Kesällä lapsilla on aikaa tehdä kotitöitä!
Lapset ovat kesälomansa ansainneet, ja saavat levätä vaikka jokaikisen päivän. Vai eikö sittenkään?
Kesällä lapsilla on aikaa ja voimia tehdä kotitöitä! Kouluvuoden aikana koulu ja harrastukset väsyttävät, joten lapset saattaa päästää aika helpolla. Mutta kesällähän näitä ei ole lapsia rasittamassa, joten ei muuta kuin imuri, moppi ja tiskiharja käteen!
Kummalla kannalla olet?
Lapset toki tarvitsevat lepoa, eikä kukaan halua käyttää lomaansa työleirillä. Paitsi ehkä jotkut meistä aikuisista, mutta se on sitten oma valinta.
Toisaalta kenenkään ei pitäisi vapaamatkustaa yhteisessä kodissa, vaan kotityöt kuuluvat kaikille kykyjen, osaamisen ja voimien mukaan.
Paras vaihtoehto lieneekin keskitie. Lapsilta kannattaa vaatia oman osuuden hoitamista, ja pitkästä lomasta on kyllä varaa käyttää pari päivää siihen, että käy vaikka omat vaatteet ja tavarat läpi ja lajittelee pieneksi jääneet ja tarpeettomat pois. Sellaisesta ei kukaan kuormitu liikaa.
Sitä paitsi kotitöiden teettäminen lapsilla on oikeasti tärkeää.
Ei pelkästään siksi, että se antaa hyvän mallin tulevaisuutta varten: yhteisen kodin siisteys ei ole jonkun perheenjäsenen oma projekti vaan kaikkien vastuulla. Eikä myöskään vain siksi, että kotitöiden tekeminen lapsuudenkodissa takaa sen, että lapsesta ei tule uusavuton aikuinen.
Vaan siksi, että tärkein yksittäinen ihmisen elämässä menestymistä selittävä tekijä on se, onko häntä vaadittu tekemään kotitöitä vai ei. Eikä siinä kaikki: kotitöitä lapsena tehneet ovat myös onnellisempia aikuisina.
Tällä hetkellä lapset mankuvat, mutta aikuisina he ovat kiitollisia siitä, että pakotit heidät hommiin.
Mietipä omaa lapsuuttasi. Teitkö kotitöitä? Jos et, niin miten niiden tekeminen asettui osaksi arkea aikuisena? Jouduitko opettelemaan ne itse ihan perusteista? Onko vaikea sitoutua säännölliseen siivoamiseen? Entä jos jouduit tekemään kotitöitä? Inhositko sitä lapsena? Mitä ajattelet asiasta nyt?
Eräs äiti kertoo:
”Mieheni on perheestä, jossa äiti oli kotona ja teki kaikki kotityöt. Mies on sitten vaatinut samaa minulta. Hän ei ollenkaan ymmärrä, että en minä ole vastuussa siitä, onko hänellä puhtaita vaatteita vai ei.
Toinen ongelma asiassa on se, että hän ei osaa mitään kotitöitä. Siis ei mitään! Hän kysyy minulta, että pitääkö perunat keittämisen jälkeen huuhdella, sillä tavalla kuin pasta. Hän ei myöskään käsitä, että pölyä kertyy huoneen nurkkiin ja hiekkaa mattojen alle. Huomaa todellakin, että joku muu on aina hoitanut siivoamisen hänen puolestaan.
Minä tein lapsuudenkodissa jonkun verran kotitöitä ja sain sieltä perustaidot. Aikuisena olen kuitenkin toivonut, että olisinpa joutunut enemmän auttamaan ruoanlaitossa ja sellaisessa. Niitä asioita on pitänyt itse opetella. Tässä en ole tajunnut petrata omien lasten kohdalla, mutta siivouksen perusasiat heillä on hallussa. Minusta kotitöiden teettäminen on itsenäiseen elämään valmistamista ja tärkeä kasvatustehtävä.”
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Meeri Peruuta vastaus
12 vastausta artikkeliin “Kesällä lapsilla on aikaa tehdä kotitöitä!”
Uusimmat artikkelit
Pääsin itse aika helpolla, mutta äiti vaati meiltä kaikilta kolmelta lapselta jonkinlaista apua. Esim. oman huoneen siivous ja pihatöissä auttaminen aina välillä.
Itse opin katsomalla miten äiti teki asioita ja sitten koitin niitä itse, mutta kun opiskelin kodinhuoltajaksi, niin vasta silloin sain kunnon pereytyksen kaikkiin kodin juttuihin.
Meillä jo 5 vuotias osallistuu erilaisiin kodin askareisiin, joten voisin olettaa *kröhöm* että 10 vuoden kuluttua ei olisi epäselvää, mitä töitä kotona pitää tehdä (köhköh). Mutta sen sanon omasta kokemuksesta, että teini-ikäinen tarvitsee yhtä paljon unta kuin taapero, joten antaa sen teinin nukkua vaikka puoleen päivään, ainakin viikonloppuisin.
Se, että meillä tultiin paukuttamaan kattilan kansia puoli kahdeksalta kesäaamuna siksi, että ”koko kesä menee nukkumalla hukkaan” oli jotenkin ristiriitaista sen takia, että vanhemmat menivät yhdeksältä illalla nukkumaan (myös viikonloppuisin).
Ja kesätöitä pitää tehdä, ei koko kesää mutta sopivasti. Ettei sitten ala hyvillä yo -papereilla ja hyvillä jatko-opiskelupaikoilla miettimään, että kyllä se kaupan hyllyttäjän homma on ihan kivaa, menempä tekemään sitä.
Ilman muuta lapset tekevät kotitöitä. Ei tule sitten yllätyksenä, etteivät hoidu itsekseen. Kesätöihin pitää myös hakea joka kesä, kun täyttää 15. Siinä saa hyvän käsityksen minkä verran täytyy tehdä tietyn rahan eteen töitä ja että kannattaa jatkaa opiskelua, jos hanttihommat eivät kiinnostelekaan. Oppivat myös hoitamaan omia asioitaan samalla.
Meillä 12v.poika joka ei halua tehdä mitään mutta ehto rahan saamiselle on huoneen siivous,pienet puuhommat ja saunan lämmitys silloin tällöin.Asiat pesukoneeseen ja roskien vienti.Siivous on myrkkyä ja 15min.järjestelyyn käytetään 8h vastaanhangoittelua😬 mutta sitten on tyytyväinen kun homma on tehty.Muisti vaan on niin lyhyt.
Kotityöt on ihan normaalia elämää, jolta lapsia ei tarvitse suojella, mutta ei niitä tarvitse myöskään glorifioida.
Meillä lapset on osallistunut aina ja tehdään yhdessä, on se sitten siivousta, ruoanlaittoa, pyykinpesua tmv.
Jos lempipaita tai huomenna tarvittavat ulkohousut on likaiset/ pyykkikorissa, niin katsotaan yhdessä miten ne pestään. Jos on eväsretki eskarissa tiedossa, niin lähdetään kauppaan ostamaan eväitä ja lapset pakkaa ne itse. Yksin ei tarvitse osata tai tehdä, mutta itse pitää huolehtia niistä asioista, jotka kokee itselleen tärkeiksi.
Minulle on ollut tärkeää kasvattaa molemmille tytöilleni se ajatusmaailma, että kotityöt ei ole naisen/äidin osa vaan elämään kuuluvia hommia, joihin osallistuu kaikki perheenjäsenet sukupuoleen katsomatta.
Meillä lasten ei tarvitse osallistua säännöllisesti muihin kotitöihin kuin pitävät huoneensa siistinä tai siinä kunnossa, että sietävät itse mille huoneissaan näyttää, tuovat likaiset vaatteet pesuun ja siivoavat omat jälkensä (astiat koneeseen, tavarat käytön jälkeen paikoilleen, jarruraidat pöntöstä). Lisäksi vanhemman lapsen vastuulla on tyhjentää tiskikone sekä hakea talvisin takkapuut puupinosta ja nuoremman vastuulla viedä roskapussi roskalaatikkoon.
Viikkosiivoukseen piti osallistua mutta en muista että olisin ikinä pessyt pyykkiä tai laittanut kovin ihmeellistä ruokaa, perunoita pessyt kyllä jne. Kaupassa piti käydä ja tiskata jne
Ehtii ne oppia nekin mitä kotona ei syystä tai toisesta opi. Hyvin oon perheeni saanut ruokittua vaikka siihen ei pakotettu. Siivous on edelleen pakkopullaa, enkä kyllä koe oppineeni siitä mitään lapsuudenkodissa.
Olen 50+. Siivosin aikoinani oman huoneen, mutta paljoa ei minulta vaadittu. Kun muutin aikoinanani omaan kotiin, en osannut edes ruokaa laittaa. Kaikki piti opetella. Olisin toivonut, että äiti ja isä olisivat vaatineet vähän enemmän kuin koulussa menestymisen ja sen, että tein palkkatöitä 12-vuotiaasta asti.
Normilapsi oppii kotityöt kyllä (myös) mallista katsomalla. Kukaan täysjärkinen ei voi aikuisena vedota, ettei osaa :D. Se on puhdasta vedätystä se. Ei semmoista kotiäitiä ole olemassakaan, joka ei ikinä tekisi poikansa (tai tyttärensä) nähden kotityötä ja tämä välttyisi näkemästä sellaista koko lapsuutensa ajan. Laiskuus saa ihmiset lepertelemään mitä sattuu. Summa summarum: kotitöitä on hyvä vaatia lapsilta kohtuudella, iän mukaan tietenkin. Isot teinit auttavat eniten, he myös yleensä alkavat myös ymmärtää, että äitikin on ihminen ja tarvitsee apua siinä kuin muutkin ihmiset.
Tulen kodista, jossa äiti oli kotirouva ja teki kaiken. Meidän lasten ei tarvinnut tehdä mitään. Meistä kaikista tuli ahkeria, siistejä, osaavia, opimme kantapään kautta. Veljemme siivoavat, laittavat ruokaa ja hoitavat lapset omissa kodeissaan.
Työpaikalla olen huomannut, että ne, jotka kertovat tehneensä paljon kotitöitä lapsuudenkodeissaan, kahvitauon jälkeen tiskaavat vain oman pikkukuppinsa ja me muut samalla koko porukan kupit.
Me ”avuttomat” olemme työpaikan ahkerin porukka. Me olemme aina valmiita tekemään yhteiseksi hyväksi.
Näin meilläkin. Tai itse nuorimpana pääsin helpolla. Sivusta seuraten kyllä opin eikä omaan kotiin muuttamisessa yksinhuoltajana ollut ongelmia. Ruokaa tehtiin joka päivä eikä sotkuissa asuttu.
Myöhemmin 5 lapsen äitinä selvisin eikä urheilevien lasten tarvinnut kovin paljon kotitöitä tehdä, eikä myöskään kesätöissä olla ennen 15 vuotta. Kaikki nyt maailmalla, siistit huushollit, perheet, hyvät työpaikat ja kotityöt onnistuvat kaikilta myös pojilta ja tekevät mielellään. Eipä tarvi vanhana katkerana päivitellä miten ankaraa oli lapsuus kun pakotettiin töihin jo vaippaikäisenä.
Kyllä lasten pitää osallistua kotitöihin. Kodin hoitaminen ei todellakaan ole vain aikuisten vastuulla. Lisäksi kesälomalla meillä tehdään pieni projekteja taitojen mukaan.