Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Miksi aina ylläpidetään sitä myyttiä, että vaimot ovat pihtareita? Olenko yksin tuskani kanssa?

Olen keski-ikäinen, periaatteessa ihan onnellisessa avioliitossa elävä nainen ja perheessä on kouluikäisiä lapsia. Ja ongelma on se, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä himokkaammaksi käyn, mutta seksihalut eivät mitenkään kohtaa rakastamani miehen kanssa.

Olen yrittänyt ymmärtää (mies ei ole aina valmis, hänellä on fyysisesti raskas vuorotyö, meillä on todella harvoin lapsivapaata aikaa jne), olen puhunut, itkenyt, kertonut mitä kaikkea haluaisin hänen kanssaan tehdä ja kokea yhdessä. Olen kertonut, että haluan olla muutakin kuin vaimo ja äiti, haluan olla Nainen!

Kyllä seksiä on, mutta ei niin usein kuin minä haluaisin ja toivoisin. Ja voi te ette usko kuinka olen tänäkin kesänä joka lailla osoittanut miehelleni, että haluan ja rakastan häntä. Uimarannoillakin olen pussannut, hiplannut, flirttaillut, kuiskinut korvaan sitä ja tätä, kosketellut. Ja kun sitä vastakaikua ei tule, niin tilanne on taas ajatunut tähän niin tuttuun umpikujaan, että olen käpertynyt itseeni, herään aamuöisin itkemään enkä osaa päästää ketään lähelleni.

Kuva Joyce Huis. Ylin kuva Artem Kovalev.

Ja tämä heijastuu koko perhe-elämään, koska muutun kireäksi kuin viulunkieli. Seksi on nimittäin minulle erinomainen stressin nollaamiskonsti, joten silloin kun minut otetaan huomioon naisena, niin voin hyvin ja se säteilee eteenpäin.

Niin ja se vastakaiku…. Ei sen aina tarvitse olla sitä panemista, vaan olisin niin onnellinen, kun joku flirttailisi minullekin uimarannalla, osoittaisi muille että katsokaa kuinka kaunis vaimo minulla on ja kuinka paljon häntä rakastan. Suutelisi joskus niskaan vaikka kaupan kassajonossa. Toisi aamulla kahvikupin sänkyyn ja sanoisi, että tehdään jotain kivaa sitten illemmalla, kun voidaan sulkeutua kahdestaan makuuhuoneeseen. Osoittaisi kuinka paljon arvostaa sitä, että haluan nimenomaan häntä. Mutta miten kauan jaksan enää haluta häntä?

Tällaista en ole aikaisemmin uskaltanut ajatella kuin ehkä vasta nyt viimeksi kuluneen 12 kk:n aikana. Ja tällainen ajattelu pelottaa minua, myönnän sen. Pelkään myös mitä tämä katkeruus tekee minulle ennen pitkää. Mutta voiko perhe-elämän rikkoa vain sen takia että äitiä panettaa? Kehoni huutaa miehen kosketusta, sitä että joku riisuu pikkuhousuni ja mekkoni hitaasti pois ja rakastelee kanssani nauttien minusta ja kesästä. Haluaisin, että se joku olisi aviomieheni ja lasteni isä ja minä kärsin aivan pohjattomasti siitä, että näin on liian harvoin. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen sattuu ihan s**tanasti.”

Nimim. Laurene

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Ärrä. Peruuta vastaus

27 vastausta artikkeliin “”Haluan olla muutakin kuin vaimo ja äiti, haluan olla Nainen!””

  • Nimetön sanoo:

    Eikö olekin kammottava tilanne, kun ei saa riittävästi. Monesti mies on se, koka ei saa.

  • Usko loppuu, Toivoakaan ei ole sanoo:

    Lähipiirissä itseni lisäksi parilla muullakin naisystävällä sama tilanne. Ollaan mietitty, että hittoonko niitä miehiä tarvii, pitäis meidän puutetta kärsivien, samalla tavalla ajattelevien naisten lyöttäytyä yhteen, hoitaa hommat ja olla tyytyväisiä. Ainut asia mikä tätä suunnitelmaa estää, on se, että ollaan kaikki niin umpiheteroita, ettei ole fyysistä vetovoimaa samaa sukupuolta olevien kanssa 😂 Olisko jossain vielä mies, jotka uskaltais antaa naisen olla nainen ja osaisi sen myös näyttää ja tuntua!?

  • Ärrä. sanoo:

    Ekana tuli mieleen, että anna tämä teksti miehellesi luettavaksi. Joskus tekstimutoa on helpompi lähestyä ja vastaanottaa,kuin puhe.
    Hänenhän kuuluu tämä tietää, eikä meidän?
    Keskustelkaa sitten rauhassa, mitä teille kuuluu ja purkakaa, kuunnelkaa. Ehkä se avaa kipeän solmun. Suuntaan tai toiseen.