”Hän ei tiedä miksi hän petti – päätän arvostaa itseäni”

”Se hyvä arki on muuttunut painajaiseksi, vaikka arki on ennallaan, minä en. Minua petettiin, humalassa yhden kerran, siitä päätimme selvitä, tai ilmeisesti minä päätin, koska totuus on vieras käsite miehelle. Sen sijaan, että tämä mies jonka suu sanoo ”en ikinä enää valehtele, en enää loukkaa sinua!”. Nyt kun nuo sanat kuulostaa arkipäivältä, liian usein kuulluilta, ei arki enää voi olla hyvää. Puuttuu turva, puuttuu luottamus. Mieheltä puuttuu kyky pitää lupaukset. Eikä puhuta mistään ”lupasi käydä kaupassa vaan ei käynyt” nämä mies hoitaa mallikkaasti, on oikein hyvä mies teknisesti, mutta oman edun ja halujen kohdalla menee lupaukset, avioliitto ja lapset jonon hännille. En tätä jaksa avata valitettavasti sen enempää mutta fyysinen pettäminen ei ole toistunut. Mies on vähän, kuin lapsi lelukaupassa, kun näkee jotain kivaa, muu unohtuu ja sitten valehdellaan peittääkseen ajatusten harhailu, vaikka kaikkein pahin on juuri se valehtelu!

Kun pettäminen kävi ilmi oli se valehtelun määrä ihan järjetön. Jopa kenen kanssa oli puhunut saadakseen tukea omaan pahaan oloon piti valehdella. Niinkuin minä nyt estäisin häntä purkamasta omaa pahaa oloaan, jokainen tarvitsee tukea, minä sain sitä terapiasta, hän minun ystävältä, mutta päättivät sitten yhteistuumin salata tämän yhteyden pidon, päättivät minun loukkaantuvan siitä, ja sen selvitessä oli taas luottamusta syöty rankasti. Kahden läheisen taholta. Ihmiset joiden pitäisi olla luotettavia, ovat juuri ne jotka juonivat selkäsi takana.

Monta asiaa on johtanut siihen, että en enää välitä. Ajattelen, että en merkitse mitään, koska vaikka huudan ja veistän kivestä, että älä valehtele minulle, niin se ei toteudu.

Koti ahdistaa, selaan asuntoja ja nyt tiedän, että kun se oikea sattuu kohdalle, niin mies tulee yllättymään. Sillä hän vakaasti kuvittelee, että kaikki korjaantuu, nyt valehtelu on loppu, nyt hän pystyy siihen.

Valitettavasti minä tiedän, että jos hän olisi siihen ikinä pystynyt, se olisi jo tapahtunut kauan sitten. Kun itkin lohduttomasti kipuani, hän olisi halunnut suojata minua ja seuraavaa kertaa ei olisi tullut. Vaan aina se tuli…

Luottamuksen korjaaminen on työlästä, ja kun sitä ei enää ole, ei sitä voi korjata. Nyt jos vielä odotan muuttuuko tilanne, en voi enää edes syyttää miestä mokaamisesta, vaan pitää katsoa peiliin, että – pitikö olla tyhmä? Tiesit että näin käy.

Hän ei tiedä miksi hän petti. Hän ei tiedä mitä hän ajatteli, kun teki asioita, joista piti valehdella. Hän ei ajatellut asiaa, hän ei ajatellut mitä pettäminen tekee. Kun hän haluaa jotain, minä lakkaan olemasta ilmeisesti. Tehdään nyt ja valehdellaan (valehtelun suunnittelu vaatii kyllä sitä ajattelua ja ymmärrystä että tekee jotain kyseenalaista) ettei jäädä kiinni, jos jäädään kiinni niin vannotaan muutoksen olevan nyt tässä. Näin on menty 5 vuotta.

Oli pitkä pätkä ilman ongelmia. Voin hyvin ja mieskin oli onnellinen, ainakin näytti siltä ja sanoi niin. Ilmeisesti se toi miehelle turvaa, ajatuksen että nyt siitä on niin kauan, että voin taas mokata.

Ei ollut riittävän kauan. Ironista on se, että olin sanonut useamman kerran, että enää ei voi mokata, enkä pitänyt tätä ”lupaustani”, ehkä nyt kun minä lopulta pidän sanani, mies olisi tehnyt samoin, mutta hän saa osoittaa sen jollekulle muulle. Jos olisin ollut niin rakas ja tärkeä hänelle, kuin hän väittää, olisimme eläneet onnellista elämää.

Olen käynyt sen verran terapiassa ja tehnyt surutyötä, että tiedän voivani vaikuttaa vain itseeni. Mies ei muutu minun takiani, hänen pitäisi muuttua itsensä vuoksi. Kuulostaa kauniilta kun toinen sanoo ”sinä olet niin tärkeä, että en enää koskaan toimi näin”. Miltä tuntuu siitä kuulijasta, kun paljastuu, etteivät nämä sanat ole totta?

Niillä ei ikinä ollut tarkoitustakaan olla totta, niiden tarkoitus oli kuulostaa todelta. Kuulostaa hyvältä. Toive niiden takana oli, että se sanominen riittäisi. Näihin sanoihin sisältyy näkymätön printti ”nämä sanat ovat kuvitteellisia, eivät tarkoitettu pidettäväksi ”.

Kukaan muu ei tee minua onnelliseksi. Minulla on kaksi vaihtoehtoa.

A. Olla tässä, keskittyä hyvään arkeen, kilttiin mieheen ja hyväksyä, että hän ei ole luotettava, eikä rehellinen.

B. Lakata tuhoamasta itseäni ja lähteä. Sillä olen luonne joka miettii loppuun asti, että kyllä se vielä muuttuu jos vaan kärsin ja kärsin ja huudan ja vaadin.

Päätän arvostaa itseäni.”

Nimim. Lounatuuli

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.