Helpommin toki sanottu kuin tehty: mutta ikäviä asioita ei saisi vatvoa päässään. Vatvominen nimittäin sairastuttaa, tiedän kokemuksesta:

Olen tästä täällä Huonoäiti.fi:ssä kertonutkin, mutta kertaus on opintojen äiti! Minullahan oli elämässäni välillä 2008-2011 todellinen surumaraton kun liian moni perheenjäsen sairastui ja kuoli. Vuonna 2011  niveleni turposivat hirvittävään kuntoon ja esimerkiksi kirjoittaminen oli liki mahdotonta. Sain nopeasti neljä erilaista reumadiagnoosia. Erään viisaan lääkärin mukaan stressitasoni oli noussut niin suureksi, että stressi kukisti elimistöni puolustusjärjestelmän. Sitä kun oli jo rapautettu hirvittävällä ruokamyrkytyksellä, joka meni sekin niveliin.

Nyt tilanne on hallinnassa ja kun elämään on tullut onnellisia asioita, myös niveleni voivat paljon paremmin kuin ennen. En  käytä mitään lääkkeitä enkä aloittanut mitään lääkkeiden käyttöä.

Ja tänään luin tämän tutkimuksen:

Ohion yliopiston uuden tutkimuksen mukaan stressaavien asioiden jauhaminen nostaa kehon tulehdustilaa. Kun tutkijat pyysivät koeryhmää uppoutumaan stressaavaan kokemukseen ja miettimään sitä ankarasti, kävi ilmi, että koeryhmän CRP-arvo nousi ja CRP-arvohan kertoo juuri kehon tulehdustilasta. Kehon immuunijärjestelmä on suuressa roolissa esimerkiksi monissa sydän- ja verisuonitaudeissa, syövissä, dementiassa ja reumasairauksissa.

http://www.medicalnewstoday.com/articles/257767.php

Älä stressaa – älä murehdi – älä märehdi, siinä kolme asiaa, jotka todella pitää muistaa. Tiedän, tosi helppo sanoa. Mutta tämän voin sanoa helpostikin: kaikki helpottaa ajan kanssa. Ja yht’äkkiä elämään voi tulla uutta valoa suunasta, jota ei edes tiennyt olevan olemassa.

 

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Piippari Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “Ikävyyksien mässäily tekee kipeäksi – kokemusta on!”

  • Piippari sanoo:

    Hyvä ajatus. Kun vaan toimisi käytännössä. Itsellä siis. On stressivatsaa, kiputiloja milloin missäkin, unettomuutta, näppylöitä, masennusta ja muuta vaivaa. Mutta kun en osaa olla ressaamatta. Huolehdin aina ja kaikesta, turhastakin varmuuden vuoksi. Miksi luopua jostain (ainoasta…) asiasta missä on niin pirun hyvä… =/

    • Piippari sanoo:

      Tai no siis joo. Yritän aika ajoin olla rennommin ja paremmalla mielellä ja sitten kun alkaa tuntua (liian?) hyvältä, tulee aina lunta tupaan ja p-aa niskaan ja taas ollaan lähtöruudussa. Pessimisti ei pety?