”Olen alle 50-vuotias useamman lapsen äiti. Ikähaarukka meillä menee täysi-ikäisistä alle kouluikäiseen ja teiniäkin sekaan mahtuu. Suurimman osan ajasta äitiys on ihanaa, mutta sitten joskus, kuten tänään, se on aivan perseestä.

Tänään oli teinimme syntymäpäivät joita ei enää juhlittu virallisesti. Oli tarkoitus vain kahvitella oman perheen kesken, mutta osa suvusta ilmaantui kahville ilman kutsuakin. Teinimme on kinunnut yhtä tavaraa nyt vuoden verran ja olemme kieltäytyneet sitä hankkimasta. Syitä on ollut epäkäytännöllisyys, tavaran koko ja se kuinka paljon tavara haittaa siivousta ja kerää pölyä. Ja hei, yksi syy on se ettei hän OIKEASTI TARVITSE sitä. Asiasta on käyty raivoisia keskusteluja ja teini on paukutellut ovia yms, mutta päätös on pitänyt. Ostakoon omaan kotiinsa, mutta tänne sitä ei tule.

Lahjapaketti

Kuva Ekaterina Shevchenko, ylin kuva Will Myers.

Yksi vaihe tässä oli että teini oli puhunut mummolleen että haluaisi tällaisen mutta vanhemmat eivät suostu sitä ostamaan, jolloin keksittiin että mummon siskolla tällainen lojuu tyhjänpanttina. Sieltä sen saisi ilmaiseksi. Edelleen ei. Perustelin asian ensin teinille useaan kertaan, sitten mummolle, mieheni siskolle ja vielä tälle tädille. Kaikkien mielestä olen hirveä äiti ja vika on nimenomaan minun vaikka miehenikin on kanssani samaa mieltä ja rajat teinille asetettiin yhdessä.

No mitä sitten tapahtui tänään? Teini täytti 15 ja sai tältä isotädiltä lahjaksi sen tavaran mistä tässä on vuosi riidelty. Täti käänsi selän minuun kun antoi lahjan ja sanoi että tästähän meillä oli puhetta. Minut on kasvatettu niin etten siinä tilanteessa sanonut kaikkea mitä mielessä liikkui. Oli hyvin lähellä ettei täti lähtenyt niska-pers-otteella ovesta ulos juuri samalla sekunnilla, lähdin kuitenkin itse huoneesta pois. Sekä mieheni että teini näkivät kyllä että nyt kiehuu, mutta sain pidettyä itseni edes jotenkin kasassa siihen hetkeen kun täti oli ovesta ulkona.

Kuva Gabriel Matula.

Joku varmaan ajattelee että mikäs tuossa nyt oli, pikkujuttu. Pikkujuttuhan se sinällään onkin jos ei tiedä kokonaiskuvaa. Olemme olleet mieheni kanssa naimisissa nyt 25 vuotta. Anopin mielestä meidän olisi pitänyt järjestää kahdet häät, yhdet heidän suvulleen ja yhdet minun suvulleni koska minä olen väärää uskontokuntaa. ”Lapsia tullaan kiusaamaan koulussa jos he noudattavat sinun uskontoasi”, ”kyllä jokaisen naisen täytyisi käydä talouskoulu että tietäisi missä järjestyksessä tavarat pitää laittaa kaappeihin”, ” te pilaatte talon asumalla siellä teidän tavalla” ja kaiken kruununa: “hyvä äiti ei toimi noin kuin sinä”. Lista vioistani on loputon ja olen todennut etten voi tätä ihmistä miellyttää joten lopetin yrittämisen n. 10 vuotta sitten. Käyttäydyn asiallisesti, mutta en päästä tätä ihmistä lähelleni. Välejä en katkaissut kokonaan lasten vuoksi, heille mummo on tärkeä. Pyrin myös siihen etten sano pahaa näistä ihmisistä kenet olen tässä maininnut. En arvostele heitä lasten kuullen.

