Lasten kasvattaminen olisi paljon helpompaa, jos suurimmassa osassa perheitä olisivat samanlaiset säännöt, miettii tämä kirjoittaja.

On vaikea pitää kiinni rajoista, käytöstavoista ja terveellisestä ruokavaliosta, kun lapsen kavereiden perheissä säännöillä on heitetty vesilintua:

”Miksi muut määräävät meillä? Vanhemmuudesta voisi selvitä jotenkuten selväjärkisenä, jos todella saisi tehdä siitä omien arvojen mukaista ja itse päättää kasvatuksen suunnan.

MUTTA: kun on ne muut ihmiset ja muiden lapset! Ne nykyvanhemmat, jotka kuvittelevat, että lapsi on syntyessään valmis ja tietää kaiken. Ettei se tarvitse lainkaan ohjausta, opettelua, sääntöjä, yhdessä kulkemista.

Itse haluan välittää lapsillesi hyviä käytöstapoja, toisten huomioon ottamista, rehellisyyttä, luotettavuutta, terveellisiä elämäntapoja, luonnonvarojen kunnioitusta ja ekologisuutta. Vastassani on muiden armeija, joka joko lasten pienestä lukumäärästä tai liian suuresta lukumäärästä tai mistä lie johtuen pelaa aivan eri säännöillä.

Yksilapsiset perheet tai muut hyvätuloiset suovat lapsilleen kaiken, mitä he suinkaan keksivät pyytää tai ottaa. Mitään hankintoja ei tarvitse kieltää ekologisuuteenkaan vedoten. Kyllähän sinne kaatopaikoille mahtuu, ei ne täynnä voi olla, kun meidänkään ikkunasta ei näy yhtään jätevuorta. Myöskään yhteisiä sääntöjä ei tarvitse noudattaa, koska mitä se nyt haittaa, jos yksi tekee vähän eri lailla, eli ei viitsi olla hiljaa oppitunnilla, ei luistella liikkatunnilla, kun ei ole koskaan sitä oikein kunnolla oppinut.

Monilapsissa perheissä tuntuu taas aikaa olleen vain lasten tekemiseen, ei muuhun. Ei käytöstapojen opetteluun, rajojen asettamiseen, tai rajojen noudattamisen valvomiseen nyt ainakaan. Perheessä vallalla on oman edun tavoittelu, toisten alistaminen, jopa omien sisarusten kiusaaminen ja kaikkinainen hulinointi. Ja kaikki se sellaisenaan siirrettynä koulumaailmaan. Vanha mielikuva sosiaalisista, muut huomioon ottavista ja jakamaan tottuneista suurperheen lapsista ei päde enää.

Jostain kumman syystä nämä muiden hullutukset tuntuvat sinun omasta täysipäisenä pitämästäsi lapsesta jotenkin huumaavan kiehtovilta! Paljon siistimmiltä kuin ne hyvät käytöstavat ja terveelliset elämäntavat. Who cares tai paremminkin great job, jos kirosanat ovat ainoita suusta ulos tulevia sanoja, jos lounaaksi syö kouluruuan sijaan puoli kiloa irtsareita, tai vähintään korvapuustipussin ja litran valmiskaakaon, tai jos pumppaa sodastreamistä päivittäin tynnyrikaupalla makeaa porejuomaa janojuomakseen tai jos pelaa pleikkaa ja katsoo kännykkää 24/7, tai jos valvoo kaikki viikonlopun yöt, kun kavereita on aina yökylässä ja haasteena on 24h silmät auki!

Haluaisin pitää kiinni omasta linjastani mutta se tehty lähes mahdottomaksi.

Siksi pyydän sinulta, rakas lapseni, jo etukäteen anteeksi, että lipsuin tieltäni ja taivuin muiden tahtoon. Olen pahoillani, että ennen rippikouluasi karkkimättö toi sinulle diabeteksen, sipsisuola verenpainetaudin, Omar-munkit epäsuotuisan tasapainon veresi rasvakoostumukseen, ja soodastream hammasmädän ja hammaskaulojen eroosion.

Sait kuivat silmät, epilepsian ja kyttyräselän pleikkarista. Sorminivelissäsi on nari ja pahat kulumat eikä sukusoluillasi enää lisäännytä, kun älypuhelin lepäsi sylissäsi aamusta iltaa ja illasta aamuun.”

Nimim. Äiti_out of style

Tämä kirjoitus on lähetetty Pakko avautua -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Helppoa kuin heinänteko Peruuta vastaus

20 vastausta artikkeliin “Jos sinä et kasvata lapsiasi, minun lapseni kärsivät…”

  • Urpox sanoo:

    Muuttakaa kaikki erämaahan..ei naapurin kakarat paljon haittaa..

