Vanhempien asenteella on suurempi merkitys yläkoululaisten koulumenestykselle kuin aikaisemmin on tiedetty, kertoo kodin ja koulun yhteistyötä kehittävän Förbundet Hem och Skola -yhdistyksen toiminnanjohtaja Micaela Romantschuk Helsingin Sanomien artikkelissa.

”Aiemmin ajateltiin, että vanhempien tehtävä on lähinnä auttaa lasta kotitehtävissä. Nyt tiedetään, että tärkeintä on osoittaa lapselle arvostusta. Sellaista tunnetta, että minä uskon sinuun ja siihen, että pärjäät koulussa”, Romantschuk kertoo jutussa.

Hän kertoo jutussa vanhempien asenteen vaikutuksesta: ”Nykyisin tiedämme, että omat koulukokemukset eivät periydy lapselle. Omalla lapsella on oma, aivan uusi mahdollisuutensa. Jos vanhempi uskoo lapsensa kykyihin, välittää hänelle myönteisiä odotuksia koulua kohtaan ja kannustaa häntä, sillä on suuri merkitys koulumenestykselle.”

Yle kertoi vuonna 2016 että koulu ei ole enää kaikille tasa-arvoinen. Professori Jouni Välijärven koostama muun muassa PISA-tutkimusten aineistoon pohjautuva Oma Linja -selvitys kertoo, että suomalainen peruskoulu on jäänyt ajastaan ja oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet.

Eriarvoistuva peruskoulu lisää nuorten syrjäytymisriskiä. Jokaisesta suomalaisesta ikäluokasta jopa 10 000 nuorta on syrjäytymisvaarassa. Syynä ovat puutteet perusosaamisessa, lukemisessa, laskemisessa ja opiskelutaidoissa. Välijärven aineiston mukaan yhä useampi koululainen jää Suomessa alle lukutaidon minimitason. Suomessa on siis käytännössä lukutaidottomia nuoria.

Matematiikassa heikkojen oppilaiden määrä kaksinkertaistui vajaassa vuosikymmenessä vuodesta 2003 vuoteen 2012. Lasten osaamistason erot ovat pysäyttäviä alueellisesti ja väestöryhmittäin. Muun muassa vanhempien koulutustausta vaikuttaa lasten oppimistuloksiin kaikissa oppiaineissa. Kelkasta uhkaavat pudota etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen pojat, joiden oppimistulokset suhteessa sekä tyttöihin että koko maan nuoriin ovat romahtaneet, Ylen jutussa kerrotaan.

Professori Välijärvi korostaa Ylen haastattelussa, että juuri koulu on paikka ottaa varttuvasta ihmisestä koppi ennen elämän suuria valintoja ja jatko-opintoihin ohjautumista, siksi juuri siellä on pantava toimeksi.


Kuva Yasin Hosgor, ylin kuva Luke Porter.

Kadun, etten tajunnut tukea lasta yläasteella tarpeeksi, kertoo eräs äiti:

Yläaste on lapselle hirmuinen harppaus aikuisuuteen. Minun loppuvuodesta syntyneelle pojalleni se harppaus oli niin suuri, että hän olisi tarvinnut paljon enemmän tukea siihen kuin nyt äidiltään sai.

Yläasteella muuttuu nimittäin kaikki. Lapsella ei ole enää omaa opettajaa vaan opettajat vaihtuvat aineesta toiseen, meidän tapauksessamme luokanvalvojan kanssa ei ollut edes yhtään viikkotuntia opetusta. Omaa luokkaa ei ole, on vain kylmät kaapit.

Harppaus on todella suuri ja havahduin tilanteen vaativuuteen vasta, kun lapsi alkoi selvästi voida huonosti. Yläasteen raakuus tulee esiin niin monella rintamalla – koulu käy vaativammaksi kuin koskaan ennen, kaverit muuttuvat murrosiän vuoksi, mukaan tulee päihteitä kenellä mitäkin ja lapsi saa hakea paikkaansa ja hyväksyntää joka päivä. Veikkaan, että tämä kolauttaa eritoten poikia, koska tytöt ovat yläasteiässä henkisesti kypsempiä, pojat ovat koko lailla enemmän hukassa.

Minun olisi äitinä pitänyt tajuta auttaa enemmän läksyissä, kysyä koko ajan miten menee vaikka ei vastausta tulekaan ja olla läsnä vaikka väkisin.

Toisaalta: myös koulun tulisi vastata paremmin sukupuolten ja erilaisten oppijoiden haasteeseen, nyt tilanne näyttää siltä, että pojat putoavat tyttöjä herkemmin ja saavat pudota.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Kyllästynyt! Peruuta vastaus

3 vastausta artikkeliin “”Kadun, etten tajunnut tukea lasta yläasteella tarpeeksi””

  • jahas sanoo:

    Kyllä ne oli ne kympin tytöt, jotka aikanaan otti isointa henkistä osumaa luokan kiusaajapojilta. Pojat sai räyhätä, lintsata, kiusata, varastaa ja olla tekemättä läksyjä ilman opettajien puuttumista. Pojat putoaa kelkasta nopeammin, koska tytöt on aivopesty suorittamaan, koska mikään ei riitä. Sitten säälitään poikia, koska kympin tyttöhän ei voi olla ahdistunut ja epävarma asemastaan.

  • Kyllästynyt! sanoo:

    Miksi tästäkin piti tehdä tällainen vastakkain asettelu. Lapset eivät ole vain poikia ja tyttöjä, he ovat yksilöitä. Jokainen lapsi ja ihminen yleensäkin on yksilö ja sellaisena kohdeltava ja huomioitava.

    Ei pojat ole mitenkään erityislaatuisia eikä maailma ole mitenkään rankempi pojille, eikö Suomessa aina tytöille. Tytön on vaikeampaa päästä tavoitteisiinsa kuin pojan, sillä maailma on miesten. Onneksi Suomi on muuttumassa.

    Jokaisella lapsella ja aikuisella on omat herkkyytensä.

    Voisiko tämän sukupuolijakamisen jo lopettaa?
    Ja tukea kaikkia lapsia lapsina, ei vain kävelevinä genitaaleina?