Jokainen haluaa kasvattaa lapsen, joka pärjää elämässä. Taloudellinen tai ammatillinen menestys on tietysti kiva juttu, mutta kaikkein tärkeintä on, että lapsi pärjää ja selviytyy aikuisena, olipa hänen uravalintansa sitten mikä tahansa.

Mutta millä tavalla lapsi pitää kasvattaa, että hän pärjää? Tiukalla kurilla vai sillä, että sallii kaiken? Entä kannattaako helikopteri- tai curlingvanhemmuus, eli se että pelastaa lapsen joka pinteestä tai tasoittaa lapsen tietä mahdollisimman paljon?

Stanfordin yliopiston dekaani Julie Lythcott-Haims sanoo, että jokainen näistä on huono vaihtoehto. Tiukka kuri tekee lapsesta epävarman, ja pahimmillaan kurinpito johtaa siihen, että lapsen psyyke vaurioituu. Ilman sääntöjä eläminen taas johtaa siihen, että lapsi ei aikuisenakaan osaa asettaa itselleen rajoja. Se, että lakaisee lapsen edestä kaikki esteet johtaa taas siihen, että lapsi ei opi selviytymään tilanteista itse.

Parasta on olla hellä ja rakastava vanhempi, joka kuitenkin asettaa säännöt ja rajat, ja joka odottaa lapselta tiettyä suoriutumista.

Kotityöt

80-vuotinen Harvard Grant Study -tutkimus esittää, että suurin yksittäinen henkilön menestystä selittävä tekijä on se, onko henkilö tehnyt lapsena kotitöitä vai ei. Jos lapsi ei tee kotitöitä, se tarkoittaa, että joku tekee ne hänen puolestaan. Kotitöiden tekeminen opettaa paitsi selviytymään askareista, myös sen, että työt on hoidettava, ja sen että jokaisen on tehtävä osansa. Kotitöitä tekemällä lapset oppivat sekä tiiimityötä että suunnittelua, ja sen että siisteys ei tapahdu itsestään.

Virheet

Älä kulje perässä korjaamassa lapsen virheitä, vaan anna heidän tehdä ne. Jos lapsi unohtaa läksykirjat kouluun, hän oppii siitä, että jatkossa pitää osata organisoida ja pitää huolta tavaroista. Vastuun oppiminen on tärkeää: vanhemmat eivät aina ole pelastamassa lasta.

Riskit

Opeta lapsi ottamaan riskejä. Toisin sanoen, lapsen pitää olla valmis myös epäonnistumaan. Jos lapsi ei uskalla ottaa riskejä epäonnistumisen pelossa, hän ei pääse elämään elämää täysillä.

Suuntavaisto

Suuntavaisto on tärkeä taito, ja sitä voi kehittää. Opeta lapsi pärjäämään ympäristössään, liikkuu hän siellä miten tahansa: jalkaisin, pyörällä, julkisilla tai myöhemmin autolla. Pieniä lapsia on tietenkin pakko kuljettaa, mutta opeta lapsi liikkumaan myös itsenäisesti kun hän on riittävän vanha siihen.

Aikataulut ja velvollisuudet

Vanhemmat yleensä ajattelevat, että heidän pitää pitää huolta lasten aikatauluista. Milloin läksyt pitää olla tehty, milloin kaverin synttärit ovat? Mutta jos vanhemmat aina huolehtivat näistä lasten puolesta, he eivät opi aikataulujen hallintaa, priorisointia ja hoitamaan omia asioitaan.

Raha

Vaikka lapsella ei olisi omaa rahaa, hänelle tulee opettaa rahan käyttöä, säästämistä ja sijoittamista, jotta hän osaa hoitaa raha-asiansa fiksusti, sitten kun hänellä tuloja on.

Lähde.

P.S. Milloin lapsen harrastaminen menee liian pitkälle?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 9 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Malla Peruuta vastaus

9 vastausta artikkeliin “Haluatko kasvattaa lapsestasi pärjääjän? Lopeta hyysääminen!”

  • Tarpeeksi hyvä äiti. sanoo:

    Jopas oli rankka yleistys ja varsin leväperäiset ohjeet. Kyllä vanhemman järjen pitäisi sanoa mikä on lapselle sopivaa ja mikä ei. Nuoren lapsen pistäminen yksin ulos on melkein sama kuin heitteillejättö. Vaistot ovat synnynnäisiä. Jos suunnantajua voi harjoitella se on taito eikä vaisto. Rahan käytön oppii mallioppimisena vanhemmilta. En tuhlaa eikä poikakaan tuhlaa vaikka hänellä on enemmän käyttörahaa kuin minulla. Vanhemmat eivät ole ainoat vaikuttajat lapsen elämässä. He viettävät paljon aikaa koulussa ja päiväkodissa ym harrasteissa. Vanhemmat voivat tosin suunnata lapsen kulkua parhaille mahdollisille raiteilla pitäen terveelliset rajat esim. ajankäytön suhteen. Lapsi ei voi yksin raivata kaikkia esteitä tieltään. Vanhemmat voivat opettaa esteiden raivausta ym elämäntaitoja yhdessä tekemällä.

  • Nimetön sanoo:

    Ei, en halua kasvattaa lapsestani pärjääjää. Haluan kasvattaa lapsestani onnellisen ihmisen, ja se pitäisi mielestäni olla kaikkien vanhempien ensisijainen motiivi. Lapsena saa olla lapsi, ja myöhemmin autan aina, kun pystyn. Haluan, että lapseni kokee, että äiti on aina auttamassa, jos tarve vaatii. Joo toki kaikkia asioita ei pidä tehdä lapsen puolesta. Oma lapseni on jo teini ja opiskelee kaksoistutkintoa. Lukio-osuus oli minun toiveeni, ja olenkin luvannut auttaa ihan kaikissa lukion kursseissa. Ammatillisen opinnot puolen hän joutuu hoitamaan ihan itse, koska se oli hänen toiveensa. Ja no, kyllä. Sen verran olen painostanut lastani, että hän suorittaa tämän kaksoistutkintona, eikä vain ammatillisena. Koska hän on ihan todella älykäs nuori, ja haluan, että hänellä oli mahdollisuus ihan kaikkeen toisen asteen jälkeen.

    • Pärjätään sanoo:

      Pärjäävä ihminen on kyllä onnellisempi kuin se joka ei pärjää. Pärjäämisessä ei ole mitään pahaa. Pärjääminen alkaa hyvästä itsetunnosta ja itsensä arvostamisesta. Sen kehittämiseen vanhemmilla on hyvä tilaisuus elämän joka hetkessä.

  • Malla sanoo:

    No just joo. Mä en ikinä tehnyt kotitöitä. Kun muutin omilleni, osasin kyllä tehdä, mutta vihaan edelleen niitä.
    Mä kuljin omin nokkineni pienestä pitäen eikä mulla ole vieläkään suuntavaistoa. Mut saa eksytettyä mihin vaan.
    En saanut viikkorahaa ikinä, ensin mulle maksettiin tarvittavat asiat ja myöhemmin maksoin töistä ansaitsemillani rahoilla.
    Eli eipäs vedetä taas mutkia suoriks. Kyse on maalaisjärjestä.
    Ps. Olen valtion johtavassa asiantuntijavirassa eli ihan hyvin kävi.

