”Minä pilasin elämäsi. Tai oikeastaan mieheni pilasi, mutta tuntematonta on aina helpompi syyttää. Kaiken vihan, katkeruuden ja tuskan osoittaminen sille tutummalle osapuolelle nimittäin pakottaa katsomaan myös peiliin: valitsinko minä väärin? Tunsinko edes tuota? Miksi luotin? Ja minä ymmärrän tämän, ja hyväksyn, että siksi suuntaat kaiken harmisi minuun.

Olen pahoillani siitä, miten asiat menivät, mutta en siitä, mikä on tilanne nyt. Toivon, ettet sinäkään ole. Lapsesi asuvat kahta kotia, mutta hyvillä mielin, välittävien aikuisten huomassa. Sinun ei tarvitse ahdistua siitä, ettet vastaa miehesi tarpeisiin, eikä hänen siitä, ettei hän vastaa sinun tarpeisiisi. Kummankaan teistä ei tarvitse haudata pahaa mieltä vuosiksi, kerryttää katkeruutta. Vuosien aikana tapahtuneet ja tapahtumattomat asiat ajoivat teidät vetämään köyttä eri suuntaan, kaivamaan kuilua väliin. En ollut syy, olin seuraus.

Et halua kuulla tätä minulta, mutta haluan myös uskoa, että nyt sinulle avautuu tuhatkertaisesti paremmat mahdollisuudet onnelliseen elämään kuin ex-miehesi, minun nykyiseni, kanssa. Surutyö on varmasti pitkä ja kipeä, mutta kun se on tehty, sinä olet vapaa. Kaikki, mikä on riipinyt mieltäsi avioliitossasi, on takanapäin. Mahdollinen seuraava puoliso ei ole tietenkään täydellinen hänkään, mutta toivottavasti hyvin paljon lähempänä sitä mitä haluat ja tarvitset.

Rikkoutunutta lasia pöydällä

Kuva Janko Ferlič. Ylin kuva Debby Hudson.

Anteeksi että rikoin unelmasi ehjästä ydinperheestä, mutta lie terveellistä meille kaikille pohtia, onko se todella tärkeä itseisarvo. Minä olen kiitollinen ex-miehestäsi. Hän on minulle oikeampi kuin kukaan koskaan aiemmin, ja ero on selvästi kasvattanut häntä valtavasti. Olen pahoillani siitä, että se kasvu – asioista puhumaan oppiminen, konfliktinratkaisutaitojen kehittyminen ja hyvän parisuhteen ylläpitoon vaadittavan työn oppiminen – ei tapahtunut aikaisemmin, sinun kanssasi.

Olen kiitollinen myös lapsistanne, he ovat minulle hyvin tärkeitä, vaikka tuskin koskaan heitä rakastan samalla tavoin kuin rakastaisin omiani. Ehkä sinua lohduttaa tietää, että minäkään en ole vain saamapuolella. Olen itse valinnut tieni, mutta se ei ole sileä ja kivetön. En saa koskaan olla se ensimmäinen, moni minulle uusi asia on miehelleni jo kertaalleen kanssasi koettu. Sinun toimesi, valintasi ja tekosi vaikuttavat aina perheeseemme. Minunkin oli opeteltava luopumaan ydinperhehaaveesta. En ole kuitenkaan uhri, sinä olit sitä paljon enemmän.

Mutta älä ole ikuisesti, ethän. Elämä jatkuu ja muuttuu. Polkumme kulkevat rinnakkain, vaikka välissä onkin piikikäs pensasaita. Toivon sinulle pelkkää hyvää, uusia tuulia ja vahvoja siipiä niitä varten. En odota sinulta anteeksiantoa, en myönnytyksiä enkä ystävyyttä. Tarinaamme ei ehkä mahdu iloisia kaikkien yhteisiä perhejuhlia tai mukavia rupatteluvälejä, mutta pärjäämme kyllä. Eniten tahtoisin, että voisit joskus katsoa taaksepäin ja ilman vihaa todeta, että ehkä sittenkin oli ihan hyvä, että asiat menivät näin.”

Nimim. Pihlaja

Tämä kirjoitus on lähtetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset. 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 82 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Totuutta on vaikea piilottaa Peruuta vastaus

82 vastausta artikkeliin “Kirje mieheni ex-vaimolle – kiitos ja anteeksi”

  • Sisko sanoo:

    Olipa ylemmyydentuntoinen kirjoitus. Uh

  • Se kenen perhe on rikottu toisen toimesta sanoo:

    Nyt ei voi sanoa kun hohhoijaa mitä uhrautumista tää teksti oli. Ihme ulinaa ja valittamista.
    Ihan sairasta edes kirjoittaa tälläistä ja ajatella, että tällä saa jonkin anteeksiannon.

  • VMP sanoo:

    Siis morjes mitä paskaa. Kyllä, ero huonosta parisuhteesta voi olla hyvä asia, vaikka kestäisikin hetken ymmärtää miksi näin kävi, mutta miksi ihmeessä nykyinen puoliso kokee asiakseen hieroa suolaa haavoihin?! ”Anteeksi että pilasin elämäsi, mutta olen onnellinen, ex-miehesi on nykyään parempi mies kuin sinun kanssasi”. Siis ihan oikeasti!

    Ja ei, en ole petetty/jätetty/eronnut, on vaan sen verran tilannetajua, että ymmärrän, ettei kukaan halua kuulla tuollaista..

  • LoveLoveLove sanoo:

    Hyvä kirjoitus. Musta on hirveän kummallista, että exät ottaa eroja mutta silti jatkaa vaatimista. Uhriutuu, ja aina lasten vuoksi. Itseasiassa lasten kautta. Lapsi on exälle välikappale tehdä kiusaa, vaatia jne.
    Mullakin on mahtava mies. Tosiasia on se, että se ei koskaan nähnyt sitä miestä, millainen hän on. vaan vaadittiin niin paljon että se mies katosi/pieneni. Tai edes haluttu nähdä.
    Mun mies on ihana mies. Olisinpa tavannut 14 v sitten.
    Super isä, rakastava puoliso jonka kanssa on sairaan hauskaa.
    Toisin kun ahdistuneen exän kanssa, jolla oli pessimistinen luonne ja tukka aina liian tiukalla.
    Aina vaatimassa parempaa elämää ja matkoja.
    Voi voi. Kun ei se raha ja matkat.
    Siinä on sitä muutakin. Lovee ja paljon

  • Totuutta on vaikea piilottaa sanoo:

    Todella itsekeskeinen ja petetyksi tulleen vähättelyä muka ystävällisten ohjeiden kautta.

    Totta on että parisuhteet ei aina kestä mutta se on totuus että vain silloin on yksi pettäjä kun tyyppi jonka kanssa petetään ei tiedä toisen olevan parisuhteessa kaikki muut vaihtoehdot on silkkaa itsekeskeistä tahallista toimintaa jossa hyvien puolien etsintä on säälittävää oman tahriintuneen minäkuvan ja pettämisen myötä syntyneen parisuhteen heikon perustuksen tehotonta vahvistamista.

  • Viola sanoo:

    Kommentoijat jakutuvat kahtia. On ne, jotka jäivät suremaan ja katkeroituivat ja sitten ne toiset, jotka näkivät itsekin, että ero on väistämätön, surivat ja jatkoivat matkaa.
    Itse olin keskellä eroa, kun mies yhtäkkiä valitsikin pariterapian sijasta uuden naisen. Helpomman tien. Liekö ollut jo matkassa, kun avioliittomme oli vielä hengissä. Mene ja tiedä. Mutta alku järkytyksen jälkeen olen kyllä huomannut, että parempi näin. En tiedä, tekikö mies kiusallaan sen, että muuttui uuden naisen myötä aivan eri ihmiseksi. Avioliiton aikana oli saamaton, laiska pas*a, kiusaaja, ilkeä, pahantuulinen, itsekäs, röyhkeä, tuhlasi kaikki rahansa itseensä, piinasi koko perhettä. Muuttui uuden naisen myötä vastakohdakseen. Sellaiseksi mieheksi, mitä me lasten kanssa oltiin aina kaivattu. Tottahan se oli kova pala. Varsinkin, kun minä olin se, joka eroa vaati. Mutta, olen ajatellut niin, että kanssani hän ei kyennyt olemaan ”hyvä” ihminen. Hänellä on parempi toisen kanssa. Perhe elämä ei hänelle sopinut, hän kykenee olemaan parempi isä vain viikonloppu isänä. Uudella naisella ei ole lapsia, joten he elävät erittäin itsekästä elämää. Sellaista, mitä mies eli myös ydinperheessä, mikä aiheutti paljon riitoja. Nyt ei tarvitse tapella. Minusta kirjoitus on hyvä. Se osuu kyllä minuun. Mutta, onhan epäonnistuneen avioliiton jälkeen ”näytönpaikka”. Mies varmasti pistää parastaan uudessa suhteessa, jos kokee olleensa syypää eroon. Tulen aina rakastamaan exääni, toivon, että hän on onnellinen uudessa suhteessa ja jaksaa olla hyvä isä lapsillemme. Minulle on ihan sama, mitä se nainen avioliitostamme ajattelee. Hän tietää vain miehen ja miehen suvun tarinat. Omieni kertomiseen menisi 10 vuotta. Pidän ne itselläni. Vielä kun saan voimani takaisin, uskon löytäväni ihmisen rinnalle, joka haluaa katsoa yhdessä kanssani kaikki auringon nousut ja laskut, viimeiseen laskuun asti. Exän kanssa emme osanneet yhdessä nauttia elämästä. Minä hoidin velvollisuudet ja hän nautti elämästään. Näin on edelleen, mutta lapset kasvaa ja kohta minullakin on aikaa enemmän.