  • Perhe on paras sanoo:

    Voi hyvää päivää…arvelin kirjoittajan olevan sarkastinen mutta että oikeestiko ajattelee näin. Se on aikuisen asetettava rajat, oltava esimerkki lapsilleen. Kirjoituksesi kertoo siitä että lapset vievät kasvattajaa kuin litran mittaa jos et pysty erottamaan oman perheen sääntöjä toisten tavoista ja tottumuksista.
    Kahdeksan lapsisessa perheessä (ja kyse ei ole vakaumuksesta) ei todellakaan ole pystytty tarjoamaan mammonaa ja roinaa heille. Toisaalta, eivät ole kyllä jääneet mistään paitsi. Jos on soraääniä kuulunut ”Niillä on sitä ja sitä” ja ”Ne saa tehdä sitä ja tätä”, on selitykseksi riittänyt että jokaisella perheellä on omat säännöt ja tavat. Meillä omamme ja näin on selvitty.
    Tuolla ajatuksella varmasti on haastetta vanhemmuuden kanssa. Rajat on rakkautta!

  • Nimetön sanoo:

    Vääntöä siittä syntyy jos alku ajatelma on jo, mietin muut perheet toimivat. Eli kaikki teistä itsestänne. Jos pienestä pitäen ohjataan tiettyyn käytösmalliin. Ja ollaan itse esimerkkinä ei synny vääntöjä. Silloin on helppo lasten kysyessä vastata, meillä on omat rajamme, toisilla omansa. Mutta jos 8kk iässä työnnetään lapsen käteen puhelin ja piiretty siihen pyörimään ruokarauhan säilyttämiseksi, ruokailun käytösmalli on luotu. Sama yleensä jatkuu kun on yhteistä aikaa. Vanhemmat omassa nurkassaan luuria räpläten ja lapsi lattialla peliä tai piirrettyjä katsoen. Ei näitä tapoja pois lapsilta oteta kuin kytkintä kääntämällä. Kaavatussuunta on luotu jo äidinmaidossa.

  • Lapsenkasvatus hyvin on työtä, yhdenkin lapsen sanoo:

    Tämä on se, missä kommunismi mättää: jos kaikki ajattelevat kuten tämä äiti, ratsastavat muiden esimerkillä ja vanhempien työllä, itse omalle lapselleen rajoja pitämättä, ei kukaan niitä pidä ja lopputulos on juuri tuo.

    Isoissa perheissä voi itse tuottaa kasvatuksellaan lapsille toivomansa hyvät esimerkit, omalla työllä. Toivoisin, että yhden lapsenkin äidit ymmärtäisivät vastuunsa ja sen että se on heidän, ei yhteiskunnan tai muiden vanhempien: yhdestä lapsesta se työ rajojen pitämisessä voi olla lähes yhtä suuri kuin monen lapsen rajojen pitäminen vaikka yksilöllisesti kasvattaisikin kummassa tahansa. Se pitää silti yhdenkin lapsen vanhemman tehdä, itse. Olla se lapsen tarvitsema aikuinen ja kantaa vastuunsa eikä olettaa voivansa olla ainoalle lapselleen se ”mukava kaveri” kun tälle omalle ei ole niitä samaistumiskohteita, kavereita omassa perheessä. Sitten niitä kavereita pitää etsiä aktiivisesti ja olla mukana puuhissa sitä enempi, mitä vähempi toisia lapsia tuntee.

  • Äitix7 sanoo:

    Olihan ulkoistaminen omasta vanhemmuudestaan.
    Sinun tehtäväsi on seisoa lapsesi edessä ja opettaa,kasvattaa. Minä seison viiden edessä,vierellä ja kuljen mukana eikä vieläkään ole tullut tuollaista turhautumista kasvattamiseen.
    Olen aikuinen, meidän perheen toinen vastuullinen. Jos oma pääni suoltaisi tuollaista vihaa toivoisin ettei se näy lapsilleni. Vaikka näkyisihän se.
    Kannattaa aloittaa miettimään omaa jaksamista ja mitä sinä voit sille tehdä. Vastaus ei ole naapuri perheessä tai muitten mukuloissa vaan sinussa itsessäsi.

  • suurperheen äiti, jonka lapset on kasvatettu esimerkillisesti nykytietern oppien mukaisesti, itse, eikä ulkoistaen sanoo:

    Tämä on se, missä kommunismi mättää: jos kaikki ajattelevat kuten tämä äiti, ratsastavat muiden esimerkillä ja vanhempien työllä, itse omalle lapselleen rajoja pitämättä, ei kukaan niitä pidä ja lopputulos on juuri tuo.

