Eronneet miehet kertovat, mitä olisi pitänyt tehdä toisin
Moni eronnut varmaankin miettii olisiko suhteessa voinut tehdä jotain toisin. Mennyttä suhdetta jälkiviisaus ei pelasta, mutta ehkä siitä on hyötyä tulevaa ajatellen.
Tai ehkä siitä on hyötyä muille. Eronneet miehet kertovat Huffington Postissa mitä heidän olisi pitänyt tehdä liitoissaan toisin. Usein varsinkin miehet havahtuvat hoitamaan suhdetta ja puhumaan tunteistaan vasta kun on liian myöhäistä. Naiset ovat monesti oppineet analysoimaan (tai jopa vatvomaan) tunteitaan sekä puhumaan niistä, mutta monet miehet eivät. Huffington Postin jutussa toistuikin vahvasti se, että miehet katuivat puhumattomuuttaan:
”Olisinpa mennyt nukkumaan samaan aikaan kuin vaimo.
Jäin valvomaan ja katsomaan telkkaria, koska mielestäni vaimo meni liian aikaisin nukkumaan. Nyt ajattelen, että läheisyys ja hetken jakaminen olisi ollut tärkeää.”
”Olisinpa tehnyt asioita suhteen eteen kun se vielä oli mahdollista.
Olisi pitänyt yrittää kovemmin ennen kuin olimme avioeron partaalla. Sen sijaan rupesin etäiseksi ja välinpitämättömäksi. Suhteemme oli onneton, mutta lasteni elämä on muuttunut peruuttamattomasti, enkä minäkään saa enää elää ’normaalia’ perhe-elämää. Ehkä olisin voinut estää tämän.”
”Olisinpa puhunut sen sijaan että patosin tunteeni sisälleni.
En osannut puhua mistään. En vakavista asioista, kuten siitä että muutimme yhteen ennen kuin olin valmis siihen, enkä siitä, että sain vain vaivoin nieltyä vaimon tekemät parsakaalisapuskat. En ollut suhteessa rehellinen, ja epärehellisyys tuhoaa avioliiton.”
”Olisinpa odottanut pidempään ennen avioitumista.
Menin nuorena naimisiin enkä tiennyt yhtään kuka olen. En ollut käsitellyt lapsuustraumojani ja esitin, että kaikki on ok. Se oli todella epäoikeudenmukaista vaimoani kohtaan. Ymmärsin vasta myöhemmin millainen olen. Sekä sen, että me olimme kyllä hyvät ystävät, mutta aviopuolisoiksi meistä ei ollut.”
”Olisinpa ollut avoimempi.
En koskaan puhunut vaimolleni peloistani ja vaikeuksistani miehenä, isänä ja puolisona. Halusin vaimolleni pelkkää hyvää, mutta vaikeneminen oli väärä tapa. Patosin kaikki ikävät tunteet sisälleni, ja koska vaimoni luuli että kaikki on hyvin, eristäydyin hänestä tunnetasolla. Nyt tiedän, että avoin kommunikaatio on hyvän suhteen perusta.”
”Olisinpa pitänyt enemmän puoliani.
Suhteemme alkupuolella annoin vaimon vastata päätöksistä. Ajattelin, että tilanne tasoittuu aikaa myöten, mutta niin ei käynyt. Vaimo oli dominoiva ja minä en oikein saanut otettua itselleni jalansijaa suhteessa. Vaikea sanoa olisiko lopputulos ollut erilainen jos olisin pitänyt puoleni, mutta ainakin suhteen kestäessä olisin voinut paremmin.”
”Olisinpa oikeasti kuunnellut vaimoani.
Tein paljon virheitä 16 vuoden aikana. Niin pieniä kuin isompiakin. Yksi merkittävimmistä virheistäni oli se, että en osannut kuunnella vaimoani. Hän olisi tarvinnut sitä, että kuuntelen ja oikeasti kuulen häntä. Sen sijaan yritin aina fiksata asiat tai jätin hänet omiin oloihinsa jotta hän pääsisi asiasta yli. Vaikka oikeasti hän vain kaipasi sitä että hän tulisi kuulluksi ja ymmärretyksi.
Kuuntelemattomuuteni ja kykenemättömyyteni ymmärtää häntä rikkoi intiimiyden väliltämme ja horjutti luottamusta. Jos olisin ollut hänelle läsnä ja kunnioittanut hänen tunteitaan, en ehkä olisi menettänyt häntä.”
”Olisinpa ottanut enemmän vastuuta.
