Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Uusperheessä tulee vuosien mittaan vastaan kaikenlaista problematiikkaa. Nyksän eksä ei alunperinkään minusta järin kunnioittavasti ole puhunut ja tottakai niinkuin kaikki kunnon aikuiset, lapsilta ei ole mielipiteitä säästelty. Voisi kuvitella, että vuosien mittaan tilanne tasoittuu ja ihmiset kasvaa ja pääsee eteenpäin. Näin ei kuitenkaan ole, ehkä highlight hetkiä voi olla, mutta ennen kun kannattaa tuulettaa niin kyllä joku pitää huolen, että sammuu nekin valot.

Olen alun alkaen pitänyt puolisoni lapsista. Toki alkuun tuotti haasteita hioa yhteen kahden perheen tapoja ja käytäntöjä, luoda uuden perheen arvot ja tavat, kaikille tasapuoliset. Ja myönnetään, kyllähän toisinaan ärsyttää niin per***eesti, mutta niinhän nuo omatkin ärsyttää. Mutta mihin asti pitää sietää sitä että kaiken, KAIKEN kuran voi kaataa äitipuolen niskaan?

Kuva Artem Maltsev.

En tässä mitään mitalia hae, mutta kyllä uskoisin, että jokaista ottaa päähän, kun olet vuosia tehnyt kaikkesi sen eteen, että homma toimii. Alkujaan puolison lapset olivat meillä pidennettyjä viikonloppuja, kunnes exä ruikutti kuinka suuren osan vastuusta hän joutuu kantamaan ja joutuu olemaan lasten kanssa. Puolisoni työajat olivat sellaiset, ettei hänen onnistunut viedä ja hakea päivähoidosta. Minä otin tämän hoitaakseni omien lasten lisäksi ja näin exä sai itselleen vapaata joka toinen viikko, ei enää joutunut olemaan lasten kanssa niin paljon.

Olen pitkin matkaa saanut suoraa ja epäsuoraa arvostelua ruuasta, säännöistä, syy-seuraus suhteista, vaatteiden pesusta yms. Ruuan suhteen kyse on ollut siitä, että tykkään tarjota kasviksia myös lapsille. Väärin se on kai sekin. Olen hyvä tyyppi silloin kun minusta halutaan hyötyä. Exä kaveeraa silloin kun minusta voisi olla hänelle hyötyä, esim. Konflikteja lasten kanssa, työhön liittyvää tmv. Silloin neuvot ja apu on ok, vaikka muutoin minun tavat kasvattaa lapsia ovat keskitysleirin omaisia ja jyrkkiä.

Pyykkipoikia narulla

Kuva Kyle Arcilla.

Olen viime aikoina huomannut saman ilmiön näissä Lapsissa. Jos kyse on lahjoista, järjestämistäni kesälomareissuista tai ulkomaan matkasta, olen tosi kiva ja kelpo tyyppi. Muutoin selän takana voi irvistellä eikä seurassani voi missään nimessä olla, mikäli se oma vanhempi ei ole paikalla. Tämä tuntuu minusta todella pahalta.

Olen pohtinut, että missä menee se oman yrittämisen raja? Tartteeko minun sitten järkätä loma-aktiviteettia tai kustantaa ulkomaanmatkoja, jos arvostus minua kohtaan on tätä tasoa? Tuntuu, että teen mitä vain, niin myytti pahasta äitipuolesta on varjona. Minulle kyllä mielellään ollaan sysäämässä koko ajan milloin mitäkin tehtäviä näihin bonuslapsiin liittyen, lopputulema kuitenkin on, että mikään ei kelpaa. Vuosia sitten kuitenkin päätin antaa näiden arvostelujen olla menemättä ihon alle, tai että ulkopuolinen voisi määrittää millainen saa olla tapani kasvattaa lapsiani, ja siinä sivussa myös näitä bonuslapsia.”

Nimim. Toiminimi paha äitipuoli 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Hannele Korpela Peruuta vastaus

5 vastausta artikkeliin “”Kelpaan äitipuolena niin kauan kun minusta on hyötyä””

  • Äiti 74 sanoo:

    Paha äitipuoli täällä hei 🙋. Minun järjestämät synttärit, rippijuhlat, valmistujaiset ja jouluna ostetut lahjat kyllä kelpasi kaikille. Kelpasi myös vaatteet ja muut mitä he tarvitsi. Rahaa en koskaan saanut penniäkään näihin, en kiitosta. Haukkuja selän takana senkin edestä. Ongelma ei ollut exä, vaan lapsien huomiosta mustasukkainen anoppi. Hän käänsi lapset pikku hiljaa minua vastaan. Lopulta elämä oli ihan hirveää, bonus lapset kohteli minua, kun paskaa kengän pohjassa ja puolisoni, lasten isä antoi sen kaiken tapahtua ja osallistui siihen itsekkin, selän takana tietysti. Raukka p**ja koko sakki. Lapsia en syytä, heitä manipuloi aikuinen ihminen.
    Kaikkeni tein näiden lasten eteen, huonoista oloista äitinsä luota meille tulivat. Aluksi kaikki meni hyvin ja lapset tykkäsivät minusta. Tulivat syliin ja hakivat halauksia. Olivat onnellisia , kun joku välitti ja piti huolta. Olen todella surullinen, että heidän omat isovanhemmat pilasivat heiltä uuden mahdollisuuden ja sen kiintymys suhteen mikä meillä oli alkanut jo muodostua.

    • Ihmettele en sanoo:

      Jos otit oikean äidin paikan? Toki isovanhemmat haluavat lapsenlapsensa parasta. On myös hyvä muistaa ettei astu luiden varpaille. Miksi järjestit juhlat, oliko äiti menehtynyt?

  • Hannele Korpela sanoo:

    Kyllä minä keskustelisin puolison ja tämän exän kanssa ja vetäisin tiukat rajat siihen mikä on okei ja mikä ei. Aikuisten ihmisten on pelisäännöt laadittava ja noudattaa niitä. Ja lasten kuuluu kunnioittaa niitä, edes omalla äidillä ei ole oikeutta puhua lapsille pahaa sinusta ja mikäli hän kokee, että on eikä puolisosi tähän puutu niin minä ainakin kieltäytyisin tekemästä mitään ylimääräistä. Näköjään sinulla on puolisosi lapsien lisäksi kaksi aikuista lasta, puolisosi ja tämän exä. Ei käy.

  • Nimetön sanoo:

    No, lapset on vielä lapsia, ja heitä kohtaan sinun tulee jatkossakin olla ystävällinen ja huomioida heidän toiveensa. Lapset eivät ole syy tähän teidän kuvioon. Mutta exä. Sinun ei tarvitse kuunnella yhtään mitään arvostelua exältä. Sinä hoidat asiat vain ja ainoastaan oman puolisosi kautta. Sinun ei tarvitse edes tavata exää, jos et halua. Sinun puolisosi on se, joka päättää asiat omien lastensa puolesta teidän perheessä. Ja jos puoliso ei tähän pysty, niin sitten itse miettisin, että haluanko oikeasti elää arkea tämän ihmisen kanssa.

  • Uusperheellinen sanoo:

    Niin totta. Kun muistelen uusperheemme alkutaivalta ja sitä työtä mitä tein niin kyllä surettaa.
    Olin kyllä hyväuskoinen. Kuvittelin, että aikuiset ihmiset voi selvittää kaiken puhumalla. En voinut missään kuvitelmissa kuvitella kuinka pahaa saisin päälleni.
    Ja todellakin. Kaikki mistä minun suhteen oli hyötyä, otettiin irti.