  • Kohtuus kaikessa sanoo:

    Meillä on meille sopivat säännöt ja kavereilla heille sopivat. Meillä.esim ei ole ruutuaikaa eikä karkkipäivää, koska lapsella pysyy nämä kohtuudessa ilman sääntöjä ja kyttäämistäkin. Osasta kavereista taas huomaa, että ruutuja ei voi käyttää ollenkaan ja herkut saavat aikaa jotain täysin ihmeellistä käytöstä.

  • Ammattilaiskasvattaja sanoo:

    Outo – muita syyllistävä, kasvatuksen itseltään ulkoistava – kirjoitus kaikin puolin.
    Et voi äitinä tai ylipäätään ihmisenä sysätä vastuuta omista asioistasi muille.

    Totta kai kaverit ja elinpiiri vaikuttavat lapsen elämään. Ympäristö ja ympäristön tekemiset vaikuttavat vanhemmankin elämään niin mikrotasolla esimerkiksi työpaikalla kuin makrotasolla yhteiskunnallisesti- tai maailmanlaajuisesti.

    Jokaisen on valittava oma tiensä, seurattava omia arvojaan, elettävä oma polkunsa. Ja kun on lapsia, se sama opetetaan omille lapsille. Se on vaikea tehtävä, raskas tehtävä ja vastuullinen tehtävä. Mutta hanskoja ei auta lyödä tiskiin, vaikka tuntuisi siltä, että kaikki eivät toimi kuten minä.

    Vanhemman tärkeä tehtävä on myös opettaa, miten eletään sovussa itsen ja muiden kanssa. Taito olla toisten kanssa on pääsääntöisesti parempi opetus kuin oman ihmisvihansa siirtäminen seuraavalle sukupolvelle. Tämä oli minulla päällimmäinen ajatus kun luin tekstiäsi ja ihmettelin sen erikoista, hyökkäävää ja toisia perheitä arvostelevaa sävyä.

    Hyvän neuvon sinulle antoi kirjoittaja, joka kommentoi, että kulje rinnalla, älä paukuta ”ainoita oikeita” toimintaohjeita ylhäältä päin. Se yleensä toimii parhaiten niin lasten kuin muidenkin ihmisten kanssa.

  • Myös_outofstyle sanoo:

    Ensiksi haluan sanoa mikä monilta näyttää menevän ohi kirjoituksessa; äiti_outofstyle päästelee höyryjä ja turhautumistaan ja kirjoittaa kärjistäen asioita.
    Yhden lapsen äitinä en allekirjoita ”syytöstä” hemmotelusta, koska en niin tee. Kotona noudatetaan peliaikoja, säästömistä, ekologisuuta ja nukkumaan menoaikoja. Mutta hyvin tunnistan sen rajattomuuden mitä joissain kavereiden kodeissa on. Oman lapseni lähikavereissa on muutamia perheitä joissa säännöt poikkeavat huomattavasti omistamme, mm. pelaamisen ja karkkipäivien suhteen. Meidän jo teini ymmärtää rajoitusten suojaavan häntä itseään eikä niitä ole kiusallana asetettu, mutta silti erilaisuuden tuomaa harmia joudutaan puhumaan kotona lähes päivittäin auki. Tottakia se turhauttaa. Ja harmittaahan ja ehkä huolestuttaakin äitinä.
    Periksi ei tarvitse antaa, mutta kompromisseihin voi joskus taipua ja antaa kertaluotoisia, erikseen sovittavia vapauksia. Muut eivät määrittele sitä miten omasi kasvatat.

  • Helppoa kuin heinänteko sanoo:

    Tuo sinun asenteesi opettaa, kasvattaa ja ohjata lastasi ylhäältä päin tökkii varmaan lastasi eniten. Ja sama ylhäältä päin lähestymistapa kavereihin ja vanhempiin.
    Minä aikoinani yksinkertaisesti elin lasteni kanssa heidän arkeaan. Olin kiinnostunut koulusta ja ruoka syötiin ajallaan. Ja syötiin sitä mitä tein ruoaksi. Kun ikää tuli, tuli myös pikkuhiljaa vapautta ja vastuuta. Kavereita pyöri meillä paljon. Myös ruoka-aikaan, jolloin hekin saivat syödä.
    Puhumalla pärjättiin ja hyviä aikuisia niistä tuli. Samoin kavereistaan.

