoverit” kannattaa karistaa elämästään pois, ansaitset parempaa! ❤️
Lähde. En tiedä minkä alan tehtävissä olet, mutta lähde. Älä jää odottamaan, että tilanne helpottaa. Itse tein sen virheen, kun en heti lähtenyt, kun alkoi epäilyttää tietyt asiat. Lopulta voin todella huonosti ja minua kohdeltiin kokoajan huonommin vaikka tein kaiken mitä pyydettiin ja kuten pyydettiin, mutta aina oli väärin tehty tai jotain muuta huomautettavaa. Minussa oli vika eikä muissa. Lopulta keräsin ne vähäiset itseluottamuksen rippeet ja lähdin. Liian monta vuotta hukkasin toiveeseen ja lupaukseen paremmasta.
Valitettavasti olen kokenut saman- kaltaista kohtelua. 17 vuotta palveluni oli kelvannut ja yhtäkkiä en osannutkaan mitään. Viimeinen työvuoteni siinä paikassa oli yhtä helvettiä. Minun oli pakko irtisanoa itseni mielenterveyteni vuoksi, ajattelin ettei mikään työpaikka ole sen arvoinen, jos se sairastuttaa ihmisen. Meni pari vuotta ennen kuin aloin olemaan entinen itseni. En kadu päivääkään, että lähdin. Uudesta työstä ei ollut tietoakaan opiskelin uuden ammatin ja pidän nykyisestä työstäni.
Hei
Jotenkin arvasin, että työskentelet taloushallinnossa. Minulla oli työkaverina piikittelevä, esimiehen suuntaan mukava nainen. Ei perehdyttänyt kunnolla, mutta osata olis pitänyt. Ohjeita ei ollut. Haukkui minua seläntakana muille. Mietin silloin miten jaksan. Sitten henkilö yllättäin irtisanoutuikin. Silloin selvisi muille, että oikeasti osaankin ja olin tehnyt hommia mistä toinen oli ottanut kunnian. Olin ollut kypsymässä siihen tilanteeseen, että pian olisi joko tuo työkaveri kuullut kunniansa tai olisin lopettanut työsuhteen määräaikaisuuden päätyttyä. Sainkin uuden aivan ihan työkaverin ja esimieskin vaihtui.
Neuvoni on, että mikäli luottamusmiehen tai työsuojelun avulla tilanne ei ratkea, tai et pääse toiseen tiimiin, niin vaihda työpaikkaa. Luota omaan osaamiseesi! Sinä olet arvokas! Onneksi olet vielä koeajalla, jolloin pääset pois tilanteesta! Ei kannata jäädä huonoon paikkaan. Jos joudut vielä sietämään, hae uutta paikkaa. Talous/palkkahallinnon töitä kyllä löytyy. Myös niitä hyviä paikkoja.
Sinulla ei myöskään ole mitään velvoitetta ylitöihin! Teet työt mitä ehdit työajalla. Tiedän, että vastuuntuntoinen koittaa hoitaa kaiken, jotta esim. ihmiset saa palkkansa. Liian suuri työmäärä/ liian vähän väkeä on kuitenkin esimiehen ongelma.
Minulla oli aikoinaan ihania AMK opettajia. Heidän mottonsa: ”Töitä pitää tehdä, mutta kivaa saa olla” ja ”Luvatkaa, että ette jää firmaan, jossa ette viihdy”, ovat ohjenuorani 😊 Tsemppiä!
T. Yks palkanlaskija
Kirjoita ylös, kuka sanoi, mitä, milloin, keitä kaikkia oli tilanteessa läsnä ja myös miten itse olet toiminut tilanteen ratkaisemiseksi. Sähköpostit ja pikaviestit talteen. Tämä auttaa ulkopuolista muodostamaan kuvaa tilanteesta, jos asiaa viet eteenpäin.