Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Miten sanoa ystävälle, etten jaksa kuunnella hänen jatkuvaa valitusta eksästä?? Ystäväni avioerosta on pitkästi yli kymmenen vuotta, mutta valitusvirsi sen kun jatkuu. Hän jaksaa muistella kaikkia (omasta mielestä) kokemiaan vääryyksiä eksänsä taholta. Heidän yhdessäoloaan ja erotaivaltaan sivusta seuranneena heillä sujui paljon paremmin kuin monella muulla. Esimerkiksi ex piti lapsia säännöllisesti, maksoi elatusmaksut ajallaan ja reissasi lasten kanssa.

Koen, että ystäväni on aika vaativa ihminen. Että häntä pännii eniten se, että ex ei ole tehnyt asioita kuten ystäväni on halunnut. Suomeksi sanottuna hän ei ole voinut pompotella eksäänsä. En ymmärrä miten hän jaksaa edes muistella kymmenen vuoden takaisia tuomisia ja hakemisia tai yleensäkin aika merkityksettömiä asioita.

Olen yrittänyt sievästi sanoa, että lakkaisi katsomasta taaksepäin, mutta sanoillani ei ole mitään vaikutusta. Jos olen vähänkään sanonut, että hänellähän on asiat kuitenki hyvin moneen muuhun verrattuna niin ystäväni on tykännyt huonoa. Yritän muuttaa puheenaihetta, kun ex-valitus alkaa, mutta useimmiten se vain jatkuu ja jatkuu. En tiedä miten saisin sanottua, että jauhaisi eksästään jonkun muun kanssa, jos on pakko.”

Nimim. Katse pois peräpeilistä

Artikkelikuva ActionVance.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 14 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Inari Peruuta vastaus

14 vastausta artikkeliin “”Kauanko minun pitää kuunnella ystäväni ulinaa exästään?””

  • Kis sanoo:

    Suosittele hänelle terapiaan menoa jotta pääsee yli noista ongelmista. Hän ei tule löytämään hyvää parisuhdetta ennen kun on päässyt omista ongelmista yli

  • Koskematon 98 sanoo:

    Tylyttämällä ja hylkäämälläkö asia paranee? Olisi varmaan pitänyt sanoa vuoden jälkeen, että pestään nyt pahaolo pois ja pidetään vaikka saunailta. Liian pian kohtuutonta vaatia surun ohittamista, muttei nyt 10-15v ole enää normaalia. Hän ei ole saanut lohtua tai ymmärrystä ja asiat jääneet pyörimään. Ei se tietenkään ole ystävän vastuulla vaan vaikka jo ammattiapua.
    Toinen mihin kiinnittää huomiota on, että kyydeistä vaikka valittaa – ei se tietenkään ole se vaan huomiointi/välittäminen aikanaan. Eihän parisuhteessakaan oikeasti riidellä roskapussista tai rahoista vaan huomiosta ja merkityksestä. Siinä kohtaa, kun väittää toisen valittavan pikkuasioista, voi ottaa järjen käteen ja miettiä, mistä oikeasti on kyse.

  • Tunneäly sanoo:

    Jokainen kenet olen tavannut on valittanut exästään. Ainakin itse olen sanonut ystävällisesti, että puhutaanko muista aiheista. Toivon samaa kohtelua, että minullekin sanotaan nätisti jos puhun aiheesta mikä rasittaa toista liikaa. Ei meistä kukaan jaksa aina jauhaa samoja asioita ja jokainen tarvii joskus kuuntelijaa, joten tee se toisille minkä toivot itsellesi tehtävän. Silloin kun sinulle tulee rankka tilanne elämään on hänen vuoronsa kuunnella sinun ”murheita ja valitusta”. Ystävyys ei ole pelkkää olemista hyvinä hetkinä, mutta omat rajat saa näyttää. Jos haluat ystävyyden jatkuvan niin huomauta toisen tunteita kunnioittavasti miten olisi hyvä keskittyä positiiviseen tässä hetkessä.

  • SiSiT sanoo:

    Jotenkin niin tuttua.
    Kylmähiki kohoaa kun yksi nimi ilmestyy puhelimen näyttöön……..

    Nämä ihmiset jotka jauhavat menneitä, no enää en jaksa kuunnella!

  • Eivoivelloaloputtomiin sanoo:

    Lopeta ymmärtäminen ja sano tuo mielipiteesi suoraan. Hänen olisi selvästi aika ymmärtää itsekin, mutta ilmeisesti hän rarvitsee siihen ulkopuolisen impulssin. Syteen tai saveen.

  • Ehkä näin? sanoo:

    Ehdotan seuraava:
    Rakas Maija. Olen kuunnellut tarinoitasi pidempää aikaa kun avioliittosi on kestänyt. Kun sinä roikut näissä asioissa koko ajan, ihan selvästi pelkkä kuunteleminen ei auta enkä osaa vastata sinulle oikein. Minua taas ne keskustelut kuormittavat jo aivan liikaa. Mitä jos kokeilisit puhua terapeutin kanssa?

  • Eikö kukaan uskalla sanoa? sanoo:

    Eikös tuommonen jatkuva ulina kerro kohtuullisesta katkeroitumisesta? Harmi, jos tuommosta kierrettä ei saa poikki, tartuttaa tuon vielä lapsiinkin, vai liekö se tarkoituskin?

  • Inari sanoo:

    Ehkä asian voi sanoa niin etten enää tiedä miten/osaa auttaa, oletko harkinnut keskustelemista ammattilaisen kanssa? Joskus voi olla rikki loppuelämän, joskus vaan harmittaa. Tärkeää olisi, ettei jää yksin ja menetä ystäviä

  • Nimetön sanoo:

    No ei tarvitse kuunnella. Sano hänelle että sinulla tekee pahaa katsoa kun ystävä tuhlaa elämäänsä katkeruuteen, johonkin asiaan jota ei voi muuttaa, asiaan johon voi vain sopeutua ja jatkaa sitten elämää.
    Äitini juuttuu aina johonkin asiaan, oikein hekumoi katkeruudessa. Hän on äärimmäise raskas ankeuttaja. Jos hän ei olisi äitini niin en viettäisi kpskaan

    • kaikella rajansa sanoo:

      Sinulle tyttärenä kehottaisin miettimään vuorovaikutusta äitiisi. Minulla itselläni on ero pitkästä avioliitosta parin vuoden takaa. Lapset olleet aikaa sitten aikuisia. Poika suhtautuu asiaan luontevasti ja tukevasti molempiin. Ja asiasta ei liioin puhuta. Tytär taas käyttäytyy ajottain kuin murrosikäinen. Muutama viikko eron jälkeen minun olisi pitänyt jo pystyä olemaan välittämättä mistään. Puheluissa piikittelee ja neuvoo ja jos olen eri mieltä suuttuu. Kertoo kuinka hyvissä väleissä on ex- puolisoni uuden avopuolison kanssa ja kuinka kyläilevät. Luonani ei käy eikä kutsu käymään. Tosin välimatkaa on ja korona. Mietinkin, kuinka kauan minä kestän tätä. Olen suruaikani elänyt ja uudelleen suuntautunut harrastusten , uusien ja entsten ystävien kanssa , matkustelin paljon ennen koronaa. En kaipaa parisuhdetta. Minä olen miettinyt samaa kuin sinä, taidan minimoida yhteydenpidon ja tehdä sinusta perinnöttömän.😁

      • Nimetön sanoo:

        Mietin että kannattaako vaivautua vastaamaan kaltaisellesi marttyyrille mutta vastaan kumminkin.
        Mielestäsi syy äitini katkeruuteen on minun tyttären vuorovaikutustaitojen puutteessa. Mitä mieltä olet seuraavasta:
        Veljeni kuoli viinaan 15 vuotta sitten, siis 15 vuotta sitten. Se oli valtava järkytys minulle mutta tietenkin kaikista kauhein äidille. Sen vuoksi piilotin oman tuskani ja tuin äitiä. Äiti onkin sitten vellonut asian kanssa siitä lähtien ja aivan sanallisesti toivonut samaa minulle. Yli 12 vuotta kuuntelin ja tunsin valtavaa ahdistusta kunnes sanoin äidille että hänen pitää jo oppia pois siitä jatkuvasta jankutuksesta tai mennä puhumaan siitä jonkun asiantuntijan luo. Äitini suuttui että kun olisi joku läheinen jolle puhua. No nyt hän on puhunut minulle 15 vuotta. Onko mielestäsi tämä minun vuorovaikutustaitojen puutteen aiheuttamaa, eikä vain äitini katkeruuden josta hän ei pääse yli? Olisin halunnut helpottaa myös omaa suruani äitini kanssa keskustelemalla ja muistelemalla mutta sitä ei ole tapahtunut. Enkö mielestäsi minäkin olisi oikeutettu lohtuun?
        Toinen joka varmasti on mielestäsi minun vuorovaikutustaitojeni puutetta:
        Muutama vuosi sitten minulla oli valtava terveyshuoli ja piti elää pitkähkö aika epätietoisuudessa ja yritin kestää sen yrittämällä olemalla ajattelematta asiaa ollenkaan. Mitä teki äitini? Lohdun tai asiallisen kyllä kaikki vielä hyvin menee sijaan luonani käydessään tai puhelimessa kertoi mitä kaikkea pahaa on semmoisessa minulla epäillyssä asiassa käynyt. Aluksi muserruin sen alla mutta sitten huomasin että ei näin saa tehdä. Sanoin asiasta äidille ja hän suuttui. Kysyin että onko hänestä ok kertoa esim umpisuolileikkaukseen menevälle kaikista siihen liittyvistä pahimmista komplikaatioista? Ja sinun mielestäsi minun pitäisi miettiä omaa vuorovaikutustani äitiäni kohtaan?
        Ja tuo että aikuinen tyttäresi käyttäytyy eron jälkeen kuin murrosikäinen. Sen sijaan että miettisit kuinka paha olla hänellä on erosta sinä uhkaat hylätä hänet uudelleen eli tehdä perinnöttömäksi. Olet oikean nimiselle palstalle tullut. Ja mitä se sinua haittaa että tyttäreni on hyvää pataa äitipuolensa kanssa?
        Hyvä haltijatar meitä huonoilta äideiltä varjelkoot.

        • Rajansa jne sanoo:

          Enpä tiennyt taustaasi, kun vastasin. Meillä nyt lähtökohdat ovat erillaiset. Tottakai alussa koski ja kovaa, mutta tajusin hakea apua ja työstää asiaa. Otin uuden suunnan ja olen kiitollinen, että oli siihen voimia ja älyäkin. Nyt olen kiitollinen kaikesta, myös niistä ystävistä , jotka pahimpana aikana kannattelivat. Siksi juurikin ei minusta saa marttyyriä tekemälläkään. Asiat on käytävä läpi ja uskallettava surra ajallaan. Tottakai ero oli lapsille pettymys, hylännyt ei kumpikaan ketään,mutta se ei oikeuta vuosia kestävää piikittelyä ja tölvimistä. Jossakin tulee raja. Tuo perinnöttömäksi jättäminen oli vitsi. Olen eläkkeellä ja aion nauttia ja matkustaa edelleenkin ja tuhlailla rahojani😁. Mitä omaisuutta jää, jää ne lastenlapsilleni. Jotain kertoo pahasta olostasi tuo purkaus. Mieti ratkaisua. Kenenkään ei tarvitse olla sylkykuppina. Ei vanhemman eikä lapsen. Tämä palsta linkittyy minulle facebookin seinältä ja luen tätä , koska tämä hyvä palsta. Huono äiti. Ollaan oltu hyviä js välillä huonojakin. Ihmisiä. Toivon sinulle parempia kokemuksia äitisi kanssa. Veri on kuitenkin loppujen lopuksi vettä sakeampaa ja elämä aikasmoisen ihanaa.

  • Äiti 74 sanoo:

    Jotkut ihmiset ei vaan yksinkertaisesti pääse elämässä eteenpäin ja jäävät roikkumaan marttyyrin rooliinsa. Tiukemmin sanominen taitaa olla paikallaan. Sano suoraan, että et jaksa enää kuunnella ja hän pilaa elämäänsä jäämällä roikkumaan menneeseen. Sanot, että nyt on todellakin aika elää tätä päivää. Jos yhtävyys siihen kaatuu, niin ei mikään oikea ystävä edes ole.

    • anonyymi sanoo:

      Tälle ihmiselle on jäänyt tuska erosta ja hän tarvitsee ammattiauttajaa, ei ystävän hylkäämistä. Omalta osaltasi voit yrittää ”vieroittaa” häntä elämästäsi, keksimällä tekosyitä ettet pääse tapaamiseen tai puhelimessa on kiire jonnekin.