”Kasvoin perinteisessä työläisperheessä 80- ja 90-luvulla. Kotona kaikki oli hyvin. Itse asiassa niin hyvin, etten halunnut sitä tavallista perhearkea rikkoa omilla lapsuuden ja teini-iän ongelmilla.

Minua vaivasi pitkäaikainen kiusaaminen koulussa (sekä tietysti vapaa-ajalla, jos satuin samoja henkilöitä näkemään), ja tämän myötä oli kavereista pulaa. Usein sanoinkin vanhemmille meneväni vaikkapa ”Pasille” tai ”Tuomolle”, jotteivät he kyselisi missä olen. Todellisuudessa menin metsään.

Kotitaloni oli asutusalueella, jota ympäröi melkein joka suunnasta metsä. Metsässä koin olevani turvassa, siellä pystyin kallioiden päältä tutkimaan aluetta turvallisen välimatkan päästä. Sieltä näin kuinka kiusaajat pitivät rinkiä risteyksissä odottaen että siitä joku ”homo” (siksi meitä kutsuttiin…siis meitä jotka eivät kuuluneet siihen parhaaseen A-ryhmään) kulkisi ohi. Koulukirjat lensi ojaan, hanskat seurasi perässä. Tee kymmenen punnerrusta. Hypi X-hyppyjä. Hahahahahaha v*ttu sinä olet tyhmä. Ja toden totta, koin olevani tyhmä. Todella tyhmä. Idiootti.

En osaa sanoa itkinkö aivan jokaisena päivänä kun kävin luokkia 5-8, mutta ei se kaukana ole. Sitten se helpotti. Isäni ja äitini saivat viimein tietää pitkittyneestä kiusaamisesta, kun en enää pystynyt pitämään sitä sisälläni. Jotain tuona päivänä muuttui. Seuraavana päivänä koulussa ei kiusannut enää kukaan. Ei kukaan. Kuiskuttelua tapahtui ympärillä, isä oli käynyt tervehtimässä kiusaajien vanhempia. Vihdoinkin olin vapaa.

Huono itsetunto jäi kalvamaan vuosiksi eteenpäin. Isäni ei myöskään ollut kaikkein kannustavinta koulukuntaa, vaan sainkin usein kuulla kuinka minun ei kannata edes yrittää jotain uutta asiaa, koska en voi siinä kuitenkaan onnistua. Ensimmäiset kehut muistan saaneeni armeijassa, jossa sain ylennyksen kehujen kera. Se tuntui käsittämättömän hienolta.

muurahainen kantaa lehteä
Kuva Vlad Tchompalov, ylin kuva Nghia Le.

Armeijasta on aikaa noin viisitoista vuotta, muista tapahtumista tietysti paljon kauemmin. Edelleen tulee viikottain mieleen kysymys: Mikä minussa oli vikana? Miksen minä saanut tulla pelaamaan sitä jalkapalloa? Miksi joku levitti kirjani kolmannen kerran tällä viikolla pitkin koulun käytäviä? En saa mielenrauhaa asian suhteen.

Tein vuosikaudet hanttihommia, koska uskoin ettei minusta juuri muuhun ole. Enhän minä ansaitse parempaa tai osaa mitään ihmeellistä. Kuinka väärässä olinkaan…

Tilanne muuttui oleellisesti erään työpaikan vaihdoksen myötä. Sain esimiehen, joka näki minussa jotain, mitä kukaan muu ei vielä ollut nähnyt. Alkoi uusi aikakausi, josta olen nähnyt vasta alun. Opiskelin insinööriksi töiden ohessa (Tämä ei edes ollut vaikeaa! Minulle vain oli koko ikä kerrottu etten osaa!) ja sain paikan johtoryhmästä.

Minulla on erittäin hyvät tulot sekä aivan mahtava perhe. Minulla on palava halu kohdella ihmisiä oikein, en halua että kukaan kokee vääryyttä työelämässä. Tämä näkyy minun tiimini suorituksessa, minut on palkittu nyt useaan otteeseen hyvästä esimiestyöstä ja aidosti tykkään siitä mitä teen. Kehuja satelee, enkä vieläkään osaa vastaanottaa niitä ilman että silmät kostuvat.

Haluan sanoa kaikille, joita on lyöty ja kiusattu: ÄLÄ LUOVUTA! Näytä niille. Sinä pystyt siihen. Luota itseesi silloin, kun kukaan muu ei luota.”

Nimim. Työläisperheen poika

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Päikkä Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “Kiusattu kertoo: ”Luota itseesi silloin, kun kukaan muu ei luota””

  • mini sanoo:

    Hyvä ystävä, sinua ei kiusattu siksi että sinussa oli jotain vikaa, että olit väärää tai teit jotain.
    Sinua kiusattiin vain ja ainoastaan yhdestä syystä. Siitä että jollain oli tarve kiusata. Joku voi huonosti, oli epävarma tai huonosti kohdeltu elämässään ja ulkoisti tunteitaan. Kiusaaja lapsen mielessään, lapsen ongelman käsittelytaidoillaan ehkä kuvitteli jos joku voi huonommin ei hänen elämänsä olekkaan niin huonoa. Ehkä huono itsetunto sai hänet pelkäämään heitä joilla ei sellaista ollut tai hän yritti ymmärtää miltö tuntuu siitä ihmisestä joka hänelle tekee pahaa. Ehkä hänenkin mielessään omi miksi.
    Mitkä tahansa monimutkaiset tapahtumat johtivat toisen ihmisen kiusaamaan olivat ne sinusta riippumattomia.
    Hyvin voiva ihminen haluaa muidenkin voivan hyvin eikä tunne tarvetta kiusata.

    Kiusaajat ovat epätoivoisia, sohivat pimeässä kaikkea, kaikkialla. Jos jokin uppoaa niin sitä jatketaan.

    Olit kiusaamisen uhri, kuten muutkin rikoksen uhrit et sinäkään pyytänyt tulla kiusatuksi vaan joku päätti kiusata.

    Älä syyllistä itseäsi ja mieti vastausta miksi koska se syy on kiusaajan elämässä. Se on voinut olla mitä tahansa kaltoinkohtelusta todella traumaattisiin asioihin.

    Anna kiusaamisen olla jotain minkä yli kävelit, älä jotain mitä kannat mukanasi. Kiusaajasi taakka ei ole sinun kannettavasi 🙂

    Kaikkea hyvää sinulle!

  • Päikkä sanoo:

    Aivan ihana kirjoitus ❤. Hetket ovat lapsena olleet vaikeita. Olet oivaltanut jotain tärkeää. Jokainen meistä on arvokas.