Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Pyöritän robotin tavoin koko huushollia. Mulla pysyy mielessä yhteisen lapsen hammaslääkäriajat, kissojen rokotukset, sähkölaskun eräpäivät, kauraryynien loppuminen, ruohonleikkurin bensatilanne, nuohoojan tarve, omat ja miehen työvuorot, miehen teinipojat peliajat, yhteisen lapsen sadevaatteet…

Mies ostaa lahjoja, hieroo jalkoja ja on ihana. Tekee myös kotitöitä, kunhan Mä muistan pyytää. Pyytää… Mä en jaksa enää pyytää.

Tajusin, että miehen ”ihanuus” on tapa kontrolloida mua. Hän tarvii mut kotitalouskoneeksi ja kalenteriksi, joten antaa näennäistä huomiota, mutta todellisen tilanteen tullen ei välitä oikeasti hyvinvoinnistani ja mielipiteistäni. Mä en kuulu perheeseen. Mies kuuluu, kahteen. Ykkösperheessä on hänen esikoinen ja esikoisen äiti ja hän itse. Toiseen kuuluu yhteinen lapsi ja mies. Mä vaan olen täälä, siinä sivussa.

Huomioitakoon tässä vaiheessa, että olivat eronneet 4 vuotta ennen kuin aloimme seurustella.

Mies ajattelee kaikessa ensimmäisenä ykkösperhettään. Teinipoika tulee ja menee sopimatta. Ennen oli vain kaikki viikonloput ja lomat, nyt usein keskiviikkoon asti, käy päivän äidillään ja palaa viikonlopuksi. Mies ei osta tai tee ruokaa, ja jos en erikseen lapsellisesti varaa piiloon, niin syövät kaiken ja minä teen sitten uutta, kun töistä nälkäisenä palaan. Käyn tietysti ensin kaupassa.

Teinipojan äiti haluaa kaikki vaatteet pojan mukaan meiltä lähtiessä, mutta tullessa ei sitten olekaan välttämättä vaihtovaatteita. Mies pesee pojan pyykit kiireessä ja kun odotellaan kuivamista, niin poika kävelee sen aikaa nakuna. Tämä on ainoa hetki kun mies pesee pyykkiä ilman erillistä käskyä, ykkösperheensä toiveiden mukaan. Lähtöä edeltävän aamun yönä pestään kaikki, kun pojan äiti niin kerran käski.

En voi sopia meille mitään menoja, vaikka yhteisen lapsen saisinkin hoitoon. Miehen ykkösperhe päättää, että teinipoika tuleekin nyt viikoksi meille, kun äiti lähtee reissuun. Ei multa kysytä, ei edes kerrota. Huomaan kun huomaan. Yleensä 9 tunnin työpäivän jälkeen, kun saavun kotiin, jossa verkkopelien äänet raikaa korviahuumaavasti. Mä pyysin puhumaan hiljempaa ja käyttämään kuulokkeita. Mies oli samaa mieltä, jaksoi muistuttaa poikaansa kaksi päivää. Muistuttaa nytkin, jos mä vaan pyydän.

Mä en rajoita, mä pyysin vain ilmoittamaan etukäteen ja pysymään sovitussa. Mä en pyytänyt valitsemaan vaan asettamaan rajoja. Mä pyysin vuosia, että sovitaan meilläoloajat ja pidetään kiinni, jotta mä jaksan olla hyvä, kun tiedän milloin voin olla rennosti kotonani taas. Tästä on puhuttu kohta 7 vuotta. Mies on kovasti pahoillaan ja arvostaa ja rakastaa, kunnes ykkösperhe tarvitsee jotain, joka on ristiriidassa sen kanssa.

Yhteisen lapsen kanssa mulla on sentään jotain hyvää. Me ei olla kaksistaan ihan perhe, ollaan pikemminkin kaksi ulkopuolista. Mä yritän kaikkeni poikani puolesta. Sekin vaan kasvaessaan on alkanut huomaamaan mihin perheeseen isi kuuluu. Isi kyllä on mukana, jos ykkösperheeltä ehtii. Oli jo isyyslomastaan viikon hoitamassa ykköspoikaansa, kakkospoika oli 3 päivää vanha, ykköspoika 6 vuotta, mutta äiti ei voinut sairastua, joten olivat tuomassa kipeää poikaa vauvani kotiin. Silloin sanoin ei, joten mies lähti ykkösperheen kotiin viikoksi. Ykkösperheen äiti poikaystävälleen…

Mä haluisin enää lähteä. En enää halua sopimuksia. Ei niistä kukaan muu pidä kiinni, joten turhia ovat. Mä haluaisin vain pois tän uhrattavan ihmisen paikalta. Yhteinen lapsi, mun poikani vaan estää. En riko hänen kotiaan. Niinpä jatkan, robotin tavoin.”

Nimim. Huono äitipuoli

Artikkelikuva Phillip Glickman.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 36 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

36 vastausta artikkeliin “Huono äitipuoli: ”Mä en ole perhettä, mä vaan… olen””

  • mummuvaan sanoo:

    Miehelläsi tosiaan on kaksi perhettä, koska hänellä on kaksi lasta, jotka elävät eri perheissä. Ja hänen vanhemmalla pojallaan on kaksi kotia, joista toisessa asut sinäkin. Se ei muuksi muutu.

    Jos vanhemman pojan äiti ”käskee” miestäsi pesemään lapsensa vaatteet ja sinä et, niin lienee odotuksenmukaista, että hän pesee vain vanhemman lapsensa vaatteet.

  • Nimetön sanoo:

    Miksi teit lapsen miehen kanssa jolla on jo lapsi ja ex?
    Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ota ero ja anna miehen tolskata yksinään sen ykköslapsensa kanssa. Miksi ihmeessä olet piikana kaikille?