Vuosi sitten sain vaikean masennuksen diagnoosin. Se aloitti elämäni muutoksen ja oman voimani löytymisen.
Olen koko ikäni ollut kiusattu. En sillä lailla pahasti niinkuin monet muut, mutta se on tullut aina lähelläni olevilta ihmisiltä. Ystävät, työkaverit ja esimies. Olen aina kuullut sitä kuinka olen vääränlainen ja teen asioita väärin. Teini-iän ystäväni moitti kaikesta, jopa kiharsin hiukset väärään suuntaan!

Viime syksynä palasin töihin äitiyslomalta ja paljon asioita ehti muuttua. Vastuualueet suurentuneet ja aika niiden hoitamiseen pienentynyt. Jotkin asiat olivat kuitenkin ennallaan. Negatiivinen ilmapiiri ja pomon vi**uilu. Työni vähättely ja arvostuksen puute.

Kun vuosi sitten kiire töissä helpotti, havahduin siihen etten enään jaksanutkaan. En jaksanut kävellä käytäviä, en tehdä mitään oman vastuualueeni edistämiseksi. Hakeuduin lääkäriin työuupumuksesta ja lähdin vastaanotolta vaikean masennuksen diagnoosi kourassani. Olin ensin kaksi viikkoa sairauslomalla, kunnes seurantakäynnillä pyysin lisää sairaslomaa ja irtisanoin itseni. Kaikki läheiseni sanoivat kuinka minun olisi pitänyt vaikeuttaa kurjan työpaikan elämää jäämällä. Halusin kuitenkin katkaista kaikki yhteydet heti. Siitä alkoi oman arvon korjaantuminen ja matka itseeni.

Kesällä löysin työn jota haluan tehdä ja ihmisen, joka auttaisi minua saavuttamaan sen. Löysin sen asian jolle sydämeni palaa ja jota haluan tehdä. Kuukausi sitten minusta tulikin yrittäjä! Oman elämäni herra. Iso perhekriisi yllätti kuitenkin ja olin aivan hajalla. Sen sijaan, että olisin kylpenyt uudessa masennusaallossa päivät pitkät, lähdin selvittämään syitä tapahtuneille. Tunsin olevani tilanteen päällä, enkä suostunut hyväksymään epämääräistä selitystä! Tilanne selvisi ja koin ylpeyttä itsestäni. Siitä kuinka olen nykyään vahva nainen. Olen sellainen, jota minä ihailin nuorempana. Olen löytänyt oman voimani. Olen löytänyt sisäisen leijonanaaraani.

Nimimerkki: Leijonasydän

Artikkelikuva, Hendrik Morkel

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle "Hidas ja tuottamaton" Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “Irtisanouduin huonosta työilmapiiristä ja se paransi koko elämäni suunnan”

  • Nimetön sanoo:

    Kuinkahan kalliiksi työpaikkakiusaaminen tulee yhteiskunnalle? Sairaspoissaoloja, erilaisia tutkimuksia ja hoitoja, työkyvyttömyyseläkkeitä.
    Kumma valta kiusaajilla.

  • "Hidas ja tuottamaton" sanoo:

    Minut ”savustettiin” ulos tilitoimistolta tekaistujen syytteiden vuoksi, ja mustanaalattiin muuallakin koko silloisen työyhteisön voimin etten saisi enää töitä!!!

    Kaikkein eniten heitä taisi harmittaa se että suoritin työn ohessa taloushallinnan ammattitutkinnon hyvillä ja kiitettävillä arvosanoilla – vieläpä määräajassa.

    Minun ei olisi muutenkaan pitänyt eikä saanut olla pomoa, eikä hänen sukulaisia /suosikkityöntekijäänsä parempi missään asiassa. Eikä sanoa vastaan, tai esittää omia mielipiteitäni.

    Itsetuntoni murrettiin vähän kerrassaan myös huutamalla, vähättelemällä, kiroilemalla, ja työyhteisön tiedonkulusta ulkopuolelle sulkemalla. Olin heille lopulta kuin ilmaa. Sitten ihmeteltiin isoon ääneen silmät suurina ”eikö se tuotakaan asiaa tiennyt!?”

    Eipä onnistunut mollaamisen ja mustamaalaamisen tarkoitus heidän osaltaan.

    Koin tosin elämäni pahimman loppuun palamisen, jonka myötä hakeuduin työkykytutkimuksiin. Minulla diagnosoitiin ADHD, ahdistuneisuushäiriö, ja julkisten paikkojen pelko.

    Nyt, yli 10 vuotta noiden tapahtumien jälkeen, olen henkisesti vahvempi kuin koskaan.

  • Nimetön sanoo:

    Itse sinnittelin pari vuotta todella riitaisassa työpaikassa kieron pomon alaisuudessa, koska työ itsessään kiinnosti. Onneksi firma vaihtoi omistajaa ja johto vaihtui samalla. Ilmapiiri muuttui sen tien. Liian kauan ei kyllä kannata odotella.

  • joopajoo sanoo:

    Hienoa, että oli mahdollisuus irtisanoutua. Moni joutuu olemaan töissä jotta saa rahaa elämiseen, eikä heittäytymisen mahdollisuutta ole.