Tämä kirjoitus on siis poikkeus jossa kerron rehellisesti sen mitä päässä pyörii. Olen miettinyt sitä miksi kotona tapahtuvasta kiusaamisesta puhutaan mediassa niin vähän tai jos puhutaan niin siitä puhutaan vähättelevästi. En todellakaan ole täydellinen ihminen itsekään, mutta ansaitseeko kukaan jatkuvaa selän takana haukkumista ja jopa suoranaista valehtelua ilman että kukaan kyseenalaistaa sanojaa tai että tulisi kysymään meidän näkökannan asiaan? Tähän tämänpäiväisen mennäkseni mitä jäi minun teinini 15-vuotispäivästä meille muistoksi? Vihainen äiti joka otti teinin kanssa yhteen tädin lähdettyä.
Tavara on ja pysyy laatikossaan ja teini avatkoon sen omassa kodissaan. On myös miniä joka on väsynyt, vihainen ja hyvin loukkaantunut, koska huomasi että taas on puhelinlangat laulaneet suvun naisten kesken, ja joka kirjoittaa avautumistekstiä keskellä yötä sängyssään kun uni ei tule. Itkettää ja päähän ottaa jopa oma lapsi joka on lähtenyt äidin haukkumisrinkiin mukaan. Yritän miettiä että olisi epänormaalia jos teini ei haukkuisi äitiään, mutta silti se loukkaa.

Piikikäs kaktus

Mutta mikä on syynä muiden käytökseen, olenko todella niin hirveä ihminen kun asetan lapselleni rajat? Olen äiti joka on välillä ihana, välillä ärsyttävä. Tiedän että lapseni rakastavat minua ja tietävät että minä rakastan heitä. Luen wilmaa, kehun kun on aihetta, sanon että lapset ovat rakkaita ja myös tarkoitan sitä, halin ja tarvittaessa potkin kuvainnollisesti persuksille jos asiat ei hoidu sovitusti. Selvitän missä mennään ja kenen kanssa, vahdin kotiintuloaikoja (alle 18 vee kohdalla), kuljetan harkkoihin ja leivon jopa niitä h-tin mokkapaloja. Mutta näistä asioista huolimatta sekä minä että lapseni ovat ortodokseja eivät luterilaisia, menin lopulta maistraatissa salaa naimisiin, ja yksiäkään häitä ei siis järjestetty, lapsia ei ole kiusattu koulussa ja talokaan ei ole mennyt suuresta lapsimäärästä ja kotieläimistä huolimatta pilalle, ja olen huomannut ensimmäisenä anoppilan kattorakenteissa muhineen homeongelman.

Mietin miten tästä mennään eteenpäin. Mistä löytyisi takaisin se luottamus omaan lapseen? Millä toiset saisi tajuamaan että heillä ei ole asiaa puuttua meidän perheen asioihin? Ja millä ne paskapuheet saisi loppumaan kun normaali keskustelu ei tunnu auttavan? Vai olenko tosiaan niin huono äiti ja ihminen kuin mitä minulle on sanottu, onko psykiatri se seuraava osoite mihin minun on mentävä?”

 

Nimim. Ihan hemmetin paska mutsi ( ja vielä huonompi miniä)

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 53 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Allihoppa Peruuta vastaus

53 vastausta artikkeliin ““Hyvä äiti ei toimi noin kuin sinä””

  • Kloori sanoo:

    Tuo oli hyvin tyhmä äiti

  • Allihoppa sanoo:

    Ottaisin avoimen keskustelun teinin kanssa siitä että sinua kiusataan ja perhe pitää yhtä. Teit ihan oikein että tavara jää laatikkoon ja itse olisin heittänyt vieraan ulos. Töykeät tädit eivät opi jos rajojaan ja reviiriään ei puolusta. Tilanne on tuttuakin tutumpi kun olen katkaissut välit anoppiin 6 vuotta sitten jatkuvan juoruamisen ja tyhjästä revittyjen riitojem takia mihin hän veti mukaan kaikki sukulaisensa. Loput jotka eivät ole mukana eivät usko että kiusaamiseni oli niin pahaa että välirikko on aiheellinen ja ovat sanoneet että anna anteeksi vaikka en tule anteeksipyyntöä saamaan. Pysy lujana ja pian sun ei tarvitse enää yrittää lastenkaan takia kun ne on isoja.

  • Amanita sanoo:

    Et todellakaan ole. Olet hankalassa tilanteessa johon toivotan voimia. Toivon että miehesi on sinulle kunnon kumppani joka pitää teidän perheenne puolta tarvittaessa.

