”Voisiko joku toinen vähemmän huono äiti tai bonus-sellainen kannustaa minua luopumaan turhista ja typeristä toiveistani uusperheen entisten ja nykyisten aikuisten yhteistyöhön liittyen?

Hävettää, surettaa ja vituttaa. Hävettää se, että edes kirjoitan ongelmasta, koska tosiasiassa minulla on käynyt järjettömän hyvä tuuri uusperhearvonnassa. Mieheni on hyvä mies. Aivan käsittämättömän hyvä ja lisäksi yhtä hyvä isä, bonusfaija, ystävä, rakastaja ja vaikka mitä.

Lisäksi hänen lapsensa ovat minulle oikeasti bonuksia – en olisi uskonut kenelläkään toisella itseni lisäksi voivan olla niin kivoja lapsia! Ja miehen vanhemmat – hekin ovat ottaneet minut ja lapseni vilpittömän kauniisti vastaan, enkä voi moittia miehen muitakaan sukulaisia tai ystäviä.

Yhdestä ex-sukulaisesta en oikeastaan voisi kommentoida mitään, sillä ei-huono äitini on aikoinaan opettanut, että ellei ole mitään hyvää sanottavaa, pitää olla kirjoittamatta sellaisesta exästä nettiin… Mutta menkööt nyt:

Surettaa se, että meidän molempien lapset ovat joutuneet sijaiskärsijöiksi aikuisten takia. Lasten äiti ei halua, että puutun hänen lastensa asioihin tai että mieheni saisi näyttää minulle hänen kirjoittamaansa sähköpostia vaikkapa lasten muuttuneista harrastusaikatauluista. Miehelläni on lupa omin sanoin ja pääpiirteittäin kertoa viestien sisältö, mikäli se olen minä, joka hakee yhtä lasta soittotunneilta tai vie toista oikomishoitoon (esimerkkiä ei ole muutettu silläkään uhalla, että joku tunnistaa tästä osapuolia).

Mutta on minulla oikeuksiakin. Mm. ruoanlaitto, pyykkäys, täirumban pyörittäminen kolmanteen kertaan reilun vuoden sisällä tai vaikka auttaminen läksyissä. Myös hohdokkaampia oikeuksia on annettu, kuten kaverisynttäreiden järjestäminen, parturointi ja yhteiset lautapelihetket.


Kuva Syed Ahmad, ylin kuva Alex Blajan.

Tähänastisen avautumisen jälkeen päästään viimeiseen urputuskohtaan eli vitutus. Eniten ottaa päähän minä itse (jos exää ei lasketa). Miksi yritän kerta toisensa jälkeen hymyillä nätisti jos jossain nähdään, ehdotella yhteistyötä kahden kodin välillä, sovitella käytännönasioita, joustaa kun on tarvetta, tarjota mahdollisuutta olla hyvänpäiväntuttu jne. KUN HÄN EI KERRAN HALUA?!

Olenhan epämiellyttävä, muuttanut liian aikaisin yhteiseen kotiin hänen lastensa isän kanssa, sekä toiminut muutenkin lähes taukoamatta niin kuin hän ei todellakaan ole halunnut minun toimivan.

Paha mieli tulee joka kerta kun yritän, ja kurjalta tuntuu, jos en edes yritä. Ja kun kiukutti tarpeeksi kauan, niin heittäydyin hänen tasolleen ja ilmoitin (huutamalla) miehelleni eilen, että nyt mulle riitti. Ja kyllä, myös lapset kuulivat, että meillä päätetään tästä lähtien lapsiin liittyvät asiat ilman neuvotteluita exän kanssa.

Haluaisin rehellisen arvion tilastani ja tolkkuihintulemis-ennusteen. Onko minulla realistista mahdollisuutta pitkämielisellä ystävällisyydellä saada häntä ikinä suostumaan saati haluamaan asiallista yhteistyötä lasten asioihin liittyen? Vai onko niin, että vain kahdenkeskeiset oikeiden vanhempien väliset keskustelut ovat ainoa tapa asioida hänen kanssaan hamaan loppuun asti?”

Nimim. Naiivi Yritteliäs Xxxxn Äitipuoli eli Nyxä

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 52 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Changeling Peruuta vastaus

52 vastausta artikkeliin “Kannattaako edes yrittää olla hyvä bonusäiti ja kiva nyxä?”

  • Ex katkera ex sanoo:

    Itse erosin esikoiseni isästä nuorena, 25-vuotiaana. Olin luullut häntä loppuelämäni rakkaudeksi, mutta ei hän ollut valmis isäksi ja erohan siinä vauvavuotena tuli. Olin lapsellinen, uhmakas, en vielä osannut käsitellä tunteitani. Luulin, että exäni eron jälkeen haukkaisi myös happea, niin kuin itse halusin. Ottaisi aikaa vaan itselleen, käsittelisi eroamme. Mutta ei, meni ehkä kuukausi ja hän oli jo uudessa suhteessa. Olin täynnä raivoa. Olin sairaalloisen mustasukkainen vauvastamme. Tein kaikkeni, että tämä uusi nainen ei näkisi lastani ja uhkailin exääni, että jos hän tekee tämän uuden kanssa vauvan, hän ei saa enää ikinä nähdä lastamme.

    He ostivat omakotitalon aika nopeasti ja tällä tavoin etenivät suhteessaan. Minä katkeroiduin vielä pahemmin ja olin suorastaan hirviömäinen. Sabotoisin heidän yhteistä elämää hyvinkin samalla tavalla, kuin tämän kirjoittajan ex.

    Kunnes itse löysin miehen. Rakastuin. Tein 2 lasta lisää. Ja näiden vuosien aikana koko exästäni tuli aivan samantekevä. Olen siis onnellinen, että hän on tyttäreni elämässä. Mutta kaikki tunteeni häntä kohtaan kuolivat lopulta todella nopeasti ja rauhoitun.

    Emme koskaan ole exäni kanssa palanneet näihin kamaliin vuosiin enkä ole koskaan pyytänyt anteeksi, että olin hullu. Olen todella huono pyytämään anteeksi. Exäni nykyinen selkeästi välttelee mua, hymyillään ja moikataan kun nähdään, mutta siinä se. Heillä ei ole vieläkään yhteistä lasta ja tuskin tuleekaan, olemme kaikki kohta nelikymppisiä. Toivon ja uskonkin niin, ettei se mun naurettava uhkailu siihen vaikuttanut. En vain tiedä mitä ehkä kipeääkin asiaa siellä on taustalla.

    Mutta jokaiselle naiselle haluan sanoa tämän: eron hetkellä kannattaa varautua siihen, että mies löytää nopeasti uuden, ihan sama vaikka mies muuta väittäisi. Kannattaa pohtia etukäteen, miten sinä reagoisit uuteen. Ja pohtia reagointisi vaikutusta. Ja niille, jotka bonusäideiksi halajavat, ainakin alussa kannattaa varautua siihen, että kakkaa saattaa tulla niskaan. Se on meille naisille yllättävän kova paikka, kun mies löytää uuden. Koemme sen naisen jonain kummallisen uhkana vaikka asiahan on päinvastoin, siitä saattaa tulla yksi tärkeä aikuinen lisää lapsemme elämään.

    • Hullu oot sanoo:

      Aivan kamalaa että näin kamala paskakasa on tehnyt lapsia

    • Arvostan sanoo:

      Ihanan rehellinen kirjoitus. Olet oppinut ja kasvanut paljon. Todella harva kehtaa sanoa noin ääneen ja tunnustaa, että pieleen meni. Arvostan paljon, että olet tunnustanut asian edes itsellesi. Uskoisin, että asioita parantaisi entisestään anteeksipyyntö exälle ja hänen puolisolleen.

      Mun ex onneksi sanoi, että jos erotaan, hän ei halua olla yksin pitkään. Eikä ollutkaan. Ehkä siis osasin siinä vaiheessa jo varautua siihen, enkä tehnyt oletuksia sen suhteen.

  • Marja sanoo:

    Minusta tuo on ainakin teoriassa varsin yksinkertaista. Mihin sinä laitat rajan, sen mitä haluat tehdä ja teet? Ja mihin sinä ja miehes yhdessä laitatte perheen rajat, että teillä on hyvä olla. Ei exän tarvii muuttua sellaiseksi kuin sinä haluat. Tai sinun tehdä kotonasi mitä ex pyytää. Jos yhteyttä ei synny, siinä se. Keskity omiin rajoihisi, omaan rehelliseen ja suoraan käytökseen ja miehes kanssa teidän perhe-elämän rakentamiseen. Tuo on peliä, myös siksi että sulla on odotuksia eksää kohtaan, eli pelaat. Se kuka teillä kenenkin viestit lukee, ei kantaudu exän korviin jos ei joku sitä hänelle kerro. Eli yksinkertaisesti sanottuna-laita omat rajasi, keakustele miehen kanssa miten haluatte elää, ja lakkaa odottamasta et ex toimisi kuten sinä haluut.