  • Tulaksu sanoo:

    Hyvä Äiti_out of style, en ole kuullut että pelaaminen aiheuttaa epilepsian. Pelaaminen voi aiheuttaa epilepsiakohtauksia, mutta ei itse tautia. Tautia on joko synnynnäinen tai sitten erilaisten päähän kohdistuneista vammoista tai leikkauksista alkunsa saannut. Kyllä meilläkin hoettiin että kaverit saa tehdä sitä ja tätä, mutta meillä ei tehty silti. Lasten tyypillinen tapa yrittää pissata vanhempia silmään.

  • Sohviina sanoo:

    Mun kotona lasten kavereiden erilaiset säännöt herättää välillä paljon keskustelua. Lapsi on voinut ihmetellä, että miksi ”se” saa pelata niin paljon kuin tahtoo ja hänellä itsellään on tarkasti rajattu ruutuaika.

    Sitten olen perustellut sen meidän säännön ja selittänyt, että erilaisissa perheissä on erilaisia sääntöjä. Pari kertaa kaverilla lapseni oli pelannut kauemmin kuin olisi saanut. Se näkyi väsymyksenä ja pahana tuulena. Kysyin häneltä, millainen olo hänellä on ja hän tajusi itse olonsa ja ylipitkän peliajan yhteyden. Taas juteltiin. Nykyään hän noudattaa ruutuaikaa tarkasti (laittaa kännykästä hälytyksen ajan loppumisen merkiksi) sekä yksin ollessaan että kavereiden kanssa.

    Parasta tässä on se, että lapsen kaverit ovat alun ihmettelyn jälkeen oppineet, että mun lapseni kanssa voi tehdä muutakin kuin pelata. Lapset, jotka eivät aiemmin ulkoilleet, vaan pelasivat koulun jälkeen, painuvat nyt porukalla peliajan loputtua ulos leikkimään ja tekevätpä oma-aloitteisesti lumihommiakin.

    Parin kaverin kotona rajattiin peli- ja ruutuaika samoihin lukemiin kuin meillä. Ja ne kavereiden vanhemmat – he ovat olleet iloisia siitä, että lapset touhuavat muutakin kuin ovat ruudun ääressä.

    Eli toimii se näinkin päin.

    Mä pidän kiinni niistä säännöistä ja tavoista, jotka haluan lasteni oppivan. Meillä on usein tupa täysi lasten kavereita, jotka meillä ollessaan noudattavat meidän sääntöjä. Myös isommat lapset ( mulla lapsia 9-16v. ikähaarukassa).

    Muiden perheiden sääntöjä ja tapoja en voi muuttaa, mutta oman jälkikasvuni voin opettaa ajattelemaan itse ja toimimaan oikein muita kunnioittaen.

  • huono äiti sanoo:

    Oikein sopiva kirjoitus tälle palstalle, tavoittaa varmasti todella monta huonoa äitiä, jotka ovat syypäitä paitsi omien myös toisten lasten ongelmiin, koska ovat niin huonoja kasvattajia. Jäin pohtimaan vain sitä, että tekstissä ei määritelty ehkä riittävän tarkasti kuinka monta lasta on liikaa ettei aika riitä muuhun kuin lasten tekemiseen. Koska 1 lapsen saaneet ovat pahiksia ja enempää kuin 3 lasta on niin harvassa perheessä, niin varmaan myös 3 on liikaa. Luulen kuitenkin että tämä olisi ollut parempi sanoa suoraan, niin että huonot äidit varmasti tunnistavat itsensä ja ottavat opikseen, sillä mielestäni ei voi olettaa että he näin yleisluontoisesta syyllistänisestä vielä itse ymmärtäisivät mikä lapsiluku on paras heidän lastensa kavereiden näkökulmasta.

  • Oman elämän seppä sanoo:

    Meillä suurperhe, 6 lasta. Ja meillä ainakin on selkeät rajat/säännöt ja ne ylitettyään lapsi/lapset saavat jo ennakkoon tiedossa olleen sanktion. Karkkia eivät saa ostaa omalla rahalla, me ostamme ne kerran viikkoon, omat rahansa säästävät johonkin itselle mieluisaan asiaan. Usein kuulee tämän ”mutta kun kaikki kaveritkin saa”, mutta entäpä kun minua ei kiinnosta mitä kaverit saa, meillä on meidän säännöt ja minulle on yks hailee mitä naapurin Irmeli antaa lastensa tehdä. Ruutuaikaa on rajoitettu reippaasti ja vastikään oltiin viikko ilman tölsyä pienten sen rikkoessa, niin voi juma että oli rauhallinen viikko.. Sillä viikolla lapset teki oikeita asioita! En voi kontrolloida sitä mitä kaverien vanhemmat antaa lastensa tehdä tai mitä lapseni tekevät kavereillaan, mutta parhaani teen jotta kotona mennään tasan meidän arvojen mukaan. Raha ei meillä puussa kasva ja lapsillekin opetetaan, että asioita ostetaan siinä vaiheessa kun siihen on oikeasti tarve, mutta siltikään eivät ole jäänyt ilman perustarpeista huolehtimista.