En oikeastaan koskaan miettinyt miksi tunnen mitä tunnen, miksi toimin kuten toimin ja miksi sanoin mitä sanoin. En ollut ollenkaan jyvällä omista tekemisistäni ja motivaatioistani ja kommunikaatiotaitoni olivat huonot. Vasta se, että opin reflektoimaan omaa toimintaani ja puhumaan suoraan, herätti minut tajuamaan oman vastuuni siinä miten asiat menivät.”
Tilaa Huonon Äidin uutiskirje tästä
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Anna jo olla Peruuta vastaus
10 vastausta artikkeliin “Eronneet miehet kertovat, mitä olisi pitänyt tehdä toisin”
Uusimmat artikkelit
Elämässä voi tosiaan ottaa opiksi ja mennä eteenpäin. Tai sitten voi piehtaroida katkeruudessa ja keitellä myrkkyliemiä joka suuntaan.
Ihan on kuin erään Turmiolan suusta. Kuitenkin itse kyvytön toimimaan miten toitottaa että jos tekee aina samoin tulee sama lopputuloskin. Asiat vaan jätetään käsittelemättä, ihmiset huomiotta ja siirrytään seuraavaan alistettavaan naisparkaan. Muutaman vuoden päästä taas ihmetellään kun kaikki ex-naiset on ihan hulluja vaikka itse ei olla toimittu mitenkään väärin..
Olisinpa kuunnellut itseäni kun tuli tunne että vaimo pettää.
Saadakseni selville, mistä kenkä puristi mieheni muututtua etäiseksi, suostuttelin hänet mukaani avioliittoterapeutille, jolle olin jo itse käynyt selittämässä tilannetta. Mies tuli ”mielikseni” kerran mukaan, koska terapeutti oli pyytänyt saada kuulla hänen kantansa asiaan. Vastaanotolla emme päässeet kunnolla alkuun ennen kuin mies julisti terapeutille, että hänellä ei ole mitään ongelmia, koska hän on kokenut niin paljon positiivista liitossamme. ”Mutta jos vaimollani kerran on ongelmia, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että hän käy teille puhumassa. Minulle kuitenkin riittää tämä yksi käynti.” Tähän terapeutti vastasi, että kaivoksiinkin viedään yleensä kanarialintu siksi, että se piipittämällä reagoi myrkyllisiin kaasuihin ensimmäisenä, näin pelastaen kaivostyöläiset vaaralta ajoissa. ”Ei varmaankaan vaimonnekaan ihan turhasta ole tullut apua hakemaan.” – Elämä jatkui etäisen miehen kanssa vielä muutamia kuukausia, kunnes sattumalta löysin kirjallisia todisteita hänen salaisista harha-askeleistaan. Kun totesin, että nyt haen sitten eroa, ehdotti mies yllättäin itse avioliittoneuvolaan menoa, ollen myös valmis ”selittämään” tekosiaan! Tyynesti vastasin, että ammattiavun hakeminen oli nyt myöhäistä. Hain yksin eroa, joka järjestyikin sisulla ilman että eroa haluamaton mies olisi osallistunut käytännön toimiin sen toteuttamiseksi.
Jos nämä ovat aitoja kommentteja, niin on mielenkiintoista, miten he eivät syyllistä muita, vaan etsivät syytä itsestään. Tällaisiin pohdintoihin törmää nykyään enää harvoin. Esim. kaikki täällä lukemani tekstit ovat sisältäneet olosuhteiden tai toisten ihmisten syyttelyä.
Epäonnistumisen syyn etsiminen itsestä on tervettä (olettaen, ettei ole täysin toisten vallassa) ja mielestäni toivottavaa. Me jokainen olemme ainoa ihminen, jonka toimintaa ja ajattelutapaa voimme muuttaa.
Ihan samaa pohdin, olisi ihana tavata tuollainen mies joka oikeasti olisi asioita käsitellyt muutenkin kuin vain toista syyttämällä. Kummasti se eron käsittely helpottuisi kun molemmat saisivat purkaa tuntojaan, rehellisesti.
Vaikka suhteesta jossa oli niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa, kuvittelisi pääsevän helposti yli niin silti toivoisi jonkinlaista käsittelyä asioille.
(Sellaisessahan riittää että on paikalla niin asiat ovat aina molempien syytä. Tähän ei aina oikeustajuni riittänyt ja sanoin vastaan niin loput voi vaan arvata. Vastaavia varmaan voi löytyä naisistakin, