Keskustelua itse valitusta lapsettomuudesta pyytää Avaudu tästä lomakkeella keskustelunavauksen lähettänyt lukija nimimimerkillä Vapaaehtoinen lapsettomuus HOI!!!:

”Heippa kaikki Velat ja Dinksit sun muut.. Mitkä on teidän syitä olla haluamatta niitä lapsia? Rauhallinen elämä, hyvin nukutut yöt, vapaa matkustamaan, elämä täysin itselle ja rakkaalle? Eikö perhe-elämä tunnu omalta? Onko lapset ärsyttäviä? Ei jakseta ”hullunmyllyä” ja paletin kasassa pitämistä? Halutaan käyttää lapsiin menevä raha mieluummin itseensä?

Onko lapsettomuus itsekästä? Onko OK tehdä lapsia ihan vaan koska muut tekee ja elämä on sitten pakkopullaa, on pakko sopia muottiin? Entä jos katuu lasta? Lapsella ei ole palautusoikeutta elämässä. Melkein kaikilla muilla jutuilla on. Olen itse lapseton sillä en näe itseäni äitinä. Satunnaisia haaveita omasta mussukasta on, mutta jaksaisiko sitä lain silmissä olevaa vastuuta 18v? Entä jos on työkykyyn vaikuttavia sairauksia? Keskustellaan kommenteissa!

Artikkelikuva Aditya Saxena.

Psst. Huono Äiti ruoat nyt kaupoissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Hedonisti Peruuta vastaus

11 vastausta artikkeliin “Keskustellaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta!”

  • Hedonisti sanoo:

    Olen kolmikymppinen vapaaehtoisesti lapseton mies. Niin kauan kuin minulla on asiaan jokin selvä kanta ollut, en ole halunnut lapsia.

    Lapsettomuuteni on oikeastaan täysin ongelmatonta. Kaveripiiriini ei kuulu ollenkaan vanhempia, harrastukseni ovat sopimattomia lapsille, enkä edes muista, koska olisin kokenut sosiaalista painetta lastenhankintaan. Minulta on kerran kysytty lasten hankkimisesta, useita vuosia sitten, enkä edes muista enää, mitä vastasin. Minulla on naisystävä, joka ei myöskään halua lapsia, ja sitä ennen minusta deittailu vapaaehtoisesti lapsettomana oli helppoa ja hauskaa.

    Nyt kun vasektomiakin on tehtynä, en kirjaimellisesti joudu koskaan miettimään omaa lapsettomuuttani. Lasten hankinta on jotakin mitä tapahtuu joillekuille toisille jossakin muualla. Se koskettaa minua suurin piirtein yhtä paljon kuin ravihevosen omistaminen.

    Miksikö en halua lapsia? Todellinen syy on tietenkin yksinkertainen mielihalun puute. Vanhemmuus tai perhe-elämä ei kiinnosta millään tavalla. Mutta onhan uuden ihmisen pakottaminen maailmaan ja sen kärsimyksiin nyt vihoviimeinen teko. Kuinka moni lapsia hankkiva tulee ajatelleeksi, että tulee valinnallaan aiheuttamaan myös kuoleman? Miettikää omia vanhempianne saatellessanne: tuon minä tuotan toiselle.

    No, jokainen kuitenkin tekee, niin kuin haluaa, ja keksii sitten oikeutukset ja selitykset jäljestäpäin.

  • Mymmis sanoo:

    Olen 36-vuotias nainen, omasta ja aviomieheni tahdosta lapseton. Olen lapseton, koska en ole keksinyt yhtään syytä, miksi haluaisin lapsia. Nykyään oikeastaan tulee aika vähän sitä hämmästelyä, että eikö meillä edelleenkään ole lapsia ja että kyllä te vielä ehditte. Onneksi. Tiettyä ulkopuolisuuden tunnetta on kyllä siedettävä tai vähintäänkin opittava kestämään niin yleisesti yhteiskunnassa kuin vaikka omassa kaveriporukassa: pelkästään äideille tarkoitettua asiaa on maailmassa paljon. Tiedän kyllä, että omat ystäväni juttelevat perhearjestaan omissa mutsimafia-ryhmissään siksi, että tietävät etten jaksa kiinnostua loputtomasti lapsiperhearjesta, mutta aika usein tulee niitäkin tilanteita, kun olen autuaan ulkona jostakin muille ystäväpiirini naisille tutusta puheenaiheesta. Se on vähän kiusallista, ja aiheuttaa ohimenevän, mutta ilkeästi pistävän ulkopuolisuuden tunteen. Se ehkä satuttaa eniten, että he luulevat minun inhoavan lapsia, inhoavan perhearki-höpinää, inhoavan lastenvaatejuttuja, hoitopaikkatarinoita yms. niin paljon, etten muka ollenkaan jaksaisi niitä kuunnella. Jaksan kyllä. Kiusallisempaa on se, että läsnäoloni keskeyttää kurahaalarikeskustelun ja aiheuttaa soivan hiljaisuuden, kun uutta puheenaihetta keksitään kuumeisesti. Että mistä nyt puhutaan, kun Lapseton on läsnä. Ei tarvitse keskeyttää, mutta on toki hienoa että tämä ajatus tulee mieleen. Jospa seuraavaksi puhuttaisiin jostakin muusta?
    Osaltaan kyseessä on varmasti ihan kateudestakin, puolin ja toisin. Minä olen kateellinen, koska en kuulu 100% porukkaan. He ovat kateellisia ”helposta” elämästäni. Lapsettoman elämäntyyli vaikuttaa helposti yltiöitsekkäältä: Lapsettomalla on aika suurella todennäköisyydellä aikaa, jaksamista ja rahaa tehdä vapaa-ajallaan just niitä asioita, joita henkilö ITSE todella haluaa tehdä. Mutta silti se lapsetonkin voi, ja saa olla, väsynyt, kiireinen tai pee aa.
    Nuorempana itseänikin harmitti paljon, paljon enemmän jos lapselliset ystävät joutuivat pika-aikataululla perumaan yhteisiä menoja. Nyttemmin siihen on tottunut, eikä maailma kaadu siihen, että joku ei pääse tai menoa joudutaan siirtämään. Ehkä kavereidenkin käsitykset lapsettoman itseni suhtautumisesta ovat peräisin yli 10 vuoden takaa?
    Mutta joo, meillä ei ole lapsia. Eläimiä on, paljon aikaa (ja kyllä, varmaan myös rahaa) nieleviä itsekkäitä harrastuksia, ravintolaillallisia, lomamatkoja, hyviä yöunia, joustoa työelämässä ja haastavat ”hyvät” duunit (toki en halua ajatella lasten poissulkevan uraa, missään tapauksessa!), omaa aikaa ja ylipäänsä elämä, johon olemme tyytyväisiä näin.

  • Kuukkeli sanoo:

    En halua lapsia koska minusta ei olisi siihen. Jaksan sairauksieni takia pitää hädintuskin huolta itsestäni ja koirastani ja hyvät yöunet ovat jaksamiselleni ja mielialalleni kriittisen tärkeitä. Haluan myös kyetä nauttimaan elämästä silloin kun siitä jaksan nauttia, ja tehdä asioita jotka minulle tuovat mielihyvää ilman, että jatkuvasti tarvitsee miettiä mihin laitan lapsen. Minulla ei ole tukiverkkoa ja olen Kelan tukien varassa, joten lapsen hankkiminen tähän elämäntilanteeseen olisi sulaa hulluutta.

  • Filosofitar sanoo:

    En ole koskaan halunnut lapsia enkä mitään siihen liittyvää (raskautta, synnytystä, imetystä, yövalvomista, uhmaikää, päiväkotiin kiirehtimistä, koulua tai teinikapinaa). En ole koskaan pitänyt lapsista, miksi olisin pitänyt omistanikaan. En tunne jääneeni mistään hyvästä paitsi, päinvastoin. Kun olen seurannut lähipiirini äitejä, isiä ja lapsiperheitä, niin olen monesti todennut itsekseni että luojan kiitos minun elämäni ei ole tuollaista. Saan keskittyä asioihin, jotka tuovat elämääni oikeasti hyvää sisältöä.
    Sitäpaitsi maailmassa on aivan liikaa ihmisä jo nyt, jokainen joka tekee lisää lapsia on itsekäs ja vastuuton. Etenkin meidän länsimaalaisten luontoa kuluttavaa ja hyväksikäyttävä elämäntapa on kestämätön. Siinä eivät kestovaipat tai itsetehdyt luomusoseet ole muuta kuin lisää itsepetosta.

  • Pssps sanoo:

    Mä olen 28, lapseton ja ollut vuosia parisuhteessa itseäni vanhemman miehen kanssa. Hän on lapsensa tehnyt (nuorena) enkä minä halua lapsia _tähän parisuhteeseen_. Eikä minua haittaisi sekään, vaikka parisuhde kestäisi niin kauan ettei lapsia olisi mahdollista enää saada tämän jälkeenkään. Kyse ei ole siitä että kokisin olevani lasten hankintaa vastaan yleensä, äitiys olisi varmasti ihana asia. Meidän arki vaan on mukavaa näin, tulen mieheni jo aikuisten (parikymppisten) lasten kanssa hyvin juttuun ja nyt olen mummipuolikin. 😀 Meillä on kivaa näin ja rakkautta riittää, on hyvä ja tasapainoinen parisuhde missä kumpikin saa olla juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Meidän perhe tuntuu kokonaiselta kun ollaan kahdestaan. (Älkää käsittäkö väärin miehen lapset kuuluu kyllä elämään mutta kuten sanoin, ovat aikuisia) Saan viettää aikaa juuri koulun aloittaneen siskontytönkin kanssa ja lapsenlapsenkin kanssa kunhan tää koronatilanne paranee. Lapset on ihania mutten välttämättä halua omia. Vapaaehtoisesti siis lapseton ja onnellinen näin!

  • Nimetön sanoo:

    Mielestäni on kamalaa millä tavalla edelleen vela jne ihmiset joutuvat avoimien vihamielisten hyökkäyksien jne kohteeksi. On väärin että näinkin henk.koht asia on ns yleistä omaisuutta. Sen ei pitäisi olla niin 2020 luku menossa! Vanhemmuus on raskainta,raainta ja rankinta ikinä! Ja silti joillekkin kuten itselleni se on myös niin valtaisaa,kaunista ja tietenkin rakasta. Jännää että itselläni on säilynyt taito olla myös muutakin kun thö äiti,aika moni hukkaa minuutensa äitiyden alle ja se on surullista. Mutta siis kaikilla on oikeus elää elämäänsä oman näköisesti ja itselleen sopivalla tyylillä/tavalla. Siis kunhan ei riko lakeja tms😂

  • Elämän rakas säätö sanoo:

    Itse perheen äitinä ymmärrän ja kunnioitan vapaaehtosta lapsettomuutta, kyllä minusta se olisi helpompi ja kätevämpi, tässä muutama etu:
    – olet loistava, joka pomon unelma työntekijä mm.: joustat ja olet aina saatavilla, et säästelet energia kotiin, palaudut iltasin raskaasta päivästä, et ole poissa ylimääräisiä saikkuja lapsien vuoksi, et kitise ja anelee lomia kattakseen lasten lomia.
    – voit mahdollisesti muuttaa minne vaan: lapsen kouluja ja päiväkoteja ei tarvi järkäillä, kaveri ikäviä ei tarvi lohdutella, vuoroasumisessa ei tarvi jumitta jossakin ex puolison takia.
    – voit nukkua ja olla rauhassa: ei vastuuta toisista, ei jatkuva läsnäoloa, ei hätäpäivystystä, ei jatkuva saatavuutta.
    – voit harrasta jumppa, ulkoilua, seksisiä, syödä, käydä (anteeksi) paskalla ilman keskittymisiä 😀
    – et ole sidottu lapsesi toisen vanhempaan loppuelämäsi asti.
    – vanhemmuus ei muute päättyy 18 vuoteen, se on ”life long” juttu nykypäivänä.
    – ei tarvi ammattilaisen tasolla olla: synnyttäjä, imettäjä, hoitaja, yövalvoja, kasvattaja, opettaja, luottohenkilö, talous ja elämän neuvoja, tuki ja turva henkilö, vakuutus ja rahaturva lipas, sekä lapsenlapsien upea ja nostalginen mummola/hoito/kylpylä/turvakoti.
    – ai nii ei tarvi muuten kohdata: lapsen kasvua myöten: omia lapsuustraumoja, omien vanhempien kasvatuksen erimielisyyksiä, ikäviä tunne myrskyjä, löytää omat rajat ja hermot, pettyä turvattomuuteen, kohdata tukiverkkojen olemattomuutta ja pelkoja.

    Miksi sitten vanhemmuus? Mulle vanhemmus toi just sitä säätöä mitä kaipaan ;D

  • Lapaslapsia sanoo:

    Itse olen henkilö kuka tuskin koskaan tulee hankkimaan lapsia. Oma elämäntyyli, työ ja muutenkin se etten pidä lapsista ovat isoimmat syyt. Monesti kun on kysytty että milloin hankin lapsia ja erehdyn sanomaan etten halua, niin hirveä hullunmylly tulee Ja aletaan öyhöttämään miten kaikkien pitää hankkia lapsia ja mitä vanhempasikin ajattelee ja miten lapsista on pakko tykätä. Yli populaatio on jo muutenki ongelma niin ei jokaisen todellakaan tarvitse tai edes kannata hankkia lapsia.

  • Nimetön sanoo:

    Jokainen päättää itse lisääntyykö vai ei ja sen milloin lisääntyy jos lisääntyy ja kuinka monesti ja kenen kanssa.
    Oman lapsen tekeminen on maailman itsekkäin asia, kun MINÄ HALUAN!

    • Jokainen elää omaa elämää... Ja elämiä on vain 1 sanoo:

      Totta jokaisen omapäätös kukin elää niinkuin elää. Sen vaan sanon että lapset saadaan ei tehdä. Toiset saa ns. tarkoituksella ja toiset vahingossa ja valitettavasti toiset ei saa ollenkaan.

      • Nimetön sanoo:

        No kyllä suurin osa nimenomaan tekee lapset juuri silloin kun haluaa. Osa tietenkin tulee tahtomattaan raskaaksi ja osa ei vaikka mitä tekisi.