Brittitutkimuksen mukaan se, että imetys ei onnistu, voi saada naisen tuntemaan huonommuutta. Vaikka imetystä pidetään luonnollisena osana äitiyttä, se voi jopa aiheuttaa mielenterveydellistä haittaa.

Tutkimukseen osallistui yli tuhat 18-40-vuotiasta naista, jotka olivat saaneet lapsen viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Puolet lapsiaan imettäneistä naisista kertoi, että imetys oli ollut haastavaa. Osa naisista sanoi, että sillä oli ollut negatiivisia vaikutuksia heidän mielenterveyteensä.

Puolet lapsiaan imettäneistä osallistujista kertoi, että imettäminen on ollut haastavin asia heidän äitiydessään.

Näistä tuloksista ei tietenkään voi suoraan päätellä sitä, miten suomalaiset äidit kokevat imettämisen. Jokainen perheaiheisia keskustelupalstoja lukenut ja äitien keskusteluja kuullut kuitenkin tietää, että myös meillä Suomessa monelle äidille on suuri suru, jos imetys ei onnistu. Imetykseen liittyy hirveästi paineita, itsesyytöksiä ja syyllistämistä.

Ei ole mikään ihme, jos imetyksen epäonnistuminen aiheuttaa mielenterveydellistä haittaa. Imetystä hyvän äitiyden mittarina korostetaan paljon yhä edelleen. Jos joku ei halua imettää, tätä ratkaisua usein paheksutaan. Lisäksi luonnollisessa asiassa epäonnistuminen saa tuntemaan huonommuutta: tämän kuuluisi onnistua, miksi minä en pysty?

Kuva Jelleke Vanooteghem. Ylin kuva Kevin Liang.

Mitä tälle asialle voi tehdä?

Ensinnäkin pitäisi erottaa toisistaan se, että arvostetaanko imetystä siksi, että se on hyväksi lapsen terveydelle vai siksi, että se on ”oikeanlaista ja hyvää äitiyttä”. Kukaan ei kiistä sitä, etteikö imetys olisi normaalitilanteessa lapselle parasta, mutta jos se ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, niin totta kai lapsi ruokitaan toisella tavoin! Tämä ei määritä äitiyden hyvyyttä tai äidin onnistumista millään tavoin.

Toiseksi meidän ei pitäisi ajatella imetystä luonnollisena juttuna joka onnistuu tuosta vaan. Toki se on luonnollista, mutta hyvin monesti imettäminen ei varsinkaan alkuun ole helppoa. Siksi jokaisella äidillä, joka haluaa imettää lastaan, pitäisi olla asiasta riittävästi tietoa sekä tukea saatavilla.

Imetys pitää opetella eikä se välttämättä ole alkuun mitenkään miellyttävää. Mutta jos oletamme, että jokainen äiti osaa tuosta vaan imettää, ei ole mikään ihme jos äiti lopettaa imettämisen alkuunsa kun se ei suju, ja sitten tuntee huonommuutta kun luonnollinen asia ei onnistunut HÄNELTÄ vaikka ”kaikilta muilta” onnistuu…

Jos kaipaat tukea imetykseesi, sitä tarjoaa neuvolasi lisäksi Imetyksen tuki ry. Konkariäidit suosittelevat, että tutustut imetysohjeisiin jo ennen kuin lapsi syntyy sen sijaan, että uskoisit siihen myyttiin, että totta kai jokainen hyvä äiti imettää tuosta vaan!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Imetyspaine voi aiheuttaa mielenterveydellistä haittaa”

  • Pitäisi heti mennä nappiin sanoo:

    Voi mennä päinvastoin myös, vaaditaan täydellisyyttä heti tai pitäisi lopettaa. Meille tyrkytettiin lisämaitoja ihan jatkuvalla syötöllä jo sairaalasta lähtien kun vauvalla oli väärä imuote ja minulla radi. Tein kuten käskettiin ja vauva oppi syömään pullosta. Kotona sitten aloin keskittymään imetykseen, mutta neuvolassa painostettiin taas antamaan pullosta lisämaitoja ”että varmasti saa riittävästi”. Käskettiin jopa antaa koko päivän maidot pullosta, joka oli vähän liikaa, koska vauva pulautteli valtavia määriä maitoa pitkään ruokailun jälkeen ja oli itkuinen. Siinä välissä yritin sitten myös imettää, mutta eihän vauva jaksanut olla kiinnostunut. Päätin et riittää, pumppasin maitoa kaiket päivät, syötin ne pullosta ja imetin, oli kolminkertainen työ, enkä jaksanut enää. Heitin pullot hemmettiin ja imetin, jolloin vauvan kasvu tietenkin hetkellisesti hidastui, ja taas tuli käsky neuvolasta antaa pullosta. En antanut, jatkoin rauhassa imettämistä ja vauvan väärä imuote korjaantui, vauva alkoi kasvamaan todella hyvin eikä enää oksentanut. Tästä opin ettei pidä sokeasti totella neuvolan ohjeita jos se ei tunnu oikealta.

  • Imetyksetön sanoo:

    Asiaa! Koin itsekin hirveästi epäonnistumista ja itketti, kun maitoa ei riittävästi tullutkaan. Nännit ruvella ja kipeenä itkun kanssa jaksoin 1,5 kk ennen kuin hiljalleen aloin vähentää imetyskertoja ja jäi pois kun vauva oli 2 kk ikäinen. Jo sairaalassa piti lisämaitoa pullolla antaa matalien sokeriarvojen takia.

    Neuvolassa ei etukäteen jutella, että mitä tunteita äidit käy läpi imetyksen epäonnistuessa. Imetyksestä itsessään saa tietoa todella paljon, mutta se pettymyksen tunne ja itsesyytökset tulivat aivan yllätyksenä itselle. Raskausaikana vielä ajattelee, että jos ei onnistu niin ei maailma siihen kaadu. Mutta kyllä se fiilis on ihan jotain muuta kun ei sujukaan oletetulla tavalla.

  • Vihreäpossu sanoo:

    Vaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneena voin kertoa, että se imetyspaine ympäristöstä ei auttanut asiaa. Vielä, kun on miellyttämisenhaluinen. 2 kk jälkeen meillä oli täysi korvikevauva. Siinä tilanteessa oikea ratkaisu.