Erovanhempien vaatevaltataistelu – onko nyt ihan pakko?
”Miten tavallisista ihmisistä kuoriutuu eron jälkeen ihan sekopäisiä? Asia koskee lasten vaatteita eron jälkeen. Kuulee niin kummallisia järjestelyjä lasten vaatehuollon järjestämisestä, että mistähän terapiasta lie löytävät itsensä joskus. Lapset siis.
Kesyin versio lie lähin pakkaama vaatekassi lapsen lähtiessä etän luo. Tässäkin on versioita, että peseekö etä likaiset vaatteet. Jos pesee niin todennäköisesti väärällä pesuaineella. Jos pakkaa likaiset erikseen mukaan lähin pestäväksi, syntyy oletus, etteikö ole pesukonetta. Tai sitten on vain laiska. Yksi versio on vielä palauttaa kassi likaiset ja puhtaat sekaisin, joka on tietenkin vihoviimeinen typerää. Halutaanko tällä ärsyttää toista, en tiedä. Ehkä toinen on vain huolimaton.
Seuraava versio on omat vaatteet kummankin vanhemman luona. Olen kuullut vanhemmista, jotka riisuttavat lapset heti toiselle vanhemmalle tultua ja vaihdettavat toisen vanhemman vaatteet. Tässä versiossa mitään toisen vanhemman ostamaa ei saa olla toisen luona. Siis lapsi ei saa viedä etältä saatua lempipaitaa lähin luo. Joskus lapsi saattaa epähuomiossa jättää väärän paikan paidan päälle. Vanhempi kyllä huomauttaa heti, että ei ole minun hankkima. En ole vielä täysin selvittänyt mikä siinä niin kovasti ärsyttää. Jos joku vaate jää toisen luo se pitää hetimmiten kiikuttaa takaisin.
Kuva Erol Ahmed. Ylin kuva Sarah Doody.
Yksi versio on vaatteiden vapaa liikkuminen. Eli siis vanhemmille on, vaikka ovat eronneet, ihan sama kumpi sen dinopaidan osti ja kumman luona se on. Eksän ostamat vaatteet eivät ärsytä, pesuaineen hajusteellisuudestakin voidaan (ehkä) sopia. Tästäkin kuulee monenlaisia versioita. Tärkeintä tässä on kuitenkin se, että vaatteet eivät ärsytä ja lapsi saa vaikuttaa.
Usein kuulee, että eksän luo lapselle puetaan huonommat ja vaikka pienet vaatteet, koska ne kuitenkin sotketaan. Tai että jos toinen maksaa liian vähän (niinkuin yleensä aina tekee) niin ei sinne kyllä mitään kunnon kamppeita laiteta päälle. Toisen suvun juhliin ei juhlamekkoa saa ottaa lähikodista.
Jotenkin tuntuu, että jotkut vanhemmat käyvät valtataisteluita lasten vaatteiden välityksellä. Kannattaa siis eron tulleessa muistaa, että vaatehuollosta saadaan eripuraa moneksi vuodeksi eteenpäin, jos niin halutaan. Tai sitten vaatteet kulkevat siinä missä lapsetkin, sulassa sovussa.”
Nimim. Onko vaate vanhempien jatke?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 55 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Smurffi70 Peruuta vastaus
55 vastausta artikkeliin “Erovanhempien vaatevaltataistelu – onko nyt ihan pakko?”
Uusimmat artikkelit
No tää isukki ei maksa elareita edes, mutta, koska valtio maksaa mulle niin hän ei todellakaan osta yhtään vaatetta lapselle. Ja jos laitan parempaa, normaalia hyvää vaatetta siis lapsen mukana sinne niin ne kamppeet palautuu vasta vuosien päästä kun ovat jo pieniä. Ja lapsikaan ei niitä kerkeä käyttämään kun käy isän luona muutaman kuukauden välein ehkä yhden päivän.. huimaa huomata miten paljon on isäihmisiä, jotka pelaa samalla tavalla vaatteiden kanssa ja katsovat, että itse ei osallistu eurollakaan lapsen perustarvikkeisiin. Silti pitäisi olla oikeuksia siihen tähän ja tuohon. Mutta ei yhtään mitään velvollisuuksia. Itse en vanhempana voi käsittää miten joku ei koe omaksi velvollisuudeksi hankkia omalle jälkeläiselle vaatteita yms vaan laskee äidin euroja, jotta niistä pitäisi riittää. Minä vaatettaisin ja huoltaisin lapseni vaikken saisi mitään yhteiskunnalta.