Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen viime aikoina herännyt siihen todellisuuteen, että meidän perheessämme se olen minä joka on luonut ja pitänyt yllä kaikkia juhlapäivätraditioita, joita vuodenkiertoon liittyy. Näihin kuuluvat pääsiäinen, juhannus ja tietenkin joulu. Nyt olen alkanut kyseenalaistamaan tätä käytäntöä, sillä en enää jaksaisi olla yksin se, joka rakentaa nämä juhlapyhät, hankkii lahjat ja hoitaa ruokasuunnittelun yms.

Meillä on 2 lasta teini-iän alussa ja ulkomaalaistaustainen mies, joka ei koe erilaisten traditioiden viettämistä tärkeäksi. Ei häntä häiritse juhlapäivien viettäminen ja hän osallistuu kyllä järjestelyihin pyydettäessä, mutta en usko että mitään joulua tai pääsiäistä meillä vietettäisi jos niiden järjestäminen olisi hänestä kiinni.

Olemme luoneet paljon erilaisia omia tapoja viettää juhlapäiviä perheen kesken, isovanhemmat ovat olleet kaukana ja muukin suku ja perhe vähäisesti tavattavissa juhlapäivien aikaan, ja olen halunnut tuoda esille niitä juhlapyhien tunnelmia ja tapoja joita omassakin perheessämme on vietetty. Nyt mieheni on myös päättänyt, että hän en enää aio tukea kirkollisia menoja tai ajattelutapaa millään tavalla ja että uskonnot ovat kaikekseen ihan turhia. Toin sitten esille, että sittenhän nämä joulut ja pääsiäisetkin ovat periaatteessa aivan turhia juhlia viettää ja hän on täysin samaa mieltä. Tämä on tietenkin totta, mutta kun yritän tuoda esille että näissä päivissä on kyse myös tapojen ja traditioiden eteenpäin viemisessä, hän ei sitä kiellä, mutta tuskin tekee itse asian etene mitään tulevaisuudessakaan.

Useina vuosina olemme olleet vuorovuosin Suomessa ja esim. joulua on vietetty ja laitettu ja sitten seuraavana vuonna olemme menneet esim sukulaisten luokse ulkomaille, jossa siellä oleva suku on luonut joulutunnelman valmiiksi meille, ja itse olen päässyt helpommalla. Tänä vuonna sitten ilmoitin, että tulevia juhlapyhiä minä en haluaisi enää yksin suunnitella ja rakentaa, mutta sitten niitä tuskin myöskään tapahtuu meidän perheessä. Mieheni ei yksinkertaisesti ole sellainen ihminen, jona tällaisia asioita järjestää tai miettii. Ne eivät kiinnosta häntä, enemmänkin hän haluaa viettää niitä lähinnä lepäillen ja pelaillen koneella tai muulla tavalla ottaen rennosti.

Lasten kannalta toivoisin edelleen juhlapäivien viettoa ja etenkin suomalaisten vanhojen tapojen eteenpäin siirtämistä, mutta en tiedä mikä avuksi tässä tilanteessa. Onko muilla kokemusta tällaisesta ja miten olette ratkaisseet?”

Nimim. Kata 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Frankie says relax Peruuta vastaus

26 vastausta artikkeliin “Jos äiti ei järjestä, niin pääsiäinen jää viettämättä?”

  • Frankie says relax sanoo:

    En ymmärrä yhtään tätä kirjoitusta. Tarkoitatko, että puolison pitäisi oma-aloitteisesti alkaa järjestää joitakin pyhiä ja koristeluita? Ja vielä sillä tavalla, miten sinun lapsuudessasi on tehty?
    Eri maissa vietetään eri pyhiä eri tavalla -tai ihan meillä Suomessakin, perheet viettävät pyhiä eri tavalla.
    Ei tarvitse olettaa, että kukaan osaisi lukea sinun ajatuksiasi, ellet sano niitä ääneen. Jos haluat viettää tiettyä juhlaa tietyllä tavalla, tottakai osaat pyytää puolisolta apua? Jos hän auttaa, et oikein pysty enää sanomaan, etteikö puoliso osallistuisi.

    Tuttavaperheessä esimerkiksi joulua vietetään lähestulkoon minuuttiaikataululla. Sama pakkokaava vuodesta toiseen tekemisissä ja ruoissa. Mielestäni aivan kammottavaa. Kaikenlainen ”nyt on pakko olla kivaa” on äärimmäisen ahdistavaa.

    Ettekö tekin voisi vaikka iloita vapaapäivistä, ja pyhittää yhden iltapäivän vaikka pelikonepelaamiselle? Luoda yhdessäoloa koko perheelle, eikä tehdä vain kuten sinä haaveissasi halajat? Relaa mutsi.

  • Ilon kautta! sanoo:

    Tuolla asenteella siirrät lapsillesi ahdistusperinteen. Kyllä he huomaavat, että et haluaisi tehdä ja se aiheuttaa skismaa sinun ja miehesi välille. Aikuisena lapsesi ovat sitten niitä, jotka ahdistuvaat perinteistä ja juhlapyhistä.
    Katkaise tämä kierre. Tee ilolla, tai edes neutraalisti, se minkä teet. Nauti perheestä vapaista ja perinteistä!

    Tämmäkin juttu on taas vanha mutta toivottavasti joku muu ymmärtäisi.

  • Voihan valitusta sanoo:

    Uli uli.
    Ensinnäkin, olet päässyt joka toinen vuosi valmiiseen juhlaan miehesi suvun luona. Se et siis ole AINA sinä, joka järjestää lapsillesi juhlan.
    Toisekseen, harva mies muutenkaan innolla touhuaa juhlajärjestelyjä. Tekevät kyllä kun pyydetään ja nauttivatkin tunnelmasta mutta eivät ole aktiivisia muuten.
    Miehesi on toisesta kulttuurista. Anna hänen siirtää omaa kulttuuriaan lapsille ja siirrä sinä omia perinteitäsi.

    Pitääkö oikeasti kaikki laittaa aina puoliksi? Osallistutko sinä miehellesi tärkeisiin asioihin?

    Jos jatkat tuota, olet oikea tunnelman tappaja, eikä kenelläkään ole enää kivaa juhlapyhinä. Tälläisen perinnönkö haluat siirtää lapsillesi?