Hip hei, jääkausi on täällä taas!
Jaahas, maa kuurassa, auton ikkunat kuurassa, kaikki positiivinen tsemppihenki samoin jään peitossa! Tätä se nyt taas on seuraavat seitsemän kuukautta.
Just nyt ei lohduta joulut ja talviset postikorttimaisemat eikä kuumat kaakaot hiihtoretkellä, vaan ottaa päähän niin vietävästi että esivanhemmat päättivät asettua tänne Mordoriin.
Tämä. Ei. Ole. Ihmisille. Soveltuva. Asuinsija. Valoa ei nähdä kuin häivähdyksiä moneen kuukauteen, jos ollenkaan. Töihin lähtiessä on pimeää. Töistä tullessa on pimeää. Sisällä ja ulkona on pimeää. Sielussa on pimeää!
Eikä pimeys riitä, vaan on kylmä kuin…noh kuulkaa kylmä kuin Suomessa talvella!! Jos ei ole tulipalopakkanen, niin sitten on ihmeellinen kostea nollakeli ja järjetön viima, joka sattuu naamaan. Naamaan tulee myös räntää, vaakatasossa, ja bussit ja junat on myöhässä kun eihän siinä säässä voi ajaa.
Siinä kun seisot pysäkillä sään rankaistavana puoli tuntia, niin flunssahan siitä seuraa. Tulevan kauden perhe-elämän soundtrackina on jostain suunnalta koko ajan kuuluva niiskutus, ja joka puolelle jäävät räkäpaperitollot antavat kivan talvisen lisän sisustukseen!
Entäs sään vaatima pukeutuminen? Kummatkohan vihaavat toppahaalarien pukemista enemmän, lapset vai aikuiset? Parku, kiukuttelu ja tuskanhiki on ainakin yhtämitallista. Lentävät lähdöt voi muutenkin unohtaa, ainakin jos unohdit laittaa auton kiinni lämmittimeen. Ai että kun pääsee skrabaamaan ikkunoita ennen kuin pääsee ajamaan, ei tällaista riemua kesällä saa kokea!
Tietysti sillä laillakin voi käydä, että auton joutuu lapioimaan esiin. Ja lumitöitä tässä muutenkin odotellaan oikein, ne kun ovat niin mukavaa liikuntaa! Yhtään mieluummin ei viihtyisi sisällä tai treenaamassa jotain, mistä oikeasti tykkää. Olettaen nyt, että jaksaa lähteä kotoaan sinne pimeään, kylmään ja todennäköisesti märkäänkin.
Kotiin tullessa ei tietenkään suorilta pääse lepäämään tai viettämään aikaa perheen kanssa, vaan pitää ripustaa kaikki lumikökkeröiset ja märät vaatteet kuivumaan minne ne suinkin mahtuvat, ja koko asunto haisee märältä villasukalta.
Mutta onhan talvessa hyvätkin puolensa, vaikka niitä nyt ei muista. Pulkkamäessä naurattaa taas, ja nousee se aurinkokin joka päivä, vaikka sitä ei näe… Sitä paitsi ihan kohta päivät jo pitenevät!
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Makuasia tämäkin, itse en tykkää liejuloskakurakeleistä harmaine maisemineen ja alastomine puineen sitten vähääkään. Mutta mikään ei ole parempaa,kuin maan jäädyttyä se raikkaus, kun ilma seisoo ja kuura rasahtelee kenkien alla,luonnon tuoksu on sanoinkuvaamaton! Sitten (skipaten se märkä kausi) tulee pysyvä lumi joka kaunistaa kaiken, ja paleleminen on vain vaatteiden vähyyttä (ja/tai liikkumattomuutta),on mielestäni ihana hiipparoida ulkona hommia tehden. Tietenkin kun on oikein paha ilma ja vaakatuuli lyö kaikkea mahdollista naamaan,ulosmenoa välttelee kyllä viimeiseen asti. Täällä periferiassa muutenkin pitää kaikki suunnitella ja osata ennakoida,esim autojen lämmitys ja tien auraus ennen sian pierua,mutta se on osa elämää.
Ymmärrän kyllä myös kaupungeissa asuneena, että siellä on eri tilanne ihan kaiken suhteen,eikä asioita voi vertailla, mutta kyllä se on asennekin joka hyvin pitkälle ratkaisee. Luonnolle kun emme mitään voi, omalle asennoitumisellemme kylläkin.
Aamun valjetessa nyt oli -6 ja lunta kaikkialla vaikken lapissa asukaan, taidan alkaa jo kaivelemaan pihavalosarjoja esiin ja valmistelemaan joululahjoja että varmasti ehtii kaiken tehdä 🙂