”Miten tavallisista ihmisistä kuoriutuu eron jälkeen ihan sekopäisiä? Asia koskee lasten vaatteita eron jälkeen. Kuulee niin kummallisia järjestelyjä lasten vaatehuollon järjestämisestä, että mistähän terapiasta lie löytävät itsensä joskus. Lapset siis.

Kesyin versio lie lähin pakkaama vaatekassi lapsen lähtiessä etän luo. Tässäkin on versioita, että peseekö etä likaiset vaatteet. Jos pesee niin todennäköisesti väärällä pesuaineella. Jos pakkaa likaiset erikseen mukaan lähin pestäväksi, syntyy oletus, etteikö ole pesukonetta. Tai sitten on vain laiska. Yksi versio on vielä palauttaa kassi likaiset ja puhtaat sekaisin, joka on tietenkin vihoviimeinen typerää. Halutaanko tällä ärsyttää toista, en tiedä. Ehkä toinen on vain huolimaton.

Seuraava versio on omat vaatteet kummankin vanhemman luona. Olen kuullut vanhemmista, jotka riisuttavat lapset heti toiselle vanhemmalle tultua ja vaihdettavat toisen vanhemman vaatteet. Tässä versiossa mitään toisen vanhemman ostamaa ei saa olla toisen luona. Siis lapsi ei saa viedä etältä saatua lempipaitaa lähin luo. Joskus lapsi saattaa epähuomiossa jättää väärän paikan paidan päälle. Vanhempi kyllä huomauttaa heti, että ei ole minun hankkima. En ole vielä täysin selvittänyt mikä siinä niin kovasti ärsyttää. Jos joku vaate jää toisen luo se pitää hetimmiten kiikuttaa takaisin.

Putkikassi ja tuoli

Kuva Erol Ahmed. Ylin kuva Sarah Doody.

Yksi versio on vaatteiden vapaa liikkuminen. Eli siis vanhemmille on, vaikka ovat eronneet, ihan sama kumpi sen dinopaidan osti ja kumman luona se on. Eksän ostamat vaatteet eivät ärsytä, pesuaineen hajusteellisuudestakin voidaan (ehkä) sopia. Tästäkin kuulee monenlaisia versioita. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että vaatteet eivät ärsytä ja lapsi saa vaikuttaa.

Usein kuulee, että eksän luo lapselle puetaan huonommat ja vaikka pienet vaatteet, koska ne kuitenkin sotketaan. Tai että jos toinen maksaa liian vähän (niinkuin yleensä aina tekee) niin ei sinne kyllä mitään kunnon kamppeita laiteta päälle. Toisen suvun juhliin ei juhlamekkoa saa ottaa lähikodista.

Jotenkin tuntuu, että jotkut vanhemmat käyvät valtataisteluita lasten vaatteiden välityksellä. Kannattaa siis eron tulleessa muistaa, että vaatehuollosta saadaan eripuraa moneksi vuodeksi eteenpäin, jos niin halutaan. Tai sitten vaatteet kulkevat siinä missä lapsetkin, sulassa sovussa.”

Nimim. Onko vaate vanhempien jatke?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 55 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Vähän tähän suuntaan Peruuta vastaus

55 vastausta artikkeliin “Erovanhempien vaatevaltataistelu – onko nyt ihan pakko?”

  • Kahden tulen välissä sanoo:

    Uusperheen ihana arki.. omien lasteni isällä ei mitään vaatteita lapsille, ja joudun aina pakkaamaan ja pesemään kaiken. Ja kaikki haisee röökille lasten palauduttua. Kumppanin exä taas varastaa kaiken minkä voi, on tyhjentänyt päiväkodistakin pariin otteeseen kaiken viimeistä pölypalloa myöden, ja me taas ostamme uudet. Hän nappaa goretexit ja reimat, ja palauttaa reikäiset lidl-kamat. Itse neulomani sukat ja lapaset hävitetään saman tien ihan vain silkasta vihasta monua kohtaan. Jos meiltä unohtuu pukea tismalleen samat vaatteet päälle lapsen mennessä taas äidilleen, laukkaa hän tekemään rikosilmoituksen. Eihän tässä ole auttanut muu, kuin siirtyä pukemaan lapset kirppiskamoihin kun menevät toisille vanhemmille, onneksi riittää pk-seudulla kirppiksiä. En tiedä kauanko tätä kestää..

  • Keskitie pitäisi löytää sanoo:

    Kyllä se korpeaa, kun ostat joka kerta uimaan lähtiessä pikavauhtia uudet uikkarit kun ne on viety toiseen kotiin. Tai juhliin lähtiessä ei ole edes farkkuja laittaa, vaan pelkkiä verkkareita, kun kaikki muut on viety toiseen kotiin. Tämän takia meiltä ei nykyään saa kaikkea viedä toiseen kotiin, suurimman osan kyllä.

  • Reilukerhosta jälleen sanoo:

    Ex dumppasi lasten kaikki vaatteet mulle, lähivanhemmalle. Sano, ettei mitää vaatetta lapsille osta. Ei edes kirpputorilta ja että mun hommani on hoitaa lapsille varusteet sinne hänen kottiinsa tai ainakin mukaan silloin kun sinne mänevät. Joten lapsilla ei ole siellä nyt mitään omaa ja mulle tulee ylimääräästä duunia pakkaamisesta. Edes varavaatteita ei sinne hommaa ja jos haluun, että semmoset siellä olisi nii mun pitäisi kuulemma ne sinne maksaa ja kaikki muutkin lasten varusteet hänen kotiinsa. Vetoaa elareihin.

  • Teija sanoo:

    NO jos vaatteet jaa aina sille tielleen tai pestään pilalle niin kyllä siinä helvetin hankala leiman lähivanhempi oppii jo tavoille ja alkaa pelaamaan lasten vaatteilla juuri näin.
    Ite palautin aina isältä tulleet pienet jne vaatteet mutta hyvät jäi sinne. Hän ei ikinä myöskään ostanut vaatetta joten onko oikeasti valtataistelua vai selviytymistä?

  • Näin meillä sanoo:

    Aikanaan kun nuorin lapsi kulki isänsä luona, hänellä oli siellä omat vaatteet, ne oli ehdottomasti kielletty tuomasta meille ja niitä lapsi sitte viikon piilotteli jos sattu vahingossa esim lapaset tulemaan mukaan. Meiltä lapsi sai kuitenkin lähteä niissä vaatteissa mitkä ite halusi, lisäksi pakkasi aina jotain muutakin vaatetta mukaan, vaikka molemmilla vanhemmilla oli ns peruskamppeet olemassa.
    Isä oli menossa naimisiin ja aikoi ostaa lapselle juhlavaatteet… mutta Kuinkas ollakkaan näin muutaman kuvan häistä ja lapsella oli minun ostama vaate päällä. Kysyin siitä lapselta että eikös isän pitäny hommata juhlavaatteet hälle, niin ei kuulemma ollu kerennyt.
    Olisi ehkä kuitenkin ollut reilua kertoa tai kysyä vaatteista juhliin.

  • Bonusmamma sanoo:

    Meillä miehen lapsilla on omat vaatteet isällä ja omat vaatteet lähivanhemmalla eli äidillä. Äiti pitää lapsilla liian pieniä ja rikkinäisiä vaatteita ja nappaa joka kerta meiltä vahingossa sinne päin menneet tavarat ja vaatteet. Ne ei siis koskaan palaudu takaisin. Liian pienien vaatteiden pito ei ole siitä kiinni etteikö äidillä olisi rahaa. Tienaa hyvin; ja vielä paremmin, kun vaihtoi työpaikkaa.

  • Turhautunut sanoo:

    Kuulostaa tutulle 😪 ex kieltäytyy osallistumasta yhteisiin vaatrkuluihin ( Sisä vaatteisiin) yli 4v sitten.. Ulkovaatteet ja Urheilu vaatteet hommataan vielä yhdessä.. Muutoin lapset kulkee liian pienissä vaatteissa, joita on liian vähän.. Tilanne surettaa ja vihastuttaa.. Oon yrittänyt puhua ex.lle,mutta sama ois jos puhuisi puulle.. 🙄 Onneksi tyttö osaa vaatia oikein kokoisia ja kivoja vaatteita 💪

  • Bonusäitix4 sanoo:

    Bonusäätinä lapset usein kyselee mitä saa ottaa tai ei,
    Ja sanon että ne kaikki on teidän tavaroita saatte itse päättää. Ei lasten isän kaa tarvita niitä silloin kun lapset ei ole kotona.
    Toki kohtuus tässäkin ja lasten äitiä kuunnellen että esim. Leluja ei kouhattas säkkisotalla kahden kodin väliä…
    Tosin äiti on pyytänyt että häneltä tulleet vaatteet palautuisi ja tätä pyrin toteuttamaan, ja samaa odotan sieltä mutta ei näy toimivan ihan niinkuin ajatus ja se välillä risoo kun itse yrittää parhaansa, iskä ei ymmärrä vaate vouhkaa… Ja itse olen kodinhoitohuoneen kuningatar ja meidän perheen vaatevastaava muutenkin…

  • Vähän tähän suuntaan sanoo:

    Mä olen varmaan huono vastaamaan kun kuopuskin on jo esiteini ja näin olen lapset ovat jo vuosia itse katsoneet vaatteensa ja tavaransa. Heidän omaisuutensa on heidän omaisuuttaan ja itse päättävät mitä ottavat mukaan minnekin, mä enää korkeintaan muistutan että tulihan joku säänmukainen takki tai jalkineet matkaan.

    Mutta aikanaan eron jälkeen kun päiväkoti-ikäisinä tapasivat isäänsä niin silloin kieltämättä katsoin vähän mitä mukaan laitoin. En siksi että kostaisin ex:lle tai että vaatteet eivät saisi likaantua. Vaan lähinnä siksi että siellä vaatteet helposti katosivat, saattoivat unohtua milloin leikkipuistoon, milloin bussiin, kauppaan tai missä ikinä liikkuivatkin. Lisäksi vaatteita meni paljon rikki tai muuten käyttökelvottomiksi erityislapsen takia joka saattoi leikellä tai repiä niitä palasiksi, piirrellä niihin tusseilla jne.

    Kotona tuota erityistä ja hänen tekemisiään sai valvoa ja pitää pikkusisarusten tärkeimpiä tavaroita ja vaatteita tavalla tai toisella turvassa sekä rutiinein ja säännöin ohjata arkea niin ettei turhautumista, kuormittumista ja niistä seuraavaa irtaimiston tuhoamista tulisi niin paljoa. Isän luona kaikki oli vapaampaa ja ikävä kyllä se näkyi nepsyn käytöksessä. Lisäksi lapsi tietty huomasi että isän tavaroita ei kannata hajottaa koska siitä isä suuttuu, jos taas omat tai sisarusten tavarat hajoaa sillä ei ole isälle mitään merkitystä koska niiden hankkiminen kuuluu äidille. Isällä kun ei ollut velvollisuutta hankkia lapsille mitään, ei hänellä myöskään ollut tarvetta katsoa lähtiessä tuliko vaatteet tai tavarat mukaan mistään.

    Huonokuntoisia vaatteita meillä ei edes ole käytössä, mutta kieltämättä jätin tuolloin ne kalleimmat tai tunnearvoltaan arvokkaimmat vaatteet kotiin ja pakkasin mukaan ihan perussiistiä, sopivan kokoista ja sään ja tilanteen mukaista vaatetta.

  • Niin just.. sanoo:

    Lähtökohtaisesti näin lähivanjempana taas vituttaa, kun etä ei haluaisi maksaa hänelle kuuluvaa elatusta, yrittää saada minua ostamaan erikseen hänelle kaikki vaatekerrat lapsille omieni lisäksi ja sitten ei lasten mukana pakattuja vaatteita palauteta. Uusia vaatteita ei näe enää koskaan ja lapset palautetaan kaksi kokoa liian pienissä ja risaisissa vaatteissa takaisin, vaikka juuri ostetut uudet vaatteet olivat lähtiessä päällä.

    Ulkovaatteita saa olla kolmet kappaleet, koska AINA ne uudet lapasrt/pipo/kauluri/takki/uudet kengät jäi sinne toiselle. Tai sitten joku kissa on kussut juuri hankittuihin talvikenkiin.

    Ei paljon naurata näin muutenkin vähävaraisena.

    • 2muksun äiti sanoo:

      Just kuten meillä. Exä ei maksa mitään eikä hanki kotiinsa mitään. Huutelee vain että valtio maksaa lapsilisillä ja ne riittää kaikkeen 😖😖 vaatteet halutaan mukaan kyllä kun lapset sinne menee mutta kaikki eivät palaudu edes takaisin..

    • ” ei oo näkynyt” sanoo:

      Juuri näin meilläkin, jos joskus on mennyt jotain merkkivaatetta tai itse tehtyä pipoa tms. Niin ” ei oo näkynyt” on aina vastaus, kun kyselen perään. Edes kalsareita/sukkia ei ostanut moneen vuoteen, kunnes lastenvalvoja mainitsi, että niitä pitäisi kyllä molemmissa kodeissa olla ( vuoro-asuminen) …..myöskään yksiäkään hanskoja/pipoja ei ole exä ostanut ja usein lapsi menee exälle täydessä varustuksessa ja palautuu esim. ilman toppahousuja ja pelkkä t-paita toppatakin alla…. Lapsikin ymmärtää jo, että siellä pätee tämä ”Ei oo näkynyt”- kulttuuri ja ymmärtää miksei tiettyjä kamoja lähde sinne osoitteeseen.

  • Yritetty on sanoo:

    Teini-ikäiset lapset haluaisivat käyttää lempivatteitaan. Isä ei suostu siihen että vaatteet kulkisivat lasten muina vaikka olen ehdottanut. Isä tienaa 4kertaa enemmän ja haluaa ostaa lapsille vaatteet jotta voi ostaa lapsia itselleen. Kuitenkin lapset kantaa minun ostamia vaatteita isän luo ja mikäään ei palaudu koskaan. Sukat ovat täynnä reikiä kun tulevat isältä ja minä lähetän aina isän luokse ehjässä sukissa.
    Olen ehdottanut lasten edun mukaista vaatteet kulkee mukana, mutta kun toinen ei suostu, niin haluaisin pitää edes ne vaatteet jota olen ostanut, kun tehtäväni ei ole rahoittaa ex puolison elämää.
    Tässä hommassa kärsin minä, kilttinä ja lapset kun eivät saa haluamiaan vaatteita mukaan koska isä ei suostu.

  • Sekusipääahne-ex sanoo:

    Meillä lapsilla on erikseen isi ja äiti vaatteet siitä syystä että isä tienaa 3 kertaa enemmän kuin minä, mutta ei silti raaski ostaa mitään hyvää lapsilleen. En halua että mun vähillä rahoilla ostetut sisävaatteet jää sinne. Meillä on sovittu että isä ostaa sisävaatteet sinne niille ja mä maksan ulkovaatteet, kengät, harrastukset, pyörät+muut kulut, toki saan elareita mut noihin asioihin menee yllättävän paljon rahaa kun esim. talvessa saattaa mennä 3 kengät.

  • Äiti sanoo:

    Tokihan se joskus otti päähän, kun jotku vaatteet jäi iskän luo, mutta ei kyllä ois tullu mieleenkään moinen vaatesota. Höpöhommaa sukkien ja kalsareiden kuskaaminen jos on jäänyt toisen luo. Enemmänkin vallanhaluisten touhua. Ihme hommaa.

  • Anna sanoo:

    Kyllä se pidemmän päälle rupeaa harmittamaan, kun itse ostat lapsille sopivia, kivoja ja laadukkaita vaatteita ja kun isälleen menevät, palautuvat rikkinäisissä, kauhtuneissa, kirpparilta hankituissa rytkyissä kotiin ja itse ostamani vaatteet jääneet sinne… ehdotin sitten omia vaatteita heille sekä meille ja kyllä, kun isälleen lähtivät, lähtivät sinne ns. Vanhoissa vaatteissa ihan vaan siksi, etten yksinkertaisesti kyennyt jatkuvasti ostamaan uusia vaatteita, kun kaikki jäivät isälleen eivätkä edes seuraavalla kerralla palautuneet kotiin. Ja kaikki ulkovaatteet, lenkkarit ja kumpparit jäi mun ostettavaksi muutenkin, koska en voinut antaa kulkea rikkinäisissä vetimissä..No, onneksi tästä jo vuosia ja lapset jo isoja.

  • Maria H. sanoo:

    Meikä poka uskaltaa lapsen edun nimissä pukea lapselle nuhjuiset vaatteet etälle. En laita mukaan meillä käytössä olevia vaatteita.
    Isällä ja uudella puolisolla on varaa matkustella ja vaikka maksaakin elareita reippaasti yli minimin, onhan heillä rahaa.
    Hommaan roskalavalta vaatteet lapselle isän luo.
    Ostakoot sinne omat vaatteet ja peskööt&huoltakoot siellä päässä.
    Tuntuu rahaa piisaavan, kun taas meidän päässä minä maksan sukset, luistimet ym.
    En laita näitä lapsen mukana isälle, saavat ostaa sinne omat, jos tarvetta.
    Ajattelen lapsen näkökulmasta asiaa.

    • Hämmästynyt sanoo:

      Millä lailla se on lapsen etu että hän ei saa omia vaatteitaan tai harrastusvälineitään isän luokse? Jos siis ne vaatteet ja tavarat eivät siellä hajoa tai katoa.

      Ilmeisesti isä maksaa kuitenkin jonkinlaista elatusmaksua, ehkä jopa tulojensa mukaan katsottua. Ikävää toki jos isä ei koe velvollisuudekseen tarjota lapsille heillä ollessa samaa elintasoa mikä nykyisellä perheellään on, mutta onko tuolloin lapsen etu että hänen elintasonsa äidin toiminnan ansiosta laskee vielä matalammaksi ja hän ei esim pääse uimaan, luistelemaan tms mihin isä voisi häntä viedä jos olisi varusteet mukana?

      En tiedä minkä ikäisestä lapsesta on kyse, mutta mun olisi ainakin vaikea selittää omilleni että et nyt saa ottaa näitä juttuja tai vaatteita mitä haluat mukaan koska.. Niin, miksi?

  • Riepuralli sanoo:

    Voi niin tuttua ja itsekin tahtomattani olen joutunut noihin mukaan! Lasten äiti antaa lapsille rikkinäiset vaatteet mukaan tai ei sitten osaa/välitä mitä on päällä. Tosin nimenomaan, kun oli juhliin meno ja lasten isä pyysi vähän parempaa päälle, tuli reikäisiä paitoja jne..
    Vaatteita ei kannata pestä, koska äiti kuulema kuitenkin pesee ne uudelleen, eli isä ei osaa muka pestä vaatteita.
    Kun huomaa, että jotain puuttuu lasten vaatevarastosta ja ostaa jotain lapselle, se ei kelpaa, aina jotain vikaa. Isän sukulaisten antamia vaatteita ei saa käyttää ja minun, ”äitipuolen” ostamia vaatteita ei varsinkaan. Ne on tuotava heti takas tai menee keräykseen. Myös on neuvottu siivoamaan kaapit iskän luona niin, että meiltä mitään kysymättä saa viedä vaatteita äidille ja se vie ne minun ostamat kierrätykseen. Nostan kädet pystyyn. En voi auttaa näitä lapsia enää vaatepulmissa.

  • Tasa-arvo vanhemmuuteen sanoo:

    Eihän lapsen pitäisi kärsiä vanhempien vajavaisuuksista. Jokainen erovanhempi voisi mennä itseensä. Myös tällaisista tilanteista heittäisin palloa lastenvalvojille. Heidän pitäisi puuttua tällaiseen toimintaan, koska heidän pitäisi valvoa lapsen etua. Resursseja oli tai ei. Olisi myös hyvä huomioida että jos tällaista tapahtuu lähivanhemman toimesta niin lastenvalvojan pitäisi miettiä lähivanhemman vaihtoa. Ei voi olla niin että huonosti lastaan kohteleva lähivanhempi saa ilman sanktioita tehdä tätä.

