Päätinpäs pistäytyä Marimekon Ystävämyynnissä, josko vihreää Miina Äkkijyrkän lehmäkangasta löytyisi. Ei löytynyt. Sen sijaan tapasin ostoshärdellissä huomattavan määrän lapsia vauvasta koululaiseen, joita yhdisti yksi asia: tuska. Puolen tunnin mittaisissa kassajonoissa lasten tuska näkyi ja kuului huomattavalla tavalla.

On täysin selvä, että pienen lapsen vanhemman on pakko ottaa lapsi mukaan akuutille lääkärikäynnille, jos lapselle ei saa mistään hoitajaa. Lasten kanssa on valitettavan pakko poiketa hakemassa leipää lähikaupasta ja jotain muuta, jolla kello viiden nälkä taittuu. Mutta Marimekon Ystävämyynti ei ole paikka, jonne lapsen kanssa on pakko lähteä. Marimekon Ystävämyynti on alennusmyynti, jossa erilaista tavaraa tarvitsevat kansalaiset saavat ostaa lisää tavaraa pois heitettäväksi. Se on vähän kun Mini-Hullut Päivät. Ei siinä ole mitään sen ihmeellisempää – tavara ei ole maailmasta tietääkseni loppumassa ja alennusmyynneistä sitä voi saada ihan hitusen halvemmalla, mutta vain hitusen.

Siellä ne lapset itkivät, kirkuivat, parkuivat, koskettelivat tavaroita ja hikosivat puolen tunnin kassajonoissaan. Ja samaan aikaan aurinko paistoi kuin viimeistä päivää ulkona, kun kevät on vihdoin saapunut ainakin Etelä-Suomeen. Vaikka en varsinaisesti mikään lapsipsykologi olekaan, otaksun, että lapsi valitsee mieluummin ulkoilman kuin alennusmyynnin. Tulevathan ne lapset sinne alennusmyyntiinkin, koska ei lapsi voi äänestää jaloillaan. Sinne on mentävä, minne aikuinen vie.

Lapsilla on paikkansa ja lapsilla on aikansa. Olemme paljon keskustelleet Huonossa porukassa siitä, miten Suomessa inhotaan lapsia ja lapsi ei saisi kuulua missään. Tähän ja Marimekon Ystävämyynnissä alennuspyyhkeitä jonottaviin lapsiin liittyy se pyyhkeen tai kolikon toinen puoli: myös lasten kanssa kulkiessa tulee huomioida muut. Samalla kun lapsi hikoaa alennusmyynnin kassajonossa tahtomattaan, hän saa aikaan meteliä, joka saa muissa asiakkaissa aikaan inhoreaktion. Eli lasten vanhemmat myös vaikuttavat omalla käytöksellään siihen, miten lapsiin suhtaudutaan. Minusta lapsen paikka ei ole alennusmyynnissä ensisijaisesti lasten takia mutta myös muiden asiakkaiden takia.

Sain viikonloppuna Huonon Äidin Facebook-sivulle viestin, jossa oli valokuva kaupan ostoskärrystä lapsiperheen jäljiltä. Ostoskärryn istuinosaan oli jätetty kakkavaippa mytylle käärittynä. Eli ”Tervetuloa ostoksille, pistä ensin roskiin tää mun lapsen jätös, kiitos!” Mitäs luulette, tykkääkö seuraava asiakas lapsiperheistä a) enemmän b) vähemmän vaippatervehdyksen jälkeen?

Olen aiemmin kirjoittanut lapsista, jotka käyvät äitinsä kanssa myös kampaamossa parin tunnin ajan. Ehkä haluat lukea sen täältä. 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Työssäkäyvä yh Peruuta vastaus

16 vastausta artikkeliin “Halusiko lapsesi todella Marimekon Ystävämyyntiin?”

  • normiaiti sanoo:

    Kylla normaaliin elamaan kuuluu ottaa lapset tarvittaessa mukaan ostoksille. Sopii katsoa peiliin jos lasten kiukuttelu yleisilla paikoilla hairitsee.

  • sd sanoo:

    Tästä voisi Marimekko ottaa onkeensa ja järjestää lapsille leikkipaikan liikkeeseensä. Kuten monissa liikkeissä on jo huomattu, kuluu lapsillakin aika mukavasti!

  • piia sanoo:

    Kirjoitus sattuikin sopimaan hyvin vastapariksi omalle eiliselle kokemukselle marimekon ysmyistä, tosin olin se äiti niiden hikoilevien lasten kanssa. Lähdimme ajelulle ruokakauppaan, kun päätinkin pistäytyä marimekolla. Kyllä sinne kauppaan ääntä mahtui! Ymmärrän harmin jos joku lähti rentoutumaan ysmyille ilman lapsia. Seuraavalla kerralla kannattaa mennä vaikka juuri ennen sulkemisaikaa. Iltamyöhään ei takuulla ole paljoa lapsia liikenteessä ja saa rauhassa haahuilla.