  • Rasana sanoo:

    Miksi uudesta kumppanista tehdään paska ja kodinrikkoja? Koskee se sitten miestä tai naista! Jos se puoliso haluaa toisen, se tarkoittaa sitä ETTÄ HÄN EI HALUA SINUA ENÄÄN! Miksi pitää väkisin roikkua kiinni? Tuttavapiirissä parikin tapausta, missä puoliso ottanut toisen koska ei kertakaikkiaan pääse eroon ihmisestä. Miksi teidän mielestä täytyy olla yhdessä jos ei kiinnosta? Ei lapset siihen ole syy. Helppo haukkua jotain kolmatta osapuolta, eikö olekin. Ehkä expuolisonne on kertonut suoraan ettei pääse eroon vaikka haluaa. Naiset taitaakin olla niitä putkiaivoja

    • Afrodite sanoo:

      Ei kait kukaan ketään mihinkään sängynjalkaan sido? Aina on mahdollista hoitaa ero ilman kolmansia osapuolia, vaikka vain toinen sitä haluaisikin.
      Tollanen ajatus, että oli pakko aloittaa uusi suhde, että päädin eroon vanhasta, kuulostaa selkärangattomien ihmisten selittelyltä!

    • Nimetön sanoo:

      Miksei suhteen lopetusta voi tehdä kuten aikuinen? Ilman niitä kolmansia osapuolia. Siinä kohtaa kun vieras peti alkaa kiinnostaa omaa enemmän, on syytä viheltää peli poikki, hoitaa se ero ja edetä sitten uuden kanssa. Vai onko tää jotain varmistelua, että se uusi on nykyistä parempi ennen kuin uskalletaan erota? Vai sitä että halutaan samaan aikaan sekä syödä, että säästää se kakku ja tätä jatketaan siihen saakka kun käry käy omalle puolisolle? Minusta pettäminen ei ansaitse ymmärrystä oikein keneltäkään, eikä ainakaan siltä petetyksi tulleelta.

  • Säälittävää sanoo:

    Huonon itsetunnon jatke ei olekaan Porce vaan tunne siitä, että pärjää (muka) edes jossakin, pystyy ”varastamaan” jotain sellaiselta ihmiseltä, jollainen ei itse pysty huonon itsetuntonsa vuoksi olemaan. Kuinka säälittävä, narsistinen asenne! Ja valitettava tosiasia on se, että ei, itsetuntosi ei tuolla parane vaan löydät vielä tämän kaiken edestäsi, kun sinut vaihdetaan seuraavaan. Voit loppuyhteiselonne elää sitä peläten.

    • Dingelidong sanoo:

      Miten tuo uusi puoliso on narsistinen Ja muka varastanut toiselta? Ei terveestä parisuhteesta jossa on asiat kunnossa,. Ketään varasteta:D eliköhän se kumppani toisen ottaessaan ilmaise selkeästi ettei halua jatkaa. Omituista että syy vieritetään toiselle.

  • Bm sanoo:

    Olipa alentuva, itsekeskeinen teksti. ”En tule rakastamaan lapsiasi kuin omiani”.. thanks, bitch? Jos itse saisin tällaisen ”anteeksipyynnön” (ja ennenkaikkea mistä jos ei rouva itse ole eroon syyllinen) olisi kolmas maailmansota valmis. Jeesus..

  • K. sanoo:

    Ihan hirveän narsistinen kirjoitus. Ärsyttää että tämä on jostain syystä valittu julkaistavaksi.
    Perheen rikkojille on perinteisesti ollut tasan yksi nimitys, huora. Omalle moraalittomuudelleen on ihan turha keksiä puolusteita.

  • Leia sanoo:

    Tämä kirjoitus teki minut huonovointiseksi monellakin eri tavalla.

  • eevia sanoo:

    Ajatus on kaunis mutta toteutus ahdistava.
    Vakuuttelua siitä kuinka miehen kaikki huonot puolet yhtäkkiä on ratkenneet ja hän on kasvanut maahtavaksi yksilöksi.
    Tähdentämistä uhriutumisesta ja sen vertailusta.. Itsesuggestiota ja omien päätösten oikeututusta.. ja samaa rataa..

