”Olen kolmekymppinen äiti ja vaimo. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä miltei kymmenen vuotta, joista kolme vuotta naimisissa, ja meillä on siis lapsia. Mieheni on aina ollut todella huono huomioimaan minua. Tottakai sanoo joka päivä, että rakastaa, mutta se ei riitä ja tuntuu, että se tulee rutiininomaisesti..minusta olisi kiva joskus kuulla häneltä, että näytänkö kauniilta, sen sanominen on todella vaikeaa ja kun olen asiasta sanonut niin hän suuttuu ja väittää ettei minulle mikään riitä. En myöskään saa esim. syntymäpäivänä edes kukkia, ellen niitä erikseen ”ruinaa”. Tästäkin on puhuttu monta monta kertaa, mutta suuttuu ja sama virsi..ei mikään riitä. Seksiä meillä on hyvin tilanteeseen nähden kuitenkin ollut. Kävimme hänen kanssaan kahdestaan viikonloppureissun kaupunkilomalla ja ajattelin, että päätän sen jälkeen miten etenen hänen kanssaan.. no, meillä ei ollut oikein mitään muuta puhuttavaa kuin lapset.. ja saimme riidankin ihan typerästä asiasta aikaiseksi, ja nyt viimeaikoina meillä on minun mielestäni mennyt huonosti, oikeastaan pidemmän aikaa. Hän on kotona niinsanotusti paikalla, muttei läsnä.. häneen on todella vaikeaa saada kontaktia, eikä hänen kanssaan huvita edes keskustella asioista, hän vetäytyy omiin oloihinsa. Olen tästäkin koittanut jutella hänen kanssaan, mutta tuloksetta.

Mieheni on lempeä ihminen, sosiaalinen ja todella hyvä isä lapsillemme, mutta se ei riitä.. minusta on alkanut tuntumaan, että suhteemme on kärsinyt vielä enemmän koska en jaksa enää olla se joka yrittää. Olen siis yrittänyt oikeasti kaikkeni.

No, olen tutustunut työni kautta yhteen mieheen. Aluksi juttelimme vain työasioita ja tapasimme työn merkeissä, ei sen kummempaa enkä edes ajatellut että suhteemme kehittyisi mihinkään tasolle. Tämä kyseinen mies alkoi enemmän viestittelemään minulle, kohta tuli kehuja yms. ja sain häneltä paljon huomiota. Nyt olemme molemmat vahvasti ihastuneita toisiimme eli voisi sanoa, että tunteita on kehittynyt vähän enemmän mitä normaali ihastumisessa(ja siis tässä ei pitänyt missään välissä käydä näin). Olemme puhuneet hänen kanssaan tilanteestani kotona ja hän tietää, että minulla on lapsia, tämä ei kuulema häntä haittaa. Olemme nähneet satunnaisesti, mutta olemme vain jutelleet asioista ja olemme olleet lähekkäin(emme ole harrastaneet seksiä, en halua siihen kuitenkaan mennä niin kauan kun olen avioliitossa). Hän on puhunut omista tunteistaan minua kohtaan ja ihaninta siinä on, että hän ei painosta minua mihinkään. Tämä mies saa oloni tuntumaan erittäin hyvältä ja tuntuu, että olen ollut taas iloinen pitkästä aikaa, saan huomiota mitä kaipaan ja läheisyyttä. Hänen kanssaan on helppo olla, tulemme todella hyvin juttuun. Eikä hän ole mikään hetkellinen ihastus, vaan tätä on ollut jo muutaman kuukauden verran.

En yhtään tiedä mitä teen! Olen pohtinut eroa jonkin aikaa, mutten haluaisi jättää miestäni tänä korona aikana.. meillä on omakotitalo ja lainaa. Mieheni selvästi kuitenkin rakastaa minua, mutta oma rakkauteni häntä kohtaan on muuttunut.. en yhtään tiedä miten lähtisin asiassa etenemään..
Pärjäisin lasten kanssa kyllä oikein hyvin yksinkin, taloudellisesti ja muutenkin (lapset ovat ikähaarukalla 3-7 vuotiaita).
Kaipaisin siis tukea tähän asiaan, miten te muut olette vastaavanlaisesta tilanteesta selvinneet, mitä olette tehneet? Olen ihan hukassa, APUA!”

Nimim. Hukassa, apua!

VASTAUS:

Peli näyttää olevan selvä. Miksi pitäisi uhrautua avioliitossa hänelle, joka ei toistuvasti ja pitkällä aikavälillä tee osaansa? Olet järjestänyt teille kahdenkeskistä aikaa. Olet ottanut vastaan ikäviä tilanteita ja ollut pitkämielinen. Elämällä on taipumus kääntyä hyvää kohti. Tee sitä, mikä tuntuu hyvältä.

Olet antanut itsellesi lupauksen, että et ryhdy intiimeihin suhteisiin muiden kanssa ollessasi avioliitossa. Voitat tällä lupauksella itsellesi hyvän omatunnon. Sinulle jää nyt ratkaisu, aiotko olla vielä naimisissa tilanteessa, jossa et saa mitä tarvitset. Tuskin aviomieskään saa, koska paljoakaan kiinnostusta sinuun ei ole.

Olette ehkä jo liian pitkällä eriytymässä omille teillenne, jotta parisuhde hyötyisi pariterapiasta. Jos sinulla halu yrittää vielä kerran, suosittelen pariterapiaa. Jos mitään halua ei ole, suosittelen selkeitä ratkaisuja lähteä tai jäädä. Suosittelen selkeää, yksinkertaista elämää. En kaksoiselämää ja salaisuuksia, sillä sellainen jää taakaksi tulevaan suhteeseesi.  Jos voit, ilmoita ihastuksellesi että otat yhteyttä kun olet vapaa.

– Heli Vaaranen, psykoterapeutti

Maksutonta tukea parisuhteeseen Väestöliitosta: hyvakysymys.fi

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Marja Peruuta vastaus

27 vastausta artikkeliin “Heli Vaaranen vastaa eroa harkitsevalle: tee sitä, mikä tuntuu hyvältä”

  • Ne silmät sanoo:

    Aika sama tarina kuin itselläni. Yli 20 vuoden liitto kaatui siihen, että mies lakkasi huomioimasta mitenkään. Kaikesta piti koko ajan tapella, seksiä oli enää pakosta perjantaisin, istuttiin joka ilta eri huoneissa. Moni kaveri väitti syyn olevan minussa, koska niin hyvän miehen täytyi olla täydellinen aviomies. Itse tein kaikkeni, että kotona olisi asiat hyvin, mutta mitään en saanut vastineeksi.
    Sitten kesken työpäivän vastaani käveli mies – maski kasvoilla, mutta silmät nauraen. Mun sydän lähti välittömästi hänen mukaansa. Juteltiin pari kertaa muutaman viikon aikana. Sen jälkeen menin kotiin ja ilmoitin miehelleni, että tarvitsen enemmän, mikä tarkoittaa vielä vähemmän häneltä. Erottiin hyvissä väleissä, tappelut loppui siihen päätökseen. Teini-ikäiset lapset jäi asumaan isällensä, koska se toimi heille paremmin.
    Nyt olen ollut 4 vuotta naimisissa niiden nauravien silmien omistajan kanssa. Nykyinen ja ex tulee hyvin toimeen keskenään. Meidän lapset ovat iloisia uusista sisaruksista, vaikka on ikäeroa. Minulla on sellainen parisuhde, jollaisesta tajusin aina haaveilleeni.

  • Eevia sanoo:

    Tre päätökset omien tarpeidesi pohjalta. Älä siksi että siellä olisi odottamassa joku. Silloin paineet saada uusi suhde toimimaan ovat tarpettoman suuret. Mikään suhde ei ole pommin varma joten vaihtamisen vuuoksi ero kannata mutta jos itse olet onneton ja mielummin olet yksin, olet oikeilla jäljillä.

    Minulle ero oli oikea ratkaisu. Pärjäsin todellakin paremmin kaikilla osa aslueilla elämässäni ilman exää. Tapailin miehiäkin miten halusin mutta en luvannut mitään.
    Kun tapasin nykyisen avokkini en silloinkaan suunnitellut vakavempaa suhdetta mutta asiat kuitenkin etenivät siihen ja kaikki järjestyi siltäkin osalta.

    Viihdymme yhdessä ja lapsilla on meillä hyvä olla. Exäkin tapasi uuden joten hänenkin asiansa varmasti kohenivat päätökseni myötä vaikka ei ikinä asiaa myöntänytkään. Kyllä uusioperhe voi toimia hyvinkin ihmisillä on vain ennakkoluuloja..