  • Vastuuta voi antaa sanoo:

    Itse kinusin akvaariota 9-vuotiaana, ja näppäränä tyttönä ostin kaverin vanhan omilla säästöillä. Vanhemmat olivat kauhuissaan ja epäileviä, mutta siitä kehkeytyi yli 40 vuoden harrastus!

    Ja mikä on nyt se iso akvaario? 100l, 200l vaiko 500l? Sekin on suhteellista. Ison akvaarion huoltaminen on helpompaa kuin pienen 25l purkin.

    Mitä jos te vanhemmat laitatte teinin laskemaan hieman? Kuinka paljon akvaario kuluttaa sähköä? Mitä sen ylläpito maksaa näillä sähkön hinnoilla? Kuka hoitaa ja ruokkii kalat kun on reissussa? Mitä kalanruoka maksaa? Mitä teet poikasille, joita saattaa tulla runsaasti? Jos on vain itse akvaario, mitä maksaa kunnon suodattimet, valaistus, yms. välineistö? Onko rakas suku valmis auttamaan?

    Ihan vain heittona laitoin. Jos nämä asiat ovat kunnossa ja teini sitoutuu hoitamiseen sekä rahoitukseen, niin mikä on se ongelma?
    Kuulostaa, että on otettu uhriutuminen osaksi arsenaalia myös uskonnon osalta. Mitä kummaa muka ortodokseissa on? Oman lapseni kummi on ortodoksi, eikä siihen kuulu mitenkään erilainen talon pito tai muukaan. Riidalla on aina kaksi puolta, ja nyt kannattaa kyllä katsoa hieman myös sinne peiliin.

  • Psk sanoo:

    Voi huokaus.. En nyt ihan tämmöstä ole kokenut, mutta huonoksi äitiksi oon joutunu. Minulla on neljä lasta syntyneet 82 ja 92 – välillä. Tyttö vanhin ja nuorin, pojat siinä välissä. Vanhin tyttö vaan huutaa mulle, nuorin on pistäny kokonaan poikki. Vanhempi poika on ainut joka puhuu mulle, nuorempi poika on kans aivan mykkä. Ja syy…. Ne suuttu siitä kun sanoi että KÄRSIN SIITTÄ KUN EIVÄT VOI OLLA TEKEMISISSÄ KESKENÄÄN NIINKU PIENENÄ. Huusin näin viestillä. Parhaita kavereita olivat, leikkivät yhessä. Isommat huolehti pienemmistä. Nyt ei mitään. Ei mitään… Sydän vuotaa verta. En ittiäni aattele vaan niitä. Eli olen huono äiti. Huono.

  • Nyt toimintaa!! sanoo:

    Ehkä vaan kannattaisi tilanteissa asiat sanoa suoraan, itse olisin kielletyn lahjan napannut samantien pois ja kiikuttanut roskiin, jonka jälkeen olisin ilmoittanut vieraille, että on lähdettävä nyt menemään joko hyvällä tai virkavallan avulla!! Pidä pääsi omassa elämässäsi kukaan muu ei sitä tee sun puolesta!!

  • Hei ihan oikeesti ihmiset sanoo:

    Wtf?!

    Ehdottomasti vanhemmilla on viimeinen sana siihen, tuleeko heidän huusholliinsa (valtavan isoa, huonokuntoista ja epäilyttävää) akvaariota!? Totta kai vanhemmat saavat perheen päänä tästä kieltäytyä kuten mistä tahansa lemmikistä heidän taloonsa. Heidän talonsa, heidän sääntönsä, herranjestas!

    Edelleen kysymyshän EI ollut äidin mielivaltaisuudesta ja itsepäisyydestä, vaan oli vanhempien yhteinen kanta, että akvaariota ei heille tule. Tai jos sellainen todella halutaan, sitten otetaan vain pieni ja uusi, laadukas, ettei vesivahingosta tarvitse murehtia ja teini itse sitä siivoaa. Ja kun oli ehdotettu pientä akvaariota, se ei teiniä ollut kiinnostanut pätkääkään.

    Tämä jättiakvaario oli myös tulossa sisarusten yhteiseen huoneeseen ja toinen sisaruskaan ei halunnut akvaariota huoneeseen.

    Ja vielä loppujen lopuksi teinin kanssa oltiin yhdessä käyty vielä mittailemassa akvaariota ja huonetta, johon hän olisi sen halunnut, jolloin hän itsekin hahmotti paremmin ja ymmärsi, ettei akvaario sinne sopinut tekemättä huoneesta hankalaa ja tukalaa.