    Jos haluaisin pahoitella sitä että olisin sotkeutunut varattuun tyytyisin ihan vain yksinkertaisesti sanoihin: anteeksi. anteeksi etten odottanut.

    muuta ei tarvita, kenenkään ei tarvitse tietää mitä exä uudelle on tai miten teidän suhteenne sujuu. Enkä näe mitään järkeenkäyvää motivaatiota sitä kertoakkaan..

  • Parempi väleissä kun riidoissa sanoo:

    Minä tulen hyvin toimeen mieheni exän kanssa. Viikko sitten olimme yhdessä viihteellä ja jätimme miehen kotiin 😊

  • tuulikki sanoo:

    Voi että miten ihana kirjoitus❤️ tosi kauniisti muotoiltu ja suurella sydämellä koko kokonaiskuvaa katsoen ja kaikkia osspuolia ajatellen. Monestihan ihmiset näkevät varsin putkinäköisesti vain oman kantansa ja toisen asemaan asettuminen on työlästä. Kiitos Sinulle, läikähti lämpimästi lukiessa.

  • Onneksi et ole minun eksäni nyksä sanoo:

    Toivottavasti kukaan ei koskaan oikeasti kirjoita yhdellekään puolison eksälle tuollaista – ikinä! Miten narsistiselta voi saada itsensä kuulostamaan? Alentavaa.

    • Ripurapu sanoo:

      Ehdottomasti samaa mieltä! Kirjoittaja hekumoi omalla ymmärtäväisyydellään ja empatiakyvyllään niin että oksetti!!Vaikka oli jopa joutunut itse huomaamaan, ettei voikaan olla ensimmäinen tekemässä asioita miehen tai hänen lastensa kanssa.Voi raukkaparkaa. Kaikki sympatiani ex- vaimolle, toivottavasti jättää tämän tyyppisen uuden vaimon kieriskelemään omassa erinomaisuudessaan ihan keskenään. Ps. Ei, en ole eronnut eksä itse.

  • Onnellinen eronnut sanoo:

    Luin jutun pariin otteeseen ja siitä tuli todella huono olo. Mietin miten joku voi olla noin itsekeskeinen. No todellakin voi, näköjään. Se että pariskunnalla on mennyt huonosti, syystä tai toisesta, ei oikeuta pettämiseen tai tuo hyväksytyksi olla se toinen nainen.

    Itselläni on kokemus siitä miten avioliittoni hiipui ruuhkavuosien aikana, silloinen ystävä/kaveri ja sukulainen päätti härskisti aloittaa yhteyden pidon mieheeni. Avioeron kynnyksellä paljastui sitten selkäni takana tapahtunut salasuhde. No exälleni en kaunaa kanna, pystyn peiliin katsomaan ja toteamaan suhteemme olleen loppu, mutta se mitä en hyväksy on tämän toisen naisen toiminta mitä teki, miten häpeäisin ja loukkasi minun ja lasteni kotia kyläillessä luonamme samalla kun oli suhteessa mieheeni. Miehessäni toki syytä myös, se on totta, mutta tässä loukattiin monia muita myös härskillä käytöksellä.

    Mutta tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa tämä toinen nainen mielestäni pyrki oikeuttamaan omaa toimintaansa, jopa syyllistäen miehen exää. Miksi?

  • Se jätetty sanoo:

    Minä voisin olla tämän kirjeen kohde, ehkä olenkin. Ensin nauratti, mutta sitten kuitenkin otti sen verran päähän, että jaksan tämän vastineen kirjoittaa. Uskon, että moni tilanteessani oleva ajattelee samoin ja moni nyxä voisi viestistäni toivottavasti jonkun sanoman sisäistää. En kuitenkaan kokemuksesta pidätä hengitystä.

    Hyvä exäni nyxä.

    Kiitos paljon yhteydenotostasi, jonka kaikesta huolimatta uskon kumpuavan hyväntahtoisuudesta. Uskomattoman naiivista hyväntahtoisuudesta, mutta hyväntahtoisuudesta siltikin.

    Tahtoisin nyt kuitenkin keskustelun avattuasi korjata muutamaa väärinkäsitystä, jotka kirjeestäsi ilmenevät.

    Ensinnäkin en syytä sinua erosta. Pyydän kuitenkin kunnioittavasti ettet puhu asioista joista et todellisuudessa tiedä mitään, tai oikeastaan voikaan tietää.