  • Dina sanoo:

    Olen tässä jo jonkin aikaa seurannut puolisoni siskon elämää sivusta. Puolisoni vanhemmat hyysäävät häntä ihan liikaa. Hän ei opi hoitamaan omia asioitaan itsenäisesti, vaikka on lähemmäs 30. Yksi taapero ikäinen lapsi on edeltävästä suhteesta ja on yksinhuoltajana. Puolisoni vanhemmat kuskaavat kaikilla mahdollisilla käynneillä tätä siskoa ja jos eivät ole kaupungissa, niin kuskaus pesti nakitetaan meille, vaikka asutaan kauempana ja meillä on omia lapsia sekä omat menot ja itse käyn töissä. Välillä ollaan kieltäydytty, kun ollaan katsottu, että hän pääsisi itse helposti pyörällä tai linja-autolla kyseiselle menolle, joka on häntä usein vielä tosi lähellä, kuin että mieheni lähtisi täältä kaukaa lapsen kanssa kuskaamaan(itse olen usein ollut töissä). Silloin puolisoni äiti alkaa puhelimitse painostamaan ja saa mieheni lähtemään. Ei ole edes vaihtoehto, että sisko menisi joskus omatoimisesti. He myös hoitavat noin jokatoinen päivä tätä siskon lasta tai enemmän. Ei ole kertaakaan, kun ollaan käyty heillä kyläilemässä, ettei tämä lapsi olisi heillä hoidossa ja meillä lapset pitää sitä jo itsestään selvänä, että serkku on aina siellä. Välillä huomattu mustasukkaisuutta, kun joutuvat jakamaan aina huomion serkun kanssa. Auttaminen on hieno asia, mutta jos se on jatkuvaa ja semmoisissa asioissa, että ne pystyisi helposti itse hoitamaan, niin en ymmärrä miksi pitää muita ihmisiä vaivata melkein joka kerta. Ei hän opi koskaan itsenäistymään, kun koko suku on valjastettu auttamaan tätä yhtä ihmistä. Puoliso ei halua, että juttelen anopin kanssa, kun ei halua mitään riitatilannetta, mutta mulla ei enään ymmärrys riittää tähän. Tästä tulee myös kotona meillä riitaa. Kai se on sitä helikopterivanhemmuutta 😀

    • Sekin nähty sanoo:

      Luultavasti anoppisi tuntee syyllisyyttä jostakin ja sen vuoksi hyysää. Kukaties vaikka pudotti tytön lapsena päälaelleen ja aiheutti aivovaurion. Monessa perheessä äidit vaativat muita sisaruksia huolehtimaan siitä pesueen heikoimmasta.

  • In English sanoo:

    Kävin katsomassa tuota Harvard-tutkimusta, ja silmiin pisti suomentajan suuri virhe: tutkimus koskee vain miehiä. Eli miehen menestystä voi selittää kotitöilla, ei kaikkien henkilöiden. Vai onko niin että joka ikinen tyttölapsi ei voinut välttää kotitöitä ja näin (jos heitä olisi tutkittu) tässä ei olisi eroja? Tässä on poikien äideille pohdittavaa.

  • Satu sanoo:

    Kotityöt: Tiskirätti käteen syömisen jälkeen, oma imuri jolla imuroidaan samaan aikaan vanhemman kanssa, harjalla saa leikkiä lattian harjausta… 1½ vuotias osallistuu meillä kotitöihin ahkerasti!

    Suuntavaisto: Hah, kerrankin teen jotain oikein! 1½ vuotiaan kanssa rattaillessa kysyn monesti lähempänä kotia, tutuissa risteyksissä, mistä mennään kotiin päin, tai missä päin koti on. Hyvin on osannut tähän mennessä vastata 🙂

    • Nina sanoo:

      Meilläkin lapsi teki kotitöitä 1,5vuotiaana innokkaasti ja vielä pari vuotta vanhempana. 12 vuotiaana joutuu käskemään siivoamaan. Tuntuu, että vaatteiden laittaminen pyykkikoriin ja viikkaaminen kaappiin on unohtuneita taitoja, jota ei tee käskemättä. Oma-aloitteisesti kokkaa kyllä usein ja leipoo, linkoaa väliin lumia ja tekee muita pihahommia. Kyseessä siis poika.