  • Jo isot lapset omaava äiti sanoo:

    Jos jotakuta häiritsee alennusmyynneissä tai muissa ruuhkaisissa tiloissa lapset, niin suosittelen jättäytymään itse sieltä pois. Ja käydä ostoksilla täyteen rahaan ja silloin kun ruuhkaa ei ole.
    Toki niille äideille kenen lapset siellä hikoilee voisi vinkata vaatteiden vähennyksestä. Jos eivät sitä itse ymmärrä.
    Kyllä minä aikoinaan kävin Hullut Päivät yms. läpi lasten kanssa. Koska minä olen aikuinen ja päätän miten meidän perheessä käydään kaupassa. Ei lapseni. Koska muuten oltaisiin oltu vain Citymarketin leluhyllyllä
    Ps. lapseni eivät ole traumatisoituneet asiasta

  • M sanoo:

    Vielä kamalammalta kuulostavat ja näyttävät lapset, jotka on vaunuissa raahattu Hulluille Päiville. Aivan liikaa vaunuja ja tuplavaunuja näkyy näissä ahtaissa ja kuumissa alennusmyynneissä. Ei todellakaan ole pakko lähteä ruuhkaiseen kauppaan vauvojen kanssa. Tässä nykymenossa näkyy äitien tarve, ei lasten. Turha perustella jollakin ”pakko päästä halvemmalla ostamaan” lauseella. T: 4 lapsen yh-äiti

  • niin no sanoo:

    Sen sijaan että pohditaan mihin lapset kuuluvat ja mihin eivät, voitaisi varmaan miettiä miten ne saisi viihtymään siellä missä nyt ikinä ovatkin. Kassajono voi olla ihan vallan mukava ja riemustuttava paikka jos sen sellaisena osaa nähdä. Siinä voi keskustella henkeviä, hassutella ja hellyytellä. Istua hartioilla tai reppuselässä.
    Aika kapea-alainen näkemys kirjoituksessa. Kakkavaippa-juttua lukuun ottamatta. Esimerkiksi Kiinassa nyt ollaan vähän niinkun kassajonossa aina ja kaikkialla. Mitä sitten?
    Katso tämä https://www.youtube.com/watch?v=k58_C9jiADg

  • Utelias sanoo:

    Nyt tarvitaan selkeät määritelmät, esimerkiksi myymälän neliömäärä, tuotteiden hinta, lapsen ikä tms, jolla rajataan lapset pois vääristä paikoista. ”Tarve” tai ”tarpeellisuus” on aivan liian epämääräistä, koska niihin vaikuttavat liian monet asiat. Kirjoittajalla on selvästi kompoetenssiä näiden määritelmien ja rajausten tekoon, jään odottamaan kiellettyjen ja sallittujen paikkojen listaa.

  • Sittenkin kaikille tilaa? sanoo:

    Tässä sivutaan minusta jälleen kerran sitä missä lapset saavat ylipäänsä olla. Mahtuvatko lapset siis lentokoneeseen, junaan, kirkkoon, kauppaan tai milloin minnekin? Kuinka opetella eloa ja oloa eri paikoissa, jos milloin minnekin ei ole hyväksyttävää mennä? Toisaalta, vanhempien kuuluisi tässä kyllä sitten oikeasti opastaa lapsiaan ikätason mukaan miten eri paikoissa olisi hyvä olla. Ja tehdä lapsenkin olo mahdollisimman mukavaksi esim. riisumalla se toppatakki. Ja huolehtimalla vaipanvaihdot ja vaipat roskiin lastenhoitohuoneessa. Jne.

    Ihmisillä voi olla yks ja miljoona syytä miksi joutuvat olemaan lasten kanssa liikkeellä olipa sitten kaupassa tai kirjastossa tai alessa. Tai sitten syy on vaan se, että vanhemmat haluavat totuttaa lapset liikkumaan eri paikoissa. Itse kannatan lämpimästi sitä, että lapset saavat näkyä ja kuuluakin, mutta toki toivoisi että vanhemmilla olisi tilannetajua huomioida myös muut ihmiset ympärillä.

    Josko sittenkin opeteltais ottamaan toisemme huomioon ja vähän sietämäänkin?

    P.S. Lähden itsekin ihan itsekkäistä syistä aleen mieluiten ilman lapsia.

