Aina sanotaan, että suhteen huonous ja riidat johtuvat molemmista osapuolista. Että kukaan ei voi riidellä yksinään.

Mutta on sellaisiakin suhteita, joissa toinen haastaa riitaa koko ajan, ja toinen saa olla varpaillaan että ei vain satu ärsyttämään jollakin tavalla. Riidoissa ei ole kyse asioiden selvittämisestä, vaan jostain ihan muusta…

Tässä yksi kertomus aiheesta:

”Täysin idioottimaisen ”keskustelun” jälkeen aloin ihan todella pohtia sanontaa ”riitaan tarvitaan aina kaksi” . Joka on minusta aina ollut ihan täyttä potaskaa! Tottakai kaksin riidellään ja usein riidelläänkin, mutta väitän , että on niitä mestarikeskustelijoita jotka jumankauta riitelee vaikka sitten yksin, jos ei toista saa siihen mukaan provosoitua.

Jos lähdetään siitä, että toinen osapuoli suuttuu ja ryhtyy hyökkäävästi haastamaan riitaa, eli lähestyy kuin rakkikoira räkyttäen ja valmiina käymään kimppuun… Niin miten hemmetissä tähän pitäisi vastapuolen suhtautua? Olisiko viisain (no itseasiassa varmasti olisi) jättää asia täysin huomioimatta ja ottaa haukut mukisematta vastaan, ettei vaan alkaisi riidellä? Vai onko itsensä puolustaminen tai syytösten kyseenalaistaminen riitelyä?

Eikö ole kuitenkin oletus, että kaksi aikuista ihmistä keskustelee eikä jo lähtöviivalla olla asenteella että ”nyt sitä pojat riidellään!”??? Jos toinen yrittää sovitella sekä pyytää anteeksi (jopa ilman syytä) , mutta toinen taas kieltäytyy täysin kuuntelemasta yhtään mitään mitä hänelle yritetään sanoa, VAAN keskittyy sinnikkäästi syyttelyyn ja lapselliseen provosointiin… Eikä todellakaan edes yritä keskustella saati ymmärtää mitä se edes tarkoittaa. Kun vastaukset lähestulkoon kaikkeen ovat tätä tasoa: ”olet vissiin parempi ihminen” tai ”noinhan ne täydelliset ihmiset tekee”. Onko todella niin, että jos toinen näkee asian eri tavalla kuin sinä, on väistämättä kyse siitä että hän uskoo olevansa parempi ihminen?


Ylin kuva Gwen Weustink.

Lyhyt esimerkki keskustelusta kiukuttelijan (K) ja sen toisen (T) välillä:

K: Sä se luulet olevas aina täydellinen ja oikeassa!

T: En luule, sanoin vain etten ole samaa mieltä.

K: Niin ne täydelliset….

T: En oo halunnu loukata! Anteeksi, jos pahoitit mielesi.

K: Voi kuule, mulle on ihan sama!

T: Okei.. No miksi sitten suutuit?

K: En oo suuttunut. Mua ei kiinnosta sun mielipiteet.

T: Sä käyttäydyt nyt vähän kuin olisit suuttunut? Oon edelleen pahoillani tästä. Ei ollut tarkoitus että tää menee näin.

K: Niin no pitäiskö kattoo peiliin? Ei kato kaikki oo niin täydellisiä mitä luulee.

T: Mun ei oikeestaan tartte kuunnella tätä… pyysin jo anteeksi.

K: Kyllä mä niin nauran sulle täällä! Sun käytös on niin säälittävää. Kato peiliin!

T: Onko sun käytös sun mielestä nyt jotenkin fiksua?

K: Just! Tää on aina tätä, ei sun kans oo mitään järkeä edes yrittää keskustella kun sä et vaan tajua mitään.