    Tulet oppimaan, että parisuhde voi hyvin jos siinä olevat ihmiset voivat hyvin. Tulet myös oppimaan, että kukaan toinen ihminen, et sinäkään pysty aina tekemään sen toisen oloa hyväksi, et vaikka kuinka olisi rakkautta ja se arki olisi niin täydellistä kun arki voi olla. Ihminen kokee kasvukipuja, ulkopuolelta tulevaa painetta ja muita omia kriisejään. Tällöin ei kukaan muu voi sitä oloa parantaa, vaan ihmisen on itse käytävä läpi omat prosessinsa ja kasvunsa, määriteltävä arvonsa ja suunta elämälleen. Tämä on kaikille raskasta ja voin kertoa 18 vuoden kokemuksella, että exäni, se sinun nyxäsi on tässä todella huono. Siis aivan onneton. Tässä kohtaa sinä astuit hänen elämäänsä ja tarjosit oivan oikotien pois kaikesta käsiteltävästä ja kasvusta. Teidän ongelmanne on, mihin tämä hänen kohdallaan johtaa.

    Elämämme ei kuitenkaan ollut riitelyä, ei tahdottomia kompromisseja, mökötystä tai etäistä. Me rakastimme kyllä, ihan koko perhe. Me hellimme, hyväilimme, rakastelimme, puhuimme ja vannoimme rakkautta toisillemme. Me hoidimme ja rakastimme lapsiamme, me nauroimme heille ja heidän kanssaan siten, kun vain vanhemmat voivat nauraa ja he nauroivat meille ja meidän kanssamme vain siten, kun rakkaudessa kasvaneet lapset voivat nauraa. Kaikki tämä tapahtui myös sen erittäin lyhyen aikaa, kun kerkesit perheemme elämän taustalla olemaan. Meillä oli hyvä elämä ja me olimme onnellisia. Exäni ei ollut siinä tilanteessa, että hän olisi siitä kaikesta pystynyt pitämään kiinni ja se on ikävää, mutta hänen häpeänsä. Minä en ala historiaani muuttamaan sinun tai exäni omantunnon tähden. Suljen muistoni juuri sellaiseen arkkuun, kun minä päätän.

    Tästä pääsemmekin jouhevasti seuraavaan väärinkäsitykseen, en syytä sinua erosta.
    Ero ja miten se hoidettiin yhtäkkiä, järkyttävän epäkunnioittavasti ja itsekkäästi, kuten myös pettäminen ja valehtelu, ovat täysin sinun miehesi tekosia. Enkä syytä häntäkään erosta, säälin häntä. Vaatii todella julman, itsekkään ja todellisuudesta irtaantuneen henkilön hoitamaan asiat kuten hän hoiti.

    Syytän sinua kuitenkin monesta asiasta. Syytän sinua siitä, että et kunnioittanut minua tai lapsiani yhtään niiden kuukausien aikana, kun sinnikkäästi vakuutit miehelleni hunommuuttani ja sitä, miten onnellinen hän olisi kanssasi ja miten onnellisia kaikki olisivat, jos hän vain jättäisi minut (kyllä, luin ne viestit). Syytän sinua siitä, että yritit syrjäyttää minua omasta elämästäni tilanteessa, jossa minulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua. Sinä tiesit tilanteesta, minä en. Syytän sinua siitä, että kun sinun ja mieheni rakkaustarinan alku sitten kesken arkeni minulle paljastui ja lähtö tuli, et kunnioittanut pyyntöäni toimia järkevästi ja antaa meille hetki erota ilman sinua. Olisit saanut miehen kyllä, mutta yhtäkkinen ero ei jätä jälkeensä kun raunioita, kuten tekikin. Pyysin sinua antamaan hetken tilaa, jotta saan lapsemme edes vähän tasapainotettua tilanteeseen ja eroon. Tiesin, että se lasten isä ei tunnehöyryissään tähän kyennyt ja toivoin sinun olevan vastuuntuntoisempi. Tämä ei sinulle käynyt, vaan sinun oli päästävä elämään uutta onneasi heti ja täysillä. Lapset kyllä sopeutuvat. Syytän sinua itsekkyydestäsi ja siitä, että tunget lusikkasi soppaan joka ei sinulle kuulu. Eromme ei kuulunut sinulle, eikä sinun mielipiteitäsi olisi siinä kaivattu.

    Olet aivan oikeassa, että lapseni käyttäytyvät luonasi. Heidät on siihen kasvatettu. Se mitä sinä et näe, on se paha olo jonka he purkavat luonani joutuessaan olemaan tilanteessa jota he eivät hyväksy tai ymmärrä. Minä valvon heidän kanssa yöt ja puhun moraalista, virheistä, rakkaudesta ja kertaan heidän kanssa sitä, ettei heidänkään tarvitse uskoa vain kuvitelleensa meidän perheemme onnen. Puhun heidän kanssa asioista, joita en itsekään ymmärrä enkä toisaalta haluakaan ikinä omata sellaista moraalikäsitystä, että ymmärtäisin. Juuri kun olemme päässeet hieman jaloillemme, te keksitte jotain uutta. Ymmärrettävää sinällään, rakkauden huumassa toimitaan, mutta me emme välttämättä kerkeä mukaan aina. Lasteni tukeminen vie yhdeksänkymmentä prosenttia voimavaroistani, voi periaatteessa sanoa, että se sinun uusperheonni revitään minun selkänahastani. Teen tämän mielelläni kuitenkin, sillä haluan kaikesta huolimatta, että lapseni kasvavat hyvinvoiviksi aikuisiksi.

    Kun otan tämän esille ja pyydän hetken hengittämään, antamaan lapsille aikaa ja teitä ottamaan myös vastuuta lasten hyvinvoinnista, olen katkera, joka onkin sitten se viimeinen väärinkäsitys jonka haluan korjata. En ole katkera.

    Olen väsynyt ja olen huolissani lapsista. Niin ovat ammattilaisetkin. Mitä eroon tulee, olen jo kauan sitten hyväksynyt sen, että asiat menivät kuten menivät. En kaipaa miestä takaisin ja jos olet sisäistänyt mitään tästä viestitsä, ymmärrät varmasti miksi. Hän oli minulle todella rakas ja tärkeä, kasvoin hänen kanssaan ja hän on lasteni isä. Hän on kuitenkin niin sanoinkuvailemattoman hukassa, julma ja itsekäs, että aikuisena itsevarmana ihmisenä tiedän ja tunnen aidosti, että minulla on parempi olla ilman häntä. Meidän tarinamme oli hieno ja hyvä, sinä saat aloittaa oman tarinanne… niin.. mistä? Kun te luulette, että istun yksin kotona itkemässä, olen todellisuudessa panemassa, ystävien kanssa juhlimassa, lenkillä, joogassa tai luen tyytyväisenä kirjaa. Poislukien teidän jatkuvasti aiheuttamat sotkut, on elämäni oikein hyvää. Näen oman tulevaisuuteni valoisana ja teen kaikkeni, että kaikesta aiheuttamasta sotkustanne huolimatta, myös lapseni tulevat voimaan hyvin.

    Lopuksi kerron vielä, että minua ei ihan vilpittömästi kiinnosta miten onnellinen tai onneton olet exäni kanssa. Toivon todella, että osaisitte nähdä muut ihmiset ympärillänne, mutta uskon jaksavani, vaikka jatkatte kuten tähän asti. Kivahan se olisi jos olisitte onnellisia, onnelliset ihmiset yleensä levittävät hyvää myös ympärilleen. Yhtä vähän kun minä haluan sinun puuttuvan minun ja exäni suhteeseen, niin minä haluan puuttua teidän suhteeseen. Kaikkea hyvää siis tulevaisuuteen ja toivottavasti ei törmäillä.

    Ystävällisin terveisin,

    The real OG.

    • Onnellinen eronnut sanoo:

      ❤️ voin niin samaistua sinun tarinaasi.
      Tyttäreni oli aavistellut isänsä ja sukulaisemme outoa käytöstä, joten hän syytti jopa itseään ettei tajunnut ja kertonut minulle. Tuolloin oli 13vuotias. Näitä asioita ollaan yhdessä puhuttu silloin eron aikaa monet illat. Tämä exäni nyxä ei myöskään kyennyt antaa lapsillemme hetken rauhaa sopeutua tilanteeseen, olihan kyseessä myös heidän sukulainen tuttu ihminen. Ei niin ei, vaan piti heti esittäytyä joka paikassa ja lapset voisivat silloin huonosti. Aikaa on nyt kulunut, tytär ei vieläkään heillä viihdy, hänestä luonnotonta.

    • eevia sanoo:

      hyvin kirjoitettu

    • Bm sanoo:

      Upea vaste! Kiitos tästä toisen samanlaisen puolesta. 🙂

    • Se uusi nainen sanoo:

      Olen tällä hetkellä samankaltaisessa tilanteessa, mutta se toinen nainen. Mielestäni tämä jätetyn vaste on todella hyvin kirjoitettu ja se herätti ajatuksia itsessä tässä tilanteessa, jossa miehen vaimo ei vielä tiedä meistä. Tämä ”nyksän” kirje herätti vain myötähäpeää alentuvan ja lapsellisen kirjoitustyylinsä vuoksi.

    • bitterbitter sanoo:

      Olisi kiinnostavaa tietää millaisena näet tämän kirjoituksen tänä päivänä. Minä näen siinä omat tarpeeni vastaavassa tilanteessa koettaa hieman liata ex-kumppanin uutta suhdetta, hieman jättää epäilysten siemeniä, kertoa kuinka ihanaa kaikki oli vielä kun uusi ilmestyi kuvioihin. Aika on antanut perspektiiviä; ei tietenkään ollut ihanaa, oli arkiintunutta ja yhteys kumppaniin mennyttä. En tiennyt mitä hän ajattelee, tai en kuunnellut. Luotin, että kaikki säilyy ennallaan. Aika on myös antanut tilaa kohdata sen tosiasian, ettei lasteni isä ollut sekaisin, katkera, kriisissä tai tunnehöyryissä. Hän teki tietoisen valinnan. Ei manipuloituna, vaan ihan itse, aikuinen täysvaltainen ihminen. Olisin ehkä itse tehnyt samanlaisen valinnan jos olisin ehtinyt ensin.
      Tyytyväinen olen, etten sotkeutunut lasten isän uuteen suhteeseen mitenkään. En olisi saanut sitä päättymään, ja olisinko toisaalta edes halunnut? Lasten on mukavempi siellä uusperheessä sen joka toisen viikon kuin sinkkuiskän luona, olen siitä aika varma. Itseä ei enää vuosien jälkeen kiinnosta pätkääkään kenen kanssa mies yönsä viettää.

    • Mirva sanoo:

      Hyvä vastakirje.
      Tavoitan tästä vivahteikkaamman ja oikeamman todellisuuden kuin ”nyxän” kirjeessä.

      Meidän polkumme oli erilainen ja valitsimme puolisoni kanssa lopulta toisemme pettämisestä huolimatta.
      Pitkä tie sekin oli, enkä tiedä, olisinko tehnyt saman valinnan, jos olisin tiennyt kuinka vaikeaa on rakentaa luottava suhde uudelleen.
      Mutta hyvä, että päädyimme tähän ja onnistuimme.

      • The real OG. sanoo:

        Hei, tulin vuosien jälkeen kurkkaamaan tätä kirjoitusta. Paljon on tapahtunut ja ainoa mikä tässä vastineessani häiritsee on muutamat kirjoitusvirheet.
        Exäni ja hänen nyxänsä elävät nykyään omaa perhe-elämäänsä ja ne pienet tapaamiset mitä vielä tällöin oli meidän lasten kanssa ovat vaihtuneet muutamaan whatsapp viestiin vuodessa. Lasten tuska on katkeroittanut, mutta muuten seison edelleen kaiken takana.

    • Sellasta sanoo:

      Tämä! Lisäisin tähän vielä, että tämä uusi ei tiedä kaikkea mitä kodin seinien sisällä tapahtuukaan, toivottavasti osaat avata silmäsi aikaisemmin kun minä. Älä tuhoa itseäsi.

    • "katkera ja ymmärtämätön" ex täälläkin sanoo:

      Luoja, kuinka töydellinen vastaus! Tämän olisin kirjoittanut, jos osaisin. Tämän lähettäisin ex-miehelleni vaimoineen, jos edes hetken uskoisin heidän sen lukevan. KIITOS ❤️

  • Repa sanoo:

    Aivan kamala kirjoitus. Huomaa, ettei elämänkokemusta ole vielä karttunut. Kuten joku sanoikin, hylkääminen on aina traumaattista. Se että nykytilanne on hyvä, ei missään nimessä poista sitä haavaa, minkä aiheuttaa se ”että asiat menivät, kuten menivät”.

    Asiat eivät mene. Ihmiset niitä tekevät. Asiat voi hoitaa tyylikkäästi, tai sitten toista pahasti loukaten. Sitä loukkausta ei poista mikään uusi ja parempi elämä.

  • Höpöä sanoo:

    Kirjoittaja asettaa itsensä toisen yläpuolelle ja rupeaa ohjeistamaan toista ilman että ohjeella on oikeastaan mitään sisältöä tai ohjeistajalla mitään referenssejä tai syytä antaa ohjeita. Kerrassaan ärsyttävän oloinen tyyppi.

  • Lily sanoo:

    Todella surullinen tilanne. Miten joku voi oikeuttaa itselleen toisen miehen viemisen, ydinperheen rikkomisen ja väittää että näin on parempi? JA Lapset eivät ole _koskaan_ onnellisia vanhempien erotessa, kahden kodin väliä ravaten (jos taustalla ei ole alkoholismia, väkivaltaa yms.)

    Surettaa että ihmisten moraali voi olla niin olematon.

    • Melody sanoo:

      Ymmärrän kirjoittajaa hyvinkin. Kolikolla on aina kaksi puolta. Lapset eivät myöskään halua nähdä vanhempiaan onnettomina, he aistivat ilmapiirin kotona. Joskus on vain parempi päästää irti ja kaikki osapuolet voivat olla onnellisempia erillään. Lapset myös, vaikka kahden kodin väliä kulkevatkin. Ehkä kummassakin kodissa on vähän onnellisempi vanhempi kuin mitä ne vanhmetta olivat/olisivat yhdessä ja samassa kodissa. Asiat harvoin ovat ihan mustavalkoisia ja moraalisaarnoja ei tarvita koska kukaan muu kuin asianosainen ei voi tietää mitä siellä taustalla on ja minkälaisia taisteluita kukin osapuoli on käynyt. Helppoa se on tuomita ja kauhistella, mutta mitä hyötyä siitä on? Asiat ovat kuten ovat, usein ehkä jopa paremmin kuin kauhistelijat ja moralisoivat voisivat kuvitellakaan. Ja lopulta, asiahan ei kenellekään muulle edes kuulu. Tarkoitan tässä tilanteen ulkopuolisia ihmisiä. Heille, joita asia koskee, se luonnollisesti kuuluu ja he varmasti asioiden laidan tietävät ja ymmärtävät tai eivät ymmärrä.

      Mielestäni on kauniisti sanottu ja kirjoitettu tämä kirje. Katkeruuden läpi on vaikea nähdä hyviä puolia, mutta kun tietyistä asioista on vuosia toiselle osapuolelle valittanut, olisi hyvä huomata hopeareunus pilvessä. Nyt ei tarvitse tuhlata energiaa siihen että on tyytymätön toiseen. Voi tehdä elämästään täysin omanlaisen ja paremman. Tehdä itsestään onnellisen. Miten hieno tilanne, kaikki mahdollisuudet auki. Kun mennyt on ollut epätyydyttävää ja siinä on ollut paljon harmituksen aiheita, se kaikki on nyt taakse jäänyttä elämää. Jos huvikseen on purnannut, olisi hyvä huomata toisen arvo silloin kun toinen vielä siinä on. Ihmisiä pitää kunnioittaa, etenkin niitä läheisiä. Jos ei pysty arvostamaan, minkä takia olla yhdessä? Ei ainakaan siksi että ”kuuluu olla”.

      • sanoo:

        En kyllä oikeasti ymmärrä tätä ”kaksi onnellista kotia”. On kohtuutonta että nykyään edellytetään että lapset vaihtavat viikon välein kotiaan. Kuka aikuinen haluaisi niin elää että koti vaihtuisi viikon välein? Ja kun siinä ei vaihdu vain seinät ja ihmiset vaan usein myös säännöt ja rytmit. Voiko olla hämmentävämpää lapselle. Ja ei, lapset eivät ikinä halua nähdä vanhempiensa eroa. Elleivät ole nähneet väkivaltaa tms.

      • Rikotusta perheestä sanoo:

        Toivoin lapsena hartaasti että vanhempani olisivat eronneet koska aistimme että liitto oli onneton.

        Silti lapsenkin moraalilla ymmärtää mikä vääryys oli kun reilun eron sijaan äitiä petettiin selän takana väliin tulleen uuden naisen kanssa.

        Olisivatpa ymmärtäneet erota kun liitto ei toiminut. Olisipa miehellä ollut moraalia sanoa ei niin pitkään että ero oli selvä.
        Ei väkisin rikotusta perheestä syntynyt kahta uutta onnellisempaa kotia.
        Siitä seurasi äitipuoli jota lapset ja äiti pitävät huorana eivätkä vuosikymmenenkään jälkeen hyväksy perheeseen, eri koteihin erotetut sisarukset jotka aikuisena yrittävät rakentaa hävittyä sisarsuhdettaan, väärin tehnyt isä jolla ei enää ole välejä lapsiinsa ja pitkäksi aikaa luottamuksen miehiin menettänyt äiti.

        Aikuisena empatiakykyä perheenrikkojia kohtaan on vielä vähemmän, kun ymmärtää mitä petetty puoliso joutui käymään läpi.

    • Dingelidong sanoo:

      Miten toisen miehen tai naisen voi viedä. Tässä on yksi näkökulma asiasta. En vaan ymmärrä ajattelumallia, miksi joku 3. on se perheenrikkoja? Ei kukaan hyvästä toimivasta suhteesta toisen mukaan lähde, on sitte mies tahi nainen. Narsistselta vaikuttaa ajatusmalli että kaikki on kunnossa ja hienosti, joku vaan tuli ja vei puolisoni. Apua kannattanee hakea…