Junamatkailu pikku naperoiden kanssa. Mikä ihana tekosyy jäädä kotiin! Eiku. Kyllähän raiteita pitkin kotiin pääsee, ehkä vuorokauden viiveellä, mutta kuitenkin. Ihan pari sudenkuoppaa saattaa kuitenkin siellä pierunhajuisen leikkivaunun, lainehtivien vessojen ja täyteen tupatun ravintolavaunun välimaastoissa piillä. Kuulostaako tutulta?

Virusarpajaiset

Noro, nuhakuume, rokko jos toinenkin. Mukavasti pinnoilta nuoltuina lapselta toiselle ja kaupan päälle vielä aikuisillekin. Mitä parhaimpia tuliaisia niin mummolaan kuin kotiin.

Vaipanvaihto

Leikkivaunussa lemahtaa. Joskus (yleensä) se on oma jälkikasvu. Jos vaippiainen on ainokaisesi, onnittelut. Silloin voit mennä rauhassa vessaan vaihtohommiin. Jos mukana on toinen tai vielä kolmaskin nappula, tarvitset todellakin onnea. Vaihtoehtoina on ottaa koko kööri pissasta lainehtivaan vessaan hillumaan tai sitten vaan vaihdat sen vaipan penkillä. Toivottavasti kosteuspyyhkeet sattuivat hoitolaukkuun ja vieruskaveri on hajuaistiton tai ainakin ymmärtäväinen. Vinkki: nakkaa jätösvaippa roskapussiin, solmi, heitä toiseen roskapussiin, yritä edes kiikuttaa vessan roskikseen.

Pottatreenit raiteilla

Jos luulet, että vaipanvaihto junassa on rasittavaa, et ole matkustanut pottatreenitaaperon kanssa. Mikäs sen mukavampaa kuin leikin tohinassa housuun törähtänyt jööti. Jos hyvin käy, lapsi ilmoittaa hädästä, menette vessaan ja hoidatte hommaan. Yleensä kuitenkin se lähin vessa on rikki. Varsinkin se lastenhoitovessa on rikki. Ja seuraavankin vaunun vessa on rikki. Sittenhän se hätä onkin taas kädessä. Vessa kuin vessa, lattia on äl-löt-tä-vä. Muista siis pitää itse kengät jalassa ja lapsellakin vähintään tossut. Mieluiten kumpparit. Yöh. Käsidesikin ihan ok, koska eihän siellä liikkuvassa vessassa pysty hillumaan kaatumatta.

IMG_7543

Aikuisen vessahätä (mikä se on?)

Vessateeman päätteeksi – viimeisenä listalla tietenkin – on aikuisen oma vessahätä. Yleensähän voi pidätellä siihen saakka kun lapset illalla nukahtavat, mutta joskus on vaan pakko mennä. Paras konsti on yksinkertaisesti pyytää kanssavanhemmilta apua ja livahtaa huussiin. Ahhh, melkein minuutti omaa aikaa! Jos on pakko ottaa lapsi tai useampi mukaan, katso edelliset kohdat ja muista jalkineet. Käsien pesu ja desinfiointi esimerkiksi kloriitilla ok.

Rentouttava ruokailuhetki perheen kanssa

Jee, ruoka-aika! Syömiseenhän kuluu mukavasti aikaa ja kohta ollaankin perillä… Sitä ennen on kuitenkin selvittävä parista pikku haasteesta. Ruokavalikoima on rajallinen ja aika todennäköisesti juuri lihapullat ovat loppu. Munakas on loppu. Lihapiirakat on loppu, ja nakit. Siinä sitten tilaat nälkäkiukkuiselle lapselle lohikeittoa tajutaksesi, ettei vaunussa ole syöttötuoleja. Sylissä syötettävä soppa, ai että! Naapuripenkin risteilyltä tuoksuvat kanssamatkustajat ovat joko suopealla juttutuulella ja pelottavat lasta tai vihamielisiä örmyjä ja pelottavat lasta. Jos ruoasta edes murto-osa kiinteistä partikkeleista menee ipanan kurkusta alas, on aika pyöräyttää kosteuspyyherumba käyntiin ja huomata, että taas kerran olisi pitänyt muistaa pukeutua kertakäyttösadetakkiin.

Tinnitus neljässä tunnissa

Juu juu, lapset pitävät ääntä. Mutta leikkivaunussa puoli vuorokautta viettäneellä on lupa urputtaa. Päiväkodin tädit, miten te teette sen??! Pari känkkäränkkäilijää, yksi kovaäänisesti liukumäestä laskija, pari koliikkivauvaa, muutama suvun salaisuudet hölpöttävä natiainen. Kolmesta eri tabletista raikavat lastenohjelmat. Kiistat matkalle mukaan roudatuista omista leluista ja vaunun kirjavalikoimasta. Karjuvat vanhemmat. Tinnitus, tervetuloa.

Vaunutetris, suosikkipelimme

Jos et ole lähdössä matkaan junan lähtöasemalta ja paikalla ensimmäisenä vankkuriseurueena, voit odottaa mitä messevintä junaantunkeutumisruljanssia. Onneksi muutkin vaunurallilaiset ovat yleensä ymmärtäväisiä ja niin sanoaksemme samassa junassa. Hehe. Erityisesti joulun aikaan vaunuille tarkoitetut paikat ovat täysin alimitoitettuja ja kärryjä saa siinä lasten säntäillessä ulkovaatteissaan eestaas alkaa kasaamaan ja pinoamaan ja sitten jättää ne autoakin arvokkaammat kapistukset alakertaan kun varsinainen leikkitila on parit rappuset ylempänä. Ja sama toiseen suuntaan junasta poistuttaessa.

Konduktööri – uhka vai mahdollisuus

Jee, konduktööri tulee, saa oman lipun! Paitsi jos konduktööri on se, jolla lapset on peloteltu kuoliaaksi että he suostuisivat toimimaan edes jotenkin edellä kuvatuissa tilanteissa. “Haluaakos se piltti oman lastenlipun?” *Raivoitkua*

Vaaran paikat

Liukumäki, portaat, junasta karkaaminen. Ravintolavaunun penkiltä tipahtaminen. Jalkoihin kompastuminen käytävällä säntäillessä. Pikku tappelut muiden herranterttujen kanssa. Näiltä jos suunnilleen pystyy välttymään, niin hyvä. Ehkä kannattaa kuitenkin pakata hoitolaukkuun niiden kosteuspyyhkeiden lisäksi desinfioimisainetta ja pari laastaria.

Lähtöpaniikki

Ensin matka kestää ikuisuuden ja sitten se oma pysäkki tuleekin ihan sattumalta. Lähtökiire tulee joka kerta. Jos ei noin tuntia ennen saapumiskuulutusta ala pukemaan lapsia, etsimään leluja, vaihtamaan vaippoja, käymään vessassa, pukemaan uudestaan, vaihtamaan taas vaippaa, pukemaan, kasaamaan kamoja, liikkumaan alakertaan, kasaamaan vaunuja, etsimään kadonneita lapsia ja taistelemaan niitä vaunuihin, voi olla haastavaa rullailla zen-tilassa juuri oikealla pysäkillä pois. Onnittelut heille, jotka joutuvat vaihtamaan junaa eli tekemään saman uudestaan tai jatkamaan matkaa vaikkapa bussilla.

Oijjoi, tästähän voi saada sen vaikutelman, ettei junailu lasten kanssa ole ihan rentouttavin tapa matkustaa paikasta toiseen. Tosiasiassa se ei ole yhtään huono vaihtoehto. Tekstit bussimatkustuksesta ja omalla autolla suhaamisesta eivät nimittäin ole julkaisukelpoista matskua.

Oletko hyppäämässä pääsiäisen paluuliikennejunaan? Onnea matkaan. Muista kosteuspyyhkeet ja jalkineet. Olkoon voimat kanssasi!

— Huono Äiti

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle mummu Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Junassa lapsen kanssa – morjes vaan!”

  • Kuolemanväsynyt äiti sanoo:

    Kiitos tästä lämpimästi, pelasti kitutuntini Hki-Oulu-välillä! Nauroin ja itkin ääneen, anteeksi vaan vieruskaveri. Tv. Kahdet jöötit, yksi läpimäräksi kustu penkki & puolen tunnin odotus ravintolavaunun unohtamaa puuroa.

  • mummu sanoo:

    Minusta on aina ollut tosi mukavaa matkustaa lasten kanssa (nyt jo lapsenlasten) junassa.
    Kun varaa matkan ajoissa, ehtii ekana ja varaa PERHEHYTIN. Ah, ilmastoitu, iso, mukava, lasiovitettu tila, ihan leikkivaunun rappusten juuressa. Pikkuihminen voi tepastella ja leikkiä, mut ei pääse karkuun ja isommilla on tilaa levittäytyä. Kun käsinojat nostaa ylös, saa hyvän tilan kahdelle oikaista ja torkkua. Keskellä hyttiä tilava pöytä, hytissä tila myös rattaille. Leikkivaunussa voi poiketa, mut vain siksi aikaa, kun korvat ja sielu sietää. Vessa ihan vieressä. Sieltä voi hakea potan hyttiin, jos on vaan pissahätä.
    Kokeilkaa. Se on niin hyvä keksintö.

    Kun lapset kasvaa, eikä leikkivaunu enää kiinnosta, niin perhehytin lisäksi TYÖSKENTELYHYTIT takaa tilaa ja harmoniaa. Joo, junassa ON hauska matkustaa!

  • Mutsi sanoo:

    Tästä puuttuu tämä tämän aamuinen huomio vauvan kanssa matkustaessa: humalaiset ja muuten vaan oudot täti-ihmiset, jotka lyöttäytyy seuraan lepertelemään ja vaatimaan vauvaa syliin

  • A.E.R. sanoo:

    Tuli mieleen muutamankin kerran junassa lapsen kanssa reissanneena leikkivaunun ainainen likaisuus. Pitäisi jotenkin saada VR:lle palautekampanja masinoitua, että ne alkais pitää parempaa huolta leikkipaikan siisteydestä.