Tätä ”keskustelua” jatkuu niin pitkään, kunnes se toinen väsyy ja räjähtää (tadaa, se riitelee) tai päädytään tähän klassiseen loppuhuipennukseen, missä itsepintainen kiukuttelija ei ole saanut käsiteltävää asiaa vieläkään ajettua itseään tyydyttävään lopputulokseen, silloin tilanteesta paetaan tällä: ”asia on mun osalta loppuunkäsitelty” tai tietysti se kaikkein paras: ”mä en jaksa enää keskustella sun kanssa, tää ei johda mihinkään”. Jolloin toinen voi vain jäädä raapimaan päätään että mihin hemmettiin tämän hölynpölyn oli ylipäätään tarkoitus johtaa? Siihen kunnon riitaan vai?

Koska asiaa ei koskaan selvitetty loppuun, kiukuttelija pitää sitä jemmassa korvan takana ja palaa asiaan heti seuraavaan riitelynhimon iskiessä. Sama ralli voidaan aloittaa alusta! Ehkä varastoon on tuolla välin saatu kerättyä lisää huippunasevaa tekstiä kuten vaikka ”sä oot sitäpaitsi tyhmä” ja ”mä niiiin nauran sulle”. Ja kun toinen taas yrittää huomauttaa, että eikö tän riitelyn voisi jo lopettaa, niin onneksi kiukuttelijalla on taskussa turvalause jonka taakse piiloutua: ”riitaan tarvitaan kaksi!” No ei perkele näköjään tarvi!!!”

Nimim. Yksikin riittää?

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Eronnut Peruuta vastaus

13 vastausta artikkeliin “Joskus riitaan riittää yksi…”

  • Masa sanoo:

    Minä usein kyllä riitelen yksinään ajatuksieni kanssa.Ei siihen välttämättä tarvi toista kun asiat menee pieleen oman tyhmyyden vuoksi.Minun vaiva joka ainut päivä kun tietoo on mutta samalla kertaa myös pitäis tehdä monta ”juttua”siis työtä.

  • Samoja virheitä ei pidä toistaa sanoo:

    Kuvailit eksääni hyvin osuvasti. Provosointa provosoinnin perään. Se oli uuvuttavaa elämää. Lopulta masennuin ja ahdistuin niin perusteellisesti, että minun oli pakko pysähtyä miettimään, tätäkö ihan tosissani haluan. Haluanko viettää riitaisan loppuelämän hänen kanssaan vai arvostanko sittenkin omaa hyvinvointiani niin paljon, että vihdoinkin lähden pois elämään itseni näköistä elämää. Lähdin pois ja olen matkalla kohti toipumista. Tämä on ollut pitkä ja kivikkoinen tie, helpommallakin olisin päässyt, jos olisin osannut aikoinaan juosta lujaa karkuun ensimmäiset huolestuttavat merkit nähtyäni. Emme olleet toisillemme mitenkään sopivaa seuraa. Hänen seurassaan omat ikävimmät puoleni tulivat esiin. Luultavasti minulla oli häneen samankaltainen vaikutus.

  • Lara sanoo:

    Kun tälläisiä riitoja osuu kohdalle lähtökohtaisesti oletan että toisella on joku suru tai harmi mitä ei saa sanottua vaan jää jankkaamaan riitaansa ja ehkä sen tuohkeessa se pälähtäisi ulos joten kalastelisin tätä asiaa muuten ulos.
    ”Sä luulet olevasi täydellinen” -miksi sinusta tuntuu nyt siltä?
    ”Sun käytös on säälittävää”
    -Miksi haluat pahoittaa mieleni?
    Muita toinimivia vastauksia voi olla..
    Voitko hyvin tänään? Voisinko tehdä jotain joka saa sinut paremmalle tuulelle? Minusta on kurjaa ettet voi hyvin ja haluaisin auttaa.
    Se että huomioi ettei toisella ole kaikki hyvin on vapauttavaa, tiedät ettei asia ole henkilökohtaista mitä hän sanoo ja suhtaudut siihen niin.
    Monesti siitä saa muistuttaa itseään mutta kun tietää että maailma on pullollaan ihmisiä kenen on vaikea puhua suoraan tai sanoa mitä tuntevat.

    Kysehän voi olla jostain ihan yksinkertaisestakin itsetunnon kolauksesta joka vain sattui olemssn viimeinen pisara ämpärissä sinä päivänä.