  • Jaana sanoo:

    Ja eiväthän siltikään halpoja ole..Marimekon tuotteet.. nimim. Jatsi

  • Ps sanoo:

    Kyllä se lapsi kulkee sinne minne mamma vie (tai isukki). Mutta totta on se että tulisi vanhemman tajuta sen verran että riisuu lapselta päälyvaatetta niin ettei ihan hiki kuolemaa tuu ja jos on sen ikäinen että hommailee jo jotain niin ottaa mukaan jotain hommattavaa jos kaikesta huolimatta lapsi alkaa kitiseen/huutaan kesken ostosten niin hoida mamma ne ostokset ja poistu kaupasta, tee lapsen kanssa jotain mitä lapsi tahtoo ja jatkakaa shoppailua sitten.

  • Äiti x5 sanoo:

    Minusta tuo on väärin ajateltu. Kyllä lapsia pitää välillä raahata mukana milloin missäkin ja eiväthän he muuten opikaan sietämään tuollaisia tilanteita ja käyttäytymään oikein. Itse suurperheen kotiäitinä joudun joskus ottamaan lapsia mukaan mm. alennusmyynteihin, koska sieltä saa tarvittavia kamppeita halvemmalla. Ja olen joutunut heitä raahaamaan perässäni myös esim hammaslääkäriin jne. Mutta eipä heistä yleensä juuri mitään harmia olekaan. Toki joskus on huonoja päiviä, niin kuin meillä kaikilla. Mutta se, ettei lapsiperheillä olisi oikeutta saada tuotteita halvemmalla vain siksi, että mahdollisesti huonosti käyttäytyvät lapset voivat häiritä muita asiakkaita, on väärin. Ihan kumma ajatus. Ei kaikilla perheillä ole tukiverkostoa, jonne voisi ipanat tuupata, et pääsisi asioille. Silloin ei ole vaihtoehtoa.

  • Työssäkäyvä yh sanoo:

    Toivoisin sinun kokeilevan yksinhuoltajan elämää, aina ei saa hoitajaa, ja jos saa, se maksaa ja rahat menevät hoitajaan, niin ei tarttekaan mennä enää ystävämyyntiin. Mikä voisikin olla se ratkaisu tai se, että olisi kaupat erikseen niillä joiden täytyy vaan asioida lasten kanssa jokapaikassa.

  • Kata sanoo:

    Ymmärrän kyllä, että Marimekon ystävämyynti ei ole suoranaisesti elämän ja kuoleman kysymys mutta se on myös tyypillistä naismaista kulttuuria ja toimintaa (jota kiitettävästi yhteiskunnassa väheksytään). Se voi hyvinkin olla omanlaisensa henkireikä kotiäidille tai äidille, joka kantaa lähes kaiken vastuun arjen pyörityksestä. Mistä se kertoo, että näitä häiritseviä lapsia liikkuu juuri ”naismaisissa” paikoissa, mutta esim. urheilukatsomossa heitä on paljon vähemmän häiritsemässä aina niin arvokkaasti käyttäytyvien aikuisten elämää? Jos lapsia ei suvaita tämän tyyppisissä paikoissa, kuka siitä oikeastaan kärsii? Äidit, jotka sidotaan entistä tiukemmin kotiin ja yksityiseen piiriin, koska heidän lapsensa voivat ehkä häiritä hetken jotakuta tuntematonta aikuista.

  • Kiitollinen sanoo:

    Kiitos että toit tämän aiheen esille!
    Minustakaan lapset eivätkä varsinkaan lastenvaunut, kuulu ”ystävämyynteihin” eikä muihinkaan myynteihin jossa on ahdasta jo valmiiksi. Ja olen tätä mieltä ihan oman viihtyvyyden takia – iselleni ei ole tullut ikinä edes mieleen viedä lapsiani näihin paikkoihin ja tämänkin valinnan olen tehnyt ihan oman viihtyvyyteni takia.

  • jm sanoo:

    No voi herranjumala taas! Kyllä täytyy lapsella olla traumatisoitunut lapsuus kun on joutunut käymään hikoilemassa Marimekon ystävämyynnissä! Eikö siltä hikoilevalta lapselta saanut päällysvaatteita pois? Ei aina voi mennä vain lasten ehdoilla, kyllä meillä ainakin lapset joutuvat käymään toisinaan aikuisen mukana asioilla, tilanteissa, joissa harjoitellaan olemista ja käyttäytymistä vaikka olisi miten tylsää. ”Sinne on mentävä minne aikuinen vie”! Kyllä, näin se menee. Uskon, että useimmissa perheissä lapset ei päätä miten päivät vietetään ja mitä milloinkin tehdään. Ehtii sinne leikkipuistoon sen ystävämyynnin jälkeenkin 😉