    • Nyyti sanoo:

      Ei ole auttanut mitään ammattilaisille kertominen. Eivät kai sitten pidä niin vakavana ilmiönä.

      • Nyyti sanoo:

        Lisäys vielä: yleinen neuvo on, että ostakaa omat vaatteet isän luo. Aika iso menoerä, kun jo elareita maksaa, ostaa ulkovaatteista lähtien kaikki tuplana. Ratkaisun jos löytäisi…

      • 2 muksun äiti sanoo:

        Niimpä. Tarpeeksi hankala tyyppi niin viranomaiset ja oikeus nostaa kädet pystyyn.. Koita siinä sitte

  • Seko äiti sanoo:

    Meillä isä ei huolehtinut lapsen vaatteita takaisin. Joten en enää laittanut vaatteita mukaan muutaman kerran jälkeen.

  • Smurffi70 sanoo:

    Puolisollani on 2 lasta ex-vaimonsa kanssa, joka lähivanhempi; lapset meillä joka toinen viikonloppu. Heillä oli ihan kirjallinen sopimus, että exä hoitaa vaateostokset, puolisoni maksoin elatusmaksut. Lapset tulivat meille mukanaan vain päälläolevat vaatteet, yleensä jotain tosi epäkäytännöllistä, esim. kopiocroksit ilman sukkia. Kun vanhempi lapsista, tyttö, oli noin 11-12 vuotias, vastuu vaatteista ja neljä vuotta nuoremman veljen lääkkeistä jäi hänelle. Lähes joka toinen kerta ne erityislapsen lääkkeet unohtuivat, ja molemmilla saattoi olla vain kesävaatteet talvella (tytön sanoin: kun ne olivat siinä naulakossa nopeasti otettavissa!), ei hanskoja eikä pipoja. Ulkoilukin olisi ollut viikonloppuisin mukavaa, mutta lapsilla ei ollut juuri koskaan ulkoiluun sopivia vaatteita mukana.
    Nuorempi lapsista päätyi perhekotiin 9-vuotiaana, ollut meillä sen jälkeen yhden viikonlopun kuukaudessa ja runsaasti vaihtovaatteita mukana. Tyttökin on jo täysi-ikäinen. (Ja ei, exällä ei päihdeongelmaa, työskentelee lähihoitajana.)

  • Rajat sanoo:

    Sitten on versio, missä etäisä kyllä osti lapsille vaatteita, ja antoi niitä lapsen käytettäväksi lähivanhemman kotiin, MUTTA aina kun tuli etäiselle ja lähiäidille riitaa/erimielisyyksiä (mistä tahansa, ei siis vaatteisiin liittyvä riita), niin etäisä vihaisena vaati palauttamaan antamansa vaatteet. Tämä loppui siihen että minä lähiäitinä ilmoitin suoraan että en ota tänne enää yhtäkään hänen ostamaansa vaatetta (tai tavaraa) hänen käytösmallistaan johtuen. Eroprosessiin on kyllä muutoinkin kuulunut vuosien varrella paljonkin vastaavaa rajojen vetämistä (ei lapsille, vaan nimenomaan kuuntelevan uhmaikäisen tavoin käyttäytyvälle exälle). Nykyään hän voi kommunikoida suuntaani vain sähköpostilla, koska edelleen lähes kuuden vuoden jälkeen erosta hän väsyneenä/kiukkuisena/vittuuntuneena aina käänsi asiat niin ett olen paska joka ei hoida asioita ja jos hoitaa niin huonosti (asioista joista ei edes tiennyt miten mennyt ja miten olin ne hoitanut), jnejne. Koska asiasta olin vuosien varrella huomauttanut useaan kertaan ilman muutosta, koin tämän ainoaksi vaihtoehdoksi. Ja kyllä on helpottanut omaa elämää isosti!

    • Rajat sanoo:

      Kirjoitusvirheitä autocorrectista johtuen: kuuntelevan uhmaikäisen = kiukuttelevan uhmaikäisen