    Jos mikään sovittelevista vastauksista ei toimi niin kannattaa antaa toiselle jäähdyttely tauko.
    -Tämä ei johda mihinkään. Molemmat pahoitamme mielemme. En halua riidellä kanssasi näin typerästä. Olet minulle tärkeä ja rakas.
    Menen nyt pois ja tulen myöhemmin takaisin niin voimme jutella kun olemme rauhoittuneet.
    Itse kävelisin kioskille ja ostaisin toisen lemppari namuja kotiin vietäväksi..

    Aina ei tieteenkään mikään maailman myötätunto riitä, varsinkin jos ihmisellä on repullinen traumoja mutta aina kannattaa yrittää 🙂

  • Hämmentynyt sanoo:

    Tämä on just näin. On olemassa henkilöitä, jotka alkavat haastas riitaa ilman syytä. Ystävän mies aloittaa riidan, joka kerta, kun he lähtevät johonkin. Esim. Ystäväni pyysi lapsia laittamaan pitkät housut veneilemään mentäessä. Tämän mies haukkui hänet seinähulluksi. Jos ei sillä hetkellä löydy syytä niin syyt otetaan jostain historiasta mistä ei ole edes puhuttu vuosiin. Lapset kärsivät ja puoliso.

  • eronnut sanoo:

    Aina ne muut, en minä vaan ikinä? Usein kommentit ovat juuri tällaisia, että vika on sen joka hermostuu. Entäpä jos se toinen on passiivis-aggresiivinen, eikä reagoi mihinkään vaikka yrittäisit mitä? Hyvällä, pahalla ja lopulta huutamalla raivolla? Minun ex oli tällainen, ja tunnustan että minä olen hänen mielestään varmasti riidellyt yksinäni. Mutta mun kannaltani tilanne oli sellainen että mitään tärkeitä asioita ei ratkaistu, kaikki jätettiin roikkumaan ilmaan. Tilanne päättyi aina siihen, että jouduin pyytämään anteeksi sitä että olin suuttunut, mutta se itse asia mistä suutuin, ei koskaan ollut hänen vikansa.

    Meillä oli mm. kuivausrumpu 9kk purettuna kodinhoitohuoneen lattialle, ja se on vain yksi esimerkki asioista jotka olisi ollut helppoa ja nopeaa ratkaista (rahaa oli kyllä ostaa uusi) mutta kun on vallankäyttöä myös se ettei reagoi eikä toimi.

    • Tunnemyrsky sanoo:

      Minä ajattelin ihan samaa, että toinen voi olla myös passiivis-aggressiivinen ja silloin aktiivisempi osapuoli näyttäytyy suhteessa raivoajana. Itsestä ainakin tuntuu usein siltä, että en tule kuulluksi ja nähdyksi ilman, että kilahdan. Se on tosi väsyttävää ja kuluttavaa minullekin. Joudun tunnemyrskyyn ja usein katujana joudun olemaan minä. Saas nähdä, miten meidän käy. Toki arjessa on paljon kuormittavia tekijöitä, joihin puolisoni näemmä reagoi passivoitumalla ja minä aktivoitumalla. Aika näyttää, kulutammeko toisemme loppuun vai opimmeko elämään arkea yhdessä ilman, että haavoitammeko toisiamme henkisesti liikaa elämällä yhdessä.

  • Eronnut sanoo:

    Mietin ihan tätä samaa. Ex-puolisoni rupesi aina huutamaan silmittömästi jos avasin keskustelun jostain hänelle epämiellyttävästä asiasta.
    Minun kanssa ei voinut ”keskustella” koska aina huusin ja riiteli.
    Hän oli myös tunteen ryöstäjä. Jos minulla oli pahamieli ja istuin omissa oloissani soffalla, rupesi hän kiukuttelemaan, huutamaan ja kanta askelsi ympäri taloa. Kysyessäni pahanmielen keskeltä, onko hänellä jokin hätänä, oli vastaus ”olin ihan hyvällä päällä, mutta sinä olet tollanen niin nyt mun päivä on v**** pilalla, kiitti vaan”
    Kaikki oli aina minun syyni ja tein kaiken väärin, kuitenkaan en saanut konkreettista syytä mihinkään vaan se kuitattiin ”voi v**** sä oot tyhmä, ei sun voi keskustella”.
    Lopulta syltty tehdas johti puolisoni äitiin joka eromme kohdalla hoki aivan samaa levyä, vaikka en edes jutellut hänelle. EErään puhelun aikana todetessani ettei anopin tarvitse puuttua parisuhteeseemme vaikka terapeutti onki oli vastaus ” sinä kaikessa viisaudessasihan sen paremmin tiedät?”
    Lisäksi minulla ei ole kykyä keskustella, minulla on ongelmia ilmaista tunteitani ja mitä vielä..
    Minua kieltäydyttiin kuuntelemasta. Koin ja koen tämän edelleen hyvin raskaana, koska joudun lasten takia olemaan yhteydessä heihin.

  • Inkku74 sanoo:

    Toiset eivät osaa riidellä vaan menevät suoraan henkilökohtaisuuksiin ja koettavat loukata mahdollisimman paljon toista. Monesti olen miettinyt että koettaako tämä henkilö vain vahvistaa omakuvaansa pyrkiessään painamaan toista alas. Itselläni on tapana vastata; oliko jotain muuta? Mitä muuta on mielessä? En kommentoi riidan aihetta tai riitelijää mitenkään vaikka välillä se on erittäin haastavaa.

  • Ei kiitos sanoo:

    Aamen. Riitaa haastetaan mistä vaan. Pyykit on väärin, siivoat liikaa/liian vähän, luet kirjaa/sulla ei ole harrastuksia jne ja jos asiaan jotain yrittää sanoa, saa kuulla olevansa itsekäs pasta, ja toinen koittaa vaan auttaa kehittymään ihmisenä. Joo, onnistui kehityksessä, hajosi liitto, kun se itsekäs pasta ei enää viitsinyt kuunnella saarnoja

  • liina sanoo:

    Joo, henkistä väkivaltaa toi on, oli sit narsisti tai ei. Tarkoitus on pelkästää syyllistää ja mitätöidä toinen, keskustelusta ei voi puhua. Sanoit tai teit mitä vaa, toinen reakoi samalla tavalla. Kyse ei ole sinusta, vaa toisen paskasta itsetunnosta – saa kiksejä haukkumalla ”rakastamaansa” ihmistä. Keskustelu ei kannata, tollaset tyypit ei ansaitse parisuhdetta, ne pitää poistaa omasta elämästä. Hyväksikäyttäjiä. Mitä ennemmin sitä parempi, mitä kauemmin kattelee, sitä vaikeempaa ja sitä pahemmin meet itse sekasin.

  • Ansu sanoo:

    Tadaa, olet suhteessa narsistin kanssa.

  • Jaana sanoo:

    Niin tuttua. Narsistin kanssa saa vääntää ihan mistä vaan vaikket haastaisi, provosoisi tai edes vastaisi viesteihin. Viime mainitussa kohdassa saat vaan sitten haukut kuitenkin ja lopulta menee hermo ja puolustaudut… Ainoa keino on lopettaa kaikki kanssakäyminen tuollaisten ihmisten kanssa.

    • Riitasointu sanoo:

      Juuri tuo! ”Vaikket haastaisi, provosoisi tai edes vastaisi viesteihin. ….saat vaan sitten haukut kuitenkin ja lopulta menee hermo ja puolustaud”. Niinpä, kaikki vaihtoehdot vääriä!
      Olen kyllä kokeillut jopa myötäillä: ”Niin. Kyllä. Aivan totta.” Ja siitä hän hämmentyy aivan täysin. Silloin hän siirtyy seuraavaan henkilöön haastamaan riitaa purkautuakseen.
      Olisiko jollakulla antaa edes jotain työkaluja kanssakäymiseen (pakollista silloin tällöin)?
      Ai niin ja henkilö on tietysti ihana ja hurmaava, kukaan ulkopuolinen ei usko hänestä pahaa. Hän on haukkunut läheisensä muille, jolloin kaikki luulevat lähiomaisten tekevän hänelle henkistä väkivaltaa. Hänhän se sitä harrastaa 😦.