Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Aloin tapaila miestä, joka oli aivan ihana. Halusi tehdä minulle ruokaa, lauloi minulle ja piti erittäin hyvänä. Puhui kauniisti ja uskoin kaiken mitä hän sanoi. Itselläni on lapsia, joista osa asuu kotona, miehellä sama tilanne.

Jonkin aikaan tapailtuamme totesimme että haluamme olla aina yhdessä (joo, kuulostaa kliseeltä) ja näimme toistemme lapset. Minun lapseni hyväksyivät miehen heti ja ja totesivat että nyt löysit äiti hyvän miehen. Miehen lapset pitivät myös minusta heti. Aloimme elää kuin uusioperhe, vaikka emme asuneetkaan yhdessä.

Oltuamme muutaman vuoden yhdessä olin kiintynyt bonuslapsiini syvästi ja rakastin heitä todella paljon. Vietimme kaiken ajan yhdessä kun he olivat isällään, ja koska kotimme olivat lähekkäin, bonuslapset kävivät myös luonani vaikka ei olisi ollutkaan isäviikonloppu.

Teimme yhdessä kaikenlaista. Kävimme uimassa, eläintarhassa, frisbeegolfaamassa, vietimme elokuvailtoja ja pelasimme erilaisia pelejä. Rakkaus kukoisti niin mieheni kanssa kuin bonuslastenkin. Myös omat lapseni ja miehen lapset tulivat loistavasti keskenään toimeen eikä mustasukkaisuutta esiintynyt ollenkaan. Tai näin luulin.

Nainen katselee rantaa auringonlaskussa

Kuva Brannon Naito.

Vaikeudet alkoivat kun sairastuttiin yhtä aikaa ja minä paranin nopeammin, mies oli kipeä monta kuukautta sairastumisen jälkeen. Tai niin hän sanoi. Huomasin että meidän välimme erkanivat pikkuhiljaa ja huomasin että mieheni on mustasukkainen väleistäni hänen lapsiinsa. Mies alkoi käyttäytymään erilailla kuin yleensä, huusi, raivosi, haukkui minua, alensi käytöksellään… yritti muuttaa minua omalla käytöksellään.

Mies ei enää osallistunut tekemisiini lasten kanssa, mukaan kysyttiin aina ja vastaus oli aina että ei pysty, olen kipeä, ja mies jatkoi sohvalla makaamista. Aloin viihtyä enemmän ja enemmän omassa kodissani, koska en jaksanut mieheni jatkuvaa huutoa ja sitä että lähdin kotiin yleensä itkien rajusti, mikä sai hymyn miehen kasvoille. Yritin keskustella jatkuvasti mieheni kanssa mutta hän ei sitä taitoa osannut. Hän oli täydellinen niin ei ollut mitään keskusteltavaa.

Kuva Pablo Varela.

Emme ole eronneet ns. normaaliin tapaan, missä ilmoitetaan toiselle että tämä oli tässä. Mieheni pyysi kotiavaintaan takaisin tekosyyllä ja sen jälkeen jätti vastaamatta viesteihin tai puheluihin. En ollut enää tervetullut hänen luokseen. Yritin monesti kysyä syytä hänen käytökselleen, mutta en saanut. Tajusin että mieheni ei en halua olla kanssani ja teki eron todella törkeästi. En tänä päivänäkään tiedä syytä eroon.

Pahinta ja tuskallisinta tässä asiassa on se että en saa olla tekemisissä bonuslapsiini. Pyysin monta kertaa että saisin tulla morjestaan lapsia mutta en saanut. Myös bonuslasten käynnit luonani loppuivat kuin seinään. Alkuun lapset vastailivat viesteihini, mutta sekin loppui. Tuli myös selväksi etteivät minun lapseni olleetkaan niin tärkeitä miehelle kuin hän oli sanonut. Erossa tuskallisinta oli tajuta se että en enää vietä aikaa rakkaiden bonuslasten kanssa. Selvisi myös että mies oli kieltänyt lapsiaan olemaan minuun yhteydessä.

Tiedän että en ole ainoa jolle käynyt näin. En vain ymmärrä keneltä se olisi ollut pois, jos olisin saanut pitää yhteyttä lapsiin? Ja todettakoon että olen aivan normaali äiti joka käy töissä, eikä minulla ole mitään käytöshäiriöitä jotka estäisivät tapaamisia. Se päätös tuli ex-mieheltäni, joka oli mustasukkainen koska rakastan hänen lapsiaan ja tein kaikkea heidän kanssa. Tämä oli selvinnyt kun lapseni törmäsi hänen lapseensa ja he puhuivat keskenään. Aika varmaan helpottaa mutta kova on ikävä bonuslapsia.”

Nimim. Ex bonus äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle ”Päätä sinä” Peruuta vastaus

4 vastausta artikkeliin “”Ikävöin bonuslapsiani eron jälkeen””

  • Joonas sanoo:

    Taitaa olla tässä eron syynä ihan Long Covid:in aiheuttamat neuropsykiatriset ongelmat. Tiedän muitakin jotka saavat raivo- ja vittuilukohtauksia.

  • Rantsu. sanoo:

    Vittu miten Pässi Äijä!

  • Näkymätön nainen sanoo:

    Mies kuulostaa piilonarsistilta? Heidän kanssaan asiat voivat olla vuosiakin suhteellisen hyvin, jos et asu samassa asunnossa. Mutta kun jokin triggeröi sen oikean karvan esiin, esim. sairaus. Niin helvetti aukeaa.
    Toinen mahdollinen on myös epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta se tulee yleensä nopeammin esiin.
    Oma piilonarskuni nykyään ex, ja kun katkaisi minuun välit, myös minun lapseeni.
    Sinne meni ne monet vuodet, pyyhki meidät täysin elämästään.

  • ”Päätä sinä” sanoo:

    Apua, mikä mieslapsi. Jo tapa erota kertoo hänestä paljon….

    Kaikenlaisissa uusioperhekuvioissa on hämmentävää, kuinka aikuisten armoilla lapset ovatkaan. Aikuiset ympärillä päättävät tutustua lapsiin, päättävät tutustuttaa eri perheiden lapset, päättävät uusioperheen muodostumisesta. Ja ikävä kyllä usein myös armotta repivät nämä kuviot rikki, kun uusioperhe hajoaa. Vaikka juridisia oikeuksia ei uusioperheessä tunnetakaan, niin moraalinen ja eettinen oikeus tulisi muistaa.