Miten suhtautua, kun kuulee, että ystävän tai tuttavan suhde on ollut väkivaltainen tai muuten häiriintynyt? Tämä kirjoittaja pyytää, että et ainakaan epäile sitä, mitä sinulle kerrotaan:

”Erossa on aina kaksi puolta, kaksi tarinaa. Monet sanovat helposti, että ei ole väliä, kumman tarina on totta. Tai että molempien tarina on yhtä lailla totta, koska kumpikin pitää toista totuutena.

Näin se on. Tarinoita on kaksi. Mutta joskus toinen on todempi kuin toinen. Ja sen kyseenalaistaminen sattuu pahasti.

Sillä on olemassa vielä kolmas tarina, ja se on se, mitä ulkopuoliset näkevät. Se on yleensä jopa nätti, tai ainakin siisti. Hyvin harvoin se on tosi ruma. Mutta silloin, kun tarina on oikeasti tosi tosi ruma, on tärkeää, että muut ihmiset tunnustavat että toinen eronneiden tarinoista on enemmän totta.

Silloin kun eroaa väkivaltaisesta tai alistavasta suhteesta, kuulee paljon vähättelyä:

Höpö höpö, kaikissa suhteissa on omat ongelmansa.

Oletko miettinyt omaa osuuttasi?

Oli se varmasti sinun syytäsi.

Eksälläsi on ihan toinen tarina.

Suhde on aina kahden kauppa.

Se on oikeastaan jatkoa koetulle väkivallalle. Ihan kuin ne asiat voisi niin voimakkaasti tulkita eri tavalla. Ikäänkuin vuosia kestänyt huono kohtelu olisi vain näkökulmakysymys.

Joskus elämä on sellaista, että ”se hullu eksä” on ihan oikeasti hullu, eikä tarinassa ole mitään lisättyä tai vääristeltyä. Siitä huolimatta, että eksä kertoo aivan toisenlaista tarinaa.

Kukaan meistä ei halua myöntää omia virheitään, mutta uhri joutuu myöntämään sen, että oli suhteessa, jossa häntä kaltoinkohdeltiin. Se on yksistään jo kamalaa. Kukaan ei voi välttää, että se on tulkintakysymys, eikä selittää, että eksäsi varmasti näkee asian toisin. Totta kai hän näkee, sehän koko jutun selittää! Miksi kukaan sanoisi, että kyllä minä olen vaimonhakkaaja tai kontrollifriikki, joka ei antanut vaimonsa edes pitää yhteyttä ystäviinsä?

Se ei silti muuta sitä faktaa, että kaltoinkohtelua tapahtuu. Ja ehkä se on ihan oikeasti tapahtunut juuri sille, joka sinulle asiasta kertoo. Toinen näkökulma on aina lähempänä totuutta, ja se voi hyvin olla se, joka on ikävämpi kuulla. Se voi olla kokonaan totta, ilman mitään liioittelua tai värikynää. Niin inhottavaa kuin se onkin.”

Nimim. Uskomatonta mutta totta

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Kelas nyt hiukan Peruuta vastaus

6 vastausta artikkeliin “Kenen totuus on oikea?”

  • Huijattu sanoo:

    Tämä kirjoitus pitäisi näyttää jokaiselle joka kehtaa valehdella näistä asioista. Omaan lähipiiriini pesiytyi tälläinen olento, joka alkuun oli oikein mukava, ihana puoliso ja oikea seurapiiriperhonen. Vaan sitten kun ero koitti, alkoi syyttää lähtenyttä miestä ties mistä ja moni uskoikin, minä mukaan lukien. Olin aivan kauhuissani kuullessani läheisen ystäväni olleen niin väkivaltainen ja kontroloiva puoliso, kunnes tämä nainen meni kännissä naureskelemaan ettei mikään ollut totta vaan hän halusi vain kostaa miehelle ja saada jutuillaan lasten huoltajuuden.

    Tuon jälkeen minun on ollut äärettömän vaikea purematta niellä eronneiden juttuja. Ajattelen että kumpikin kertoo itselleen sopivaa totuutta ja se oikea totuus on jossain siellä välillä. En vähättelisi jos joku minulle uudestaan kertoisi joutuneensa väkivallan kohteeksi, mutta pelkään pahoin etten pystyisi oikeasti sitä heti uskomaan vaikka kuinka haluaisin. En vaikka kuinka toinen itkua vääntäisi, minulle on jo itketty ja jopa esitelty mustelmia, jotka myöhemmin paljastuivat itse aiheutetuiksi. Oli liian kylmä kylpy nähdä sellaista kaunaa ja kostonhimoa.

    Tosin en myöskään ymmärrä niitä ihmisiä jotka tällä vuosituhannella vielä kehtaavat vihjata että lyöminen olisi pahoinpidellyn vika. Aivan kuin väkivallalle olisi ikinä mitään oikeutusta.

  • IsoJohanna sanoo:

    Kyllä tarinoita on aina kaksi tai sanotaanko että ainakin kaksi. Ja miten se sitten on mahdollista että jotkut löytävät aina vaan uudestaan ja uudestaan ne narsistiset hullut? Tuntuu ihmeelliseltä yhteensattumalta että yksi ja sama nainen kohtaa kaikki pitäjän sekopäät. Aina suhteissa joista erotaan on jotain huonoa, se on selvä mutta kyllä vikaa on usein molemmissa osapuolissa eikä hakattavaksi kannata kenenkään jäädä, ei miehen eikä naisen.

  • huono vaimo sanoo:

    Itselläni on ollut puukko kurkulla ja ase ohimolla juuri sen ihmisen toimesta, joka väitti rakastavansa minua enemmän kuin kukaan ikinä. Pelkästään se kauhu ja arvottomuuden tunne olisi ollut riittävästi, mutta vuosien jälkeen kuulin kaverin kaverilta ihmettelyä, kuinka olin vaihtanut niin mukavan, komean ja työssään menestyvän miehen työttömään tavikseen. Juupa, heti suoraan hyppäsin uuden kanssa sänkyyn. Tosin olin sitä ennen karannut kotoa lapsi kainalossa yön selkään mukanani muutama kassillinen vaatteita, käynyt läpi erohelvetin, lapsen tapaamisoikeushelvetin, koittanut selvitä pienellä palkalla erityislapsen kanssa yksin, ja heti kahdeksan vuoden päästä tavannut ihmisen, joka ei lyö eikä paina maan rakoon. Se mukava ensimmäinen mies sitten hyvinpiteli seuraavaa rouvaa sen verran pahasti, että pääsi oikein lehteen asti. Mutta ehkäpä sekin oli minun syytäni tai sen seuraavan rouvan, onhan eksäni niin mukava, komea ja menestyvä.

  • Tarinoita elänyt ja kertonut sanoo:

    Kyllä, tarinoita on kaksi, vähintään. Ja ne kaikki on totta. Molempien osapuolten tulee tulla kohdatuksi oman tarinansa kanssa, muista riippumatta. Vain siten päästään eteenpäin, mitä se sitten tarkoittaakin, samaa tai eri polkua.

    Totuutta on turha etsiä, ihmisten välillä sitä ei ole.

    • Kelas nyt hiukan sanoo:

      Tälle linjalle kun mennään niin paskiaiset sen kun porskuttaa. Jos on selkeästi nähtävissä että sekopää ei ota tiliinsä mitään, niin miksi sen päätä pitää jäädä silittämään?

  • Se petetty ja jätetty sanoo:

    Tai sitten se ”exän nyxä” voi esimerkiksi levittää jätetystä osapuolesta isossa työpaikassa valheellisia tarinoita, mikä pahimmillaan vaikeuttaa myös työnsaantia.