  • Semmosta sanoo:

    Kyllä sun pitää ihan itse kasvattaa ne lapsesi.
    Jokaisella perheellä on omat tavat ja säännöt ja jos sinun auktoriteettisi on niin heikko, ettet pysty pitämään kiinni omistasi, et voi syyttää naapuria. Täytyy vilkaista peiliin.

    Otahan itseäsi niskasta kiinni!

    • Nimetön sanoo:

      Tämä niin vahvasti 😀 Kyllä juuri sinun tehtäväsi on kasvattaa sinun lapsi. Etkä voi oman lapsen kasvatuksesta syyttää ketään muita, kuin niitä aikuisia, jotka sinun lastasi kasvattaa. Kun oma tyttö oli pieni, niin hänellä oli parikin kaveria, joiden kotona ei oltu turhan tarkkoja yhtään mistään. Juttelin aina tytön kanssa, että kavereina saa olla ihan minkä tahansa laisia ihmisiä, mutta silti pitää pitää omat puolensa niissä asioissa, jotka itselle on tärkeitä. Ja jos meno alkoi olla välillä liian villiä kaverin kotona, niin ehdotin aina, että tulevat meille leikkimään. Silloin minä itse pystyin olemaan lapseni tukena siinä, että sääntöjä noudatetaan.

  • Pidä oma kasvatuslinjasi sanoo:

    Missäköhän kirjoittaja asuu? En ole nimittäin koskaan tavannut ensimmäistäkään vanhempaa jota ei kiinnostaisi lastensa kasvatus tai perus hyvät käytöstavat. Ja olen tavannut vanhempia PALJON! 8vuotta päiväkotityötä, 3 vuotta yhdistystyötä perheiden hyväksi ja 7v ja 3v lapset, joiden ryhmätovereiden ja kavereiden vanhempia olen tavannut + tietenkin omien kavereideni lapset. Ainiin, asun myös keskellä suomen yhtä monikulttuurisinta lähiötä. Tottakai perheissä on eri tapoja, eikä kaikilla voi olla millään samoja mielenkiinnon kohteita tai taitoja. Lapset myös – yllätys yllätys – tekevät asioita joita heidän vanhempansa eivät hyväksyisi tai haluaisi heidän tekevän. Näistä saa usein ihan hedelmällisiä keskusteluita ja vanhemmat ovat tyytyväisiä kun heidän lastensa kolttosista kerrotaan. Kirjoittaja käyttää erilaisia tapoja nyt vain tekosyynä omalle lipsumiselle kasvatusmetodeistaan. Vaikka koululaisten toimia on aika mahdoton valvoa (esim. Syökö kilon karkkia) koulun päättymisen jälkeen, niin keskusteluilla, sopimuksilla ja kotona valmiina olevilla välipaloilla pääsee jo pitkälle.

  • Äippä5 sanoo:

    Mulla särähtää tuo suurperheiden muka säännöttömyys 😡 Meillä 5 lasta ja kyllä opetettu/opetetaan kaikille hyvät tavat ja parhaamme mukaan myös valvotaan ne! Myös tullut huomattua että kavereitten vanhempien kanssa kun puhuu, niin ”ku kaikki muutki…” -mantralla saa heittää vesilintua 😮😂

    • Jonny sanoo:

      Ihan samaa pohdin; kyllä lapset helposti vetää sen ”kun kaikki muutkin”- kortin esiin, vanhempien kannattaisi enemmän keskustella keskenään niin selviäisi asioiden todellinen laita…

  • Sinna sanoo:

    Tykkäsin artikkelin ajatuksesta, kyllähän kavereiden vaikutus on vääjäämätön. Hassua vaiko sittenkin päivän selvää kyllä suurin tunteisiin menevä asia tässä oli kuitenkin ’kaekkimättö toi diabeteksen’. Meillä on kohta 10veellä todettu diabetes 6 vuotta sitten eli alle 4-vuotiaana eikä todellakaan ole karkkimätöllä hankittu 😝 ja edelleenkin herkkuja viikossa noin 80g eli pikkupussukasta jää myös jemmaan