    Tämä kaikki lisätieto selviää kommenteista, jos niitä vaivautuu lukemaan. Itselleni oli kyllä jo pelkän avauksen myötä selvää, että äiti ei ole tässä mitenkään ilkeä, joustamaton, julma, huono äiti saati hullu tämän perusteella. Siksi ihmettelen kovasti tätä kommentointia.

    Minustakin tulee siis varmasti kamala äiti, sillä meillä ei kyllä lapsi tee päätöstä siitä, tuleeko meille jokin lemmikki tai iso vesiallas tai molemmat, vaan siinä päätösvalta on vanhemmilla, joiden huushollissa asutaan.

    Kyseenalaisesti toimineet henkilöt ovat kyllä mummo ja isotäti, jotka tässä tapauksessa jyräävät miniää mennen tullen. Tässä tosin jyrättiin ei vain miniä, vaan ihan molemmat vanhemmat ja sivuutettiin törkeästi se, että he olivat tehneet jo hyvin selväksi moneen otteeseen, ettei kyseistä asiaa heille oteta. Silloin sellaista ei sovi myöskään lahjaksi antaa.

    Tällaista asiaa eivät talon lapset päätä ja vielä vähemmän siihen on talouden ulkopuolisilla sanomista, heidän ei auta asiaan lainkaan sekaantua. En ihmettele lainkaan, että äitiä raivostuttaa. Rajoja ei aseteta vain lapsille, niitä joutuu joskus asettamaan myös aikuisille, tekemään selväksi, mikä vetelee kanssasi ja kotonasi ja mikä ei. Tsemppiä siihen kaikille, jotka voivat tilanteeseen samaistua!

    Ps. Itsellä silmään pisti, että teini kaavaili jättiakvaariota jaettuun makuuhuoneeseensa tilanjakajaksi. Eli juttu taisikin olla tässä tilanjakaja ja oma yksityisyys eikä niinkään akvaario? Ehkä kompromissina voidaan yhdessä pohtia erilaisia ratkaisuja tilan jakamiseksi ja toivottavasti löytyy jotain järkevämpää ja kaikki voivat olla tyytyväisiä (paitsi ehkä mummo ja isotäti, joilla ei ole merkitystä tässä asiassa, asiahan ei heille kuulu

    • mummeli sanoo:

      Sen akvaarion voisi ehkä viedä joko mummon tahi tädin luo. kaloineen. Siinä on työtäkin pitää sitä puhtaana ja kaloja elossa. Vesikin pitää vaihtaa silloin tällöin ja isossa akvaariossa on tosi paljon vettä.

  • Introvertti omena sanoo:

    Nyt tehtiin myös kärpäsestä härkänen ja tosiaan peiliin katsomista suosittelisin minäkin. Synttärit menivät pilalle kiukuttelevan äidin vuoksi, eikö mummon tai isotädin. He toteuttivat lapsen synttäritoiveen.

    On helppo vetää koko 25 vuoden historia mukaan yhteen riitaan. Siinä me naiset olemme hyviä. Mutta kun katsoo tätä yhtä tilannetta, ei anoppia voi syyllistää.

    • Nimetön sanoo:

      Minusta anoppi ja täti toimivat asiattomasti. Olen siis täysin eri miltä tämän kommentin kanssa.

    • mummeli sanoo:

      Mummot eikä tädit voi päättää mitä muiden talouteen saa tuoda. Kalat vain vesipussiin ja akvaario tyhjäksi ja mummon tai tädin oven taakse viedä. Voi sellaisen pienen akvaarion parille kalalle ehkä tilalle hankkia.

    • Allihoppa sanoo:

      Ei ole kenenkään muun asia kuin perheen itse mitä kotonaan pitävät ja harrastavat ja siitä päättää perhe yhdessä ei sen yksi edustaja ja muut sukulaiset. Ihan tiedostaen on toimittu vanhempien päätöstä vastaan. En kehtaisi naamaani näyttää toisten kotona ja tehdä tuollaisia päätöksiä toisen henkilön lapsen vanhempien yli niin miksi on ok että isovanhemmat näin tekevät?

  • Joustoa myös vanhemmalta sanoo:

    Minusta pitäisi katsoa peiliin tässä tapauksessa. Onko oikeasti järkevä perustelu tavaran kieltämiselle, että se on iso ja hankaloittaa siivoamista? Lapsi halunnut sitä kovasti ja kauan ja ilmaiseksi sai. Itse en voi ymmärtää, miksi kärpäsestä tehdään härkänen ja lopulta kukaan ei voi hyvin.

    • Nimetön sanoo:

      Täysin samaa mieltä! Ei ole huono idea äidin varata aika psykiatrille. Terv. Ortodoksi

    • Äiti itsekin sanoo:

      Ei ainakaan meidän taloon tule akvaariota, koska aikuinen vastaa aina eläimistä ja akvaarion kanssa on olemassa myös vesivahingon vaara! Meilläkin lasten huoneet ovat yläkerrassa, joka on vielä jyrkempi ei.

      Ammatiltani olen maatalouslomittaja ja meillä on eläimiä, mutta akvaario on liian työläs ja vaativa harrastus.

    • mumeli sanoo:

      Oletko koskaan pitänyt isoa akvaariota kaloineen? Luuletko että lapsi sen huoltaa ja hoitaa? Tyttären perheellä oli sellainen ja työtä siinä oli sen puhtaana pitämisessä ja välillä täytyy se vesikin siinä vaihtaa. Isoon akvaarioon menee paljon sitä vettä.

    • Yhtä paska kuin ap ja ylpeä siitä sanoo:

      Teini ei kauaa jaksa akvaariota hoitaa!Siinä on pahuksenmoinen homma ja pointtina ennenkaikkea että koti on myös äidin ja hänellä jos jollakulla on oikeus kieltää jotakin asuntoonsa tuomasta!Kyllä olisi täti lähtenyt kengän kuva takalistossa jos itse olisin kyseinen – käsittämättömän pitlämielinen- äiti ollut.Kuten sanottu, voipi tytär sitten omassa kodissaan pitää vaikka koko huonetta akvaariona, sitä kunnioittakoot kaikki sukulaiset!!

  • Annaleena sanoo:

    Minun mieheni suku kiusaa myös minua. Päin naamaa loukkaavat ja syyttävät kaikesta. Asioista mistä eivät mitään tiedä.
    Aikoinaan mentiin naimisiin salaa juuri sen takia. Jolloin suku laittoi vihaviestejä.
    Kun odotin ensimmäistä lastamme he uhkailivat omaisuus asioilla ym.
    Minä olen seissyt.mieheni rinnalla tosi vaikeina aikoina. Silloinkin kun hän on sairastui pelaamiseen ja pelasi useita kymppitonneja. Jäin sittenkin vaikka on ollut kaikenlaista.
    Silti, sen suvun mielestä minä olen se p*ska ihminen.
    Joten, olkoot, minä sitten olen sellainen , mutta turha ajatella että usein vierailtaisiin siellä.
    Mieheni on minua puolustanut useasti, mutta eivät nämä välitä.
    Osa syynä voi olla myös nyt pahentuneelle kiusaamiselle se, että en vastaa geeneiltäni sellaista ihmistä kenen heidän lapsensa pitäisi olla.
    Joten synnyin vääräksi ihmiseksi.
    Voimia sinne.

  • Paskin miniä ever sanoo:

    Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä on myös ollut vuosia se tilanne, että anoppi on jyrännyt yli, haukkunut, mollannut, dissannut, valehdellut pitkin kyliä minusta jne. Lapsille teki sitä, että jos kielsin jonkun asian, niin anoppi oikein illistellen painosti lapsia tekemään tätä kiellettyä asiaa. Päälle röhönauru.

    Kerran lapsi oli kysynyt anopilta, miksi tämä oli heitellyt tavaroitani roskiin. Anoppi oli huutanut, että: ”mitä se äitis vanhoi muistelee! Fyn fan kun sen tavarat onkin likasii ja homeisii!” Ja tekonauru päälle.

    Ihan pahimmalta tuntuu, että minulle ei anneta suunvuoroa puolustautumiseen. Jos avaan suuni, minulle huudetaan tai asioistani valehdellaan niin, että kuulen valheet esim juhlissa toiseen pöytään. Joskus olen mennyt paikalle oikomaan asioita ja minulle on huudettu, että olen sairas salakuuntelija.

    Kiitos kun minäkin sain avautua

  • Kahden teinin natsimutsi sanoo:

    Itse omaan ihan täysin erilaisen ajatusmaailman. En ikimaailmassa voisi kuvitella yrittäväni miellyttäväni ketään, varsinkaan anoppia. Miksi pitäisi? Sen vuoksi juuri tämän sorttinen katkeroituminen valtaa mielialan. Myös lasten, vaikkei sitä varmasti tarkoitakaan.
    Kaikkien ihmisten kanssa voi tulla toimeen ilman että heitä miellyttää. Itselläkin on monta tilannetta tullut eteen, jolloin en ole vain ollut sellaisessa mielentilassa että jonkin ihmisen kanssa ei halua olla tekemisissä. Silloin voi jäädä kotiin.
    Ja se ensimmäinen pointti mikä tässä oli, mikset olisi iloinen että lapsesi sai sen tavaran mitä halusi? Ei sillä ole mitään merkitystä keneltä jonkin asian saa. Itse olen ainakin onnellinen myös jos lapsenikin on. Ei se maailmaa kaada vaikka pölyä sitten keräisikin. Teini osaa kyllä Itse siivota.
    Minulle ei auennut miten tämän tavaran kieltäminen olisi jollain tavalla teinille rajojen asettamista? Itse näkisin tuon enemmän toisen oman tahdon sortamisena ja tuon lahjan antajan halventamisena. Rajat voisi luoda moisessa tilanteessa vaikka sitten siten että itse muistat sitten pyyhkiä ne pölyt vaikka kerran viikkoon niin homma ok?
    Toinen asia mikä ei oikein auennut, miten teidän uskontonne liittyy mitenkään mihinkään? Jos joku ihminen haluaa arvostella toista, sen tekee sitten vaikka nenän koon vuoksi. Ei tuollaisista kannata perustaa ja todella pilata elämäänsä asiasta enempää katkeroitumalla.
    Tässä siis omat ajatukseni murheistanne. Itse todella omaan tällaisen ’teen mitä itse haluan, eikä se muille kuulu’ -asenteen. Olen omannut sen aina ja ymmärrän ettei kaikki näin kykene ajattelemaan (esimerkiksi oma äitini…), mutta helpompaa on kun ei tarvitse turhia murehtia.
    Tsemppiä, kyllä se siitä, myös sitä teiniä tarvitsee ymmärtää!

  • Tsemppiä sanoo:

    Kiitos tästä, joskus ihana kuulla että muillakin kiehuu sukulaisten kanssa. Itsehän saan kuulla arvostelua äidiltäni jatkuvasti, itse sanoo että ajattelee vain lastenlastensa parasta ja on aina oikeudenmukainen. Jos lapsi on kaatunut ja hänellä jälki tullut vaikka poskeen, alkaa kauhea ristikuulustelu mistä se on tullut, milloin, hyvä ettei kellonaikaa myöten pidä tehdä selonteko. Syyllistämistä, eli en ole ollut äitinä tarpeeksi läsnä ja estämässä tapahtunutta ja oonpa kuullut äitini kysyvän lapselta, ei kai äiti vaan ole tätä tehnyt… sitten kun otan asian puheeksi että minusta tuntuu että syytät minua niin ei ”olet vain itsekriittinen ”. Koska lapsethan eivät voi vain kaatua ja saada mustelmia. Nyt ollaan kuukauden oltu pitämättä yhteyksiä kun en ollut ehtinyt kasata lapselleni sänkyä valmiiksi, laittoi lapselleni että mikä siinä nyt kestää, ja lupaukset olisi pidettävä kun on luvattu kasata sänky heti. Minulla on kolme lasta joista pienin ihan vauva, mies tekee töitä 12 tuntia päivässä, en tiedä missä ajassa minun olisi se pitänyt ehtiä kasata ja en tiedä miksi se olisi pitänyt heti edes saada kasaan, tytöllä kuitenkin oli mukava patja lattialla ja joutui siinä nyt minun takiani nukkumaan yhden yön. En tiedä, päätin etten jaksa tuollaista ihmistä katsella tai kuunnella, onhan hän minun äiti mutta en vain jaksa. Saa lastenlapsiaan tavata mutta minä en jaksa enää.