Kirje äidilleni
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Miten joku ihmissuhde voi olla näin vaikea? Kun ei mikään auta, ei mikään. Olen sanonut sinulle jo 20 vuotta sitten, että minun elämässäni tärkeintä ei ole korkean statuksen tavoittelu, titteleiden tavoittelu, eikä useiden korkeakoulututkintojen tavoittelu. Minun elämässäni tärkeintä ovat omat tavoitteeni, se että olen lapsilleni läsnä, ja perheeni on onnellinen.
Miksi emme voi puhua mistään? Miksi emme ole koskaan voineet puhua mistään? Ainoa millä on merkitystä on sinun asiasi ja sinun näkökulmasi. Miksi poikasi ovat sinulle lähes tuntemattomia ja suosit tyttöjäsi sen mukaan kuka sattuu olemaan mielenkiintoisin juuri sillä hetkellä. Suosit toista ja kaikki on jotenkin hämärää ja epäselvää.
Miksi olet kateellinen minulle? Miksi se on sinulta pois jos minä olen onnellinen ja minulla menee hyvin? Eikö tämä ole sairasta, että olet lapsellesi kateellinen? Sinulla ei ole persoonaa ja identiteettiä ollenkaan, vaan muutat itseäsi kameleonttimaisesti aina seuran mukaan ja sen mukaan mitä tarpeita sinulla on. Myöskään minulla ei ole oikeutta olla mikään ja kukaan, ja jos olen, kaikki se on väärin oltu.
Kuva Anthony Tran. Ylin kuva Kelly Sikkema.
Miksi tulet kotiini ja olet ”huolissasi” siitä millainen vanhempi minä olen? Etkö sinä muista, että kun olin lapsi haukuit minulle kaikki ihmiset jotka olivat minulle tärkeitä, kummit ja mummit? Vihasit anoppiasi, minun rakasta mummoani, vihasit naapureitamme, minun rakkaita ystäviäni. Vihasit kummiani, joka oli minulle tärkeä. Haukuit häntä hölmöksi. Sinun poikasi voi koko lapsuuden huonosti, mutta et tehnyt mitään. Sinun pojastasi tuli huumeaddikti, joka käytti huumeita talossa, jossa asui lapsi, mutta et tehnyt mitään. Miksi olet huolissani minun vanhemmuudestani?
Miksi sinä olet aina uhri mutta minä olen syyllinen? Miksi sinä olet kaikessa mitä omassa vanhemmuudessasi on tapahtunut aina uhri, mutta minä vastuullinen? Etkö ole huomannut että kahdeksasta lapsestasi ainakin kuusi on joutunut pitkiin terapioihin aikuisuudessa? Minäkin jouduin ja kävin siellä vuosia. Sinä sanoit, että terapeuttini oli outo ja lyttäsit hänet. Äiti, ilman häntä sinä olisit joutunut hautaamaan minut.
Äiti, miksi sinulla ei ole empatiakykyä ollenkaan, etkä tunnu muistavan mitään siitä millainen äiti olit. Miksi syytät kaikesta isääni? Kyllä sinun pitäisi ainakin 50% ottaa vastuuta. Miksi mikään ei koskaan muutu? Miksi? Miksi haluat, että lapsesi ovat sodassa keskenään? Siksikö että sinun on helpompi hallita kun olet hajottanut ensin? Miksi minun tunteillani ei ole koskaan mitään väliä? Mitä on tämä helvetti kanssasi?
Isäni, entinen aviomiehesi sanoi että avioliitto kanssasi oli 30-vuotinen sota ja minä, sinun tyttäresi sanon että elämäni on ollut 40-vuotinen sota kanssasi. Nyt lastenlastesi kanssa välillä, kun osaan olla sinulle mieliksi, soitat paljon, mutta jos suutut jostain, häivyt. Lapset ihmettelevät epävakauttasi. En tiedä haluanko tällaista enää. Elämäni on ollut hyvää niinä kausina kun meillä on ollut enemmän etäisyyttä. Olen huomannut että roolini sinun elämässäsi on ollut kantaa sinun syyllisyyttäsi, mutta en suostu siihen enää. Minulla on nyt rajat millaiseen kohteluun suostun ja siksi olet ilmeisesti nyt suuttunut.”
Nimim. Manna
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Loistava ja hyvä kirje, erinomainen tunteiden purku, hienoa että kirjoitit!
Miksi on hyvä kysymys. Valitettavasti joskus voi sattua p…ka säkä syntyä äidille, joka on esim. tasapainoton, neuroottinen ja ehkä psyykkisesti sairas. Se on kun kädetön joka ei vaan voi kasvattaa kättä takas. Toki taustalla on äidin omaat x1000 hurjemmat kokemukset oladta lapsuudesta ja jne ja sen äidin vielä pahimmät kokemukset ja jne. Se ei siis oikeutta äidin käytöstä mut auttaa ehkä käsittämään että odottaa ”saharalta vettä”. Useasti me oletetaan automaattisesti että jos joku on ”äiti” niin se on fiksu ja tasopainoinen ihminen, näin ei aina ole, äideiksi voi tulla esim. psykopaattinen alkoholisti, joka ei muutu hetkessä muuksi synnytyksen myötä. Lyhyesti siis jotkut äidit (ihmiset) ei vaan kykenee, ei mitenkään, ei vaan pystyy, ei ole aineksia…
Hyvä uutinen tässä on se että äitisi tarjoa itse hyvän tavan päästä hänestä eroon – teet vaan kun ite haluat ja hän häippäse kun hän ei tykkää 😄 Saatte rauha elää kuten haluatte ja äiti saa viihdoinkin (alitajusesti kaivattua?) aihetta olla ”martyyri” ja ”hylätty”, pääsee oikein luvan kanssa haukkumaan teitä muille. Ja kyllä lapset ymmärtää että mummi on ”vähän” hassu. Uuu ja jos mummi halua sit nähdää niin teidän ehdoilla ja teidän tavoilla. Nyt kun olet aikuinen sinä MÄÄRÄT mitkä säännöt asetat sinun VANHUUS äidille, sillä nyt sinä olet se aikuinen.
Tsemppit ja kannatta varautua äidin kunnon mökötyksiin ja kohtauksiin, hän et tule tykkäämään kun vedätte siiman häneltä pois ja kannatta myös kysyä ennen tota vallan vaihtoa että kestäthän sinä että äiti häippäse? Koska jos et, niin tohon ei kannata ryhtyä. Myös hyvä miettiä jos äiti käyttä korttia ”minä kuolen kohta” ja sinusta tuntuu pahalta, niin on hyvä henkisesti valmistautua, me siis kaikki kuollan aikonaan joten se on luonnon kulku jne.