Karkkipäivä tuntuu jakavan mielipiteitä lähinnä kolmeen suuntaan. Jonkun lapsi saa syödä karkkia viikollakin, toisen tenava vain lauantaisin ja kolmannen ei koskaan.

Lapsihan ei periaatteessa tarvitse karkkia mihinkään. Aivan niin kuin ei televisiotakaan, suurinta osaa leluistaan tai komeakuosisia vaatteitakaan. Ihminen saa iloa hedonistisista nautinnoista, vaikka niillä ei olisi varsinaista konkreettista hyötyä. Herkut kuitenkin kuuluvat useimpien meistä elämään, olemme oikeastaan niiden ympäröimiä.

Pieneltä lapselta, joka pyörii vain pihalla ja kotioloissa on helppo pitää herkut minimissä tai pois ruokavaliosta. Mutta kun mukulat astuvat suureen maailmaan, oli se sitten hoitopaikka tai päiväkoti, he kyllä huomaavat, että nyt on jotain pimitetty. Karkit voi toki halutessaan korvata valitsemillaan terveellisimmillä vaihtoehdoilla, ja viedä niitä mukanaan kekkereihin tai muihin erityistilanteisiin.

Onpa korviin kantautunut tällaistakin: Karppauksesta innostuneet vanhemmat saattavat saada päähänsä, että karkkipäivä perutaan. Sitä yritetään vaihtaa vaikka lelupäiväksi, raakasuklaapäiväksi tai sokeriton leivonta-päiväksi. Ihan jees, jos lapset tähän suostuvat. Mitä isommat lapset, sitä heikompi suostumisaste. Karkki on monelle vanhemmalle juuri se asia, jonka kanssa ehdottomuus putoaa sitä mukaa mitä lähemmäs teini-ikää mennään.

Hammaslääkärit ja ravitsemusasiantuntijat ovat nykyään usein sitä mieltä, että karkkipäivä saattaa olla joissain tapauksissa haitallisempi kuin karkkia kohtuudella silloin tällöin. Jos lapsi laskee karkkipäivän saapumiseen tunteja ja päiviä, on siinä jo tietynlainen kielletyn hedelmän maku. Yksi taianomainen päivä viikossa, jolloin karkkivarastot täytyy vetää täyteen. Moni hammaslääkäri on sitä mieltä, että jos yhtenä päivänä viikossa mutustellaan sokeria pitkin päivää, on se päivä haitallisempaa hampaille kuin vaikkapa pari päivää viikossa, jolloin syödään namuja kerran.

Kun karkkikontrolli on kovaa, lapset tuppaavat ahmimaan aarteensa alta aikayksikön. Saalishan voidaan viedä hetkenä minä hyvänsä. Ei ole kovin kauaskantoista viestiä lapselle, ettei häneen voi luottaa herkkujen haltijana. Jos namien napostelu on tiettyjen rajoitusten puitteissa sallittua, oppii lapsi suhtautumaan niihin normaalisti.

Lapsi kasvaa lopulta omista asioistaan päättäväksi aikuiseksi, ja me voimme vain tarjota eväät ja toivoa, että hän oppii tasapainoisen suhtautumisen ruokaan koko elämäkseen.

Jos teillä nautitaan nameista, voit osallistua Aakkoset -tuotepaketin arvontaan Huonon Äidin Facebook-sivulla tai nyt ja tässä haluamallasi kommentilla.

aakkoset-2-0883-2

PS. Tämä on Huonon Äidin ja Cloettan kaupallinen yhteistyö.

Kilpailun järjestäjä Cloetta Suomi Oy maksaa arpajaisveron. Voitot toimitetaan vain Suomessa sijaitseviin osoitteisiin. Palkintoa ei voi muuttaa rahaksi tai vaihtaa muuhun tavaraan tai palveluihin.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 37 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Elluvaan Peruuta vastaus

37 vastausta artikkeliin “Karkkipäivä vai joka päivä?”

  • Anita sanoo:

    Aikalailla diktaattorina määrään milloin meillä on karkkipäivä. Ainut milloin varmasti EI ole, on kun koululainen on ilman aikuista kotona (ettei soittele vähän väliä töihin ja pyydä karkkia…). Karkit ja muut herkut syödään aina ”kunnon ruuan” päälle ja määrät pidetään pieninä, esim. leffanamina yksi karkkiaski per lapsi (6v ja 8v) riittää hyvin. Ainoastaan jouluaattoiltana saa aterian jälkeen syödä niin paljon herkkuja kun ikinä vaan tahtoo 🙂

  • Johanna sanoo:

    Meillä on aina karkkia ja sitä voi ottaa kun tekee mieli.
    Ei tee mieli joka päivä vain joskus.

  • Leila Kaita sanoo:

    Ei mitään karkkipäiviä,toimivaksi todettu

  • Heidi sanoo:

    Meillä ei ole karkkipäivää vaan annan niitä silloin kun haluan. Meillä lapset eivät ole ikinä (nyt 7 ja 6-vuotiaat) alkanut vaatimaan karkkia kaupassa tms. Lapset kysyvät vkloppuisin vain kerran että saadaanko nyt viikonloppuherkku? Herkku saattaakin olla esim lidlin korvapuusti puoliksi ja siitä ollaanki sitten iloisia! Lapset eivät ole myöskään ikinä syöneet edes 100g karkkipussia yksin. Karkkiaskistakin iloisesti tarjoavat muille. Joskus muutaman kerran vuodessa käydään leffassa ja silloin meille riittää 110g pussi kolmeen pekkaan Näin meillä päin 🙂

  • Heidi Rautio sanoo:

    Ei ole karkkipäivää, koska karkkia syödään harvoin. Herkkuja kelpaa hedelmät ja marjat, jälkkäriksi ksylitolia 😉 ja hampaat kiittää!

  • mukkula sanoo:

    Riippuu lapsen iästä. Meillä pidettiin kiinni karkkipäivästä ja siitä lipsuttiin vain erikoistapauksissa.Ja toimi ihan hyvin.

  • Päivi sanoo:

    Karkkipäivä. Mutta joustava suhtautuminen makeaan,joskus voi viikollakin antaa, jos on jos extra juttuja tmv

  • Aino Taskinen sanoo:

    Kohtuudella silloin tällöin, niin kuin melkein kaikkea muutakin elämässä Hyvä artikkeli!

  • Ulla sanoo:

    Karkkipäivä on turha keksintö. Lapsi syö mieluummin ruisleivän kuin karkkia. Vanukkaat on sitten eri juttu – hoidossa opittua tosiaan…

  • Sanna sanoo:

    Tietysti haluaisin että söisivät karkkia mahdollisimman vähän ja että joskus siitä tulis sellanen mitä ei niin haluais. Karkkia meillä saapi kyllä sillontällön esim. ruuan jälkeen pitkin viikkoakin vähän, sitten ns. virallisena karkkipäivänä vähän enemmän ruuan jälkeen sillonkin. Esikoinen ei oo ehkä niin karkin perään, säästää osan karkeistaan. Kuopus taas ahmii minkä kerkiää ja jossain vaiheessa sanon ettei olis enempää hyvä syödä. Esikoiselle riittää kun sanon että sen verran saapi syödä ettei tule paha olo.Iältään n. 7v ja 3v. Välillä on viikkoja että unohtavat karkkipäivän, tosin ovat voineet saada karkkia pitkin viikkoa vähän silloin tällöin.

  • Hanna sanoo:

    Meillä on karkkipäivä käytössä, mutta tuo kohtuudella rajoituksetta -ajatus kuulostaa kyllä järkeenkäyvältä.

  • Pikkukissa sanoo:

    Meillä menee just niin, että karkkia on tarjolla koko ajan eikä siitä niin välitetä.

  • Laura sanoo:

    Meillä 4-vuotiaalla yks karkkipäivä viikossa, toistaiseksi ainakin toiminut hyvin 🙂

  • Elluvaan sanoo:

    Meillä herkutellaan viikonloppuisin ja satunnaisesti viikollakin. Ihan pienenä ei lapsia karkeille opetettu mutta kyllähän tuo on alkanut nyt maistua. Itselläni oli lapsuudessa herkuttelu hyvinkin säännösteltyä ja aikuisena itsekuri on herkuttelun suhteen huono. Aakkoset maittaisivat siis koko porukalle.

  • emmaliinanen sanoo:

    Ehkä parempi hieman vapaampi kuin vain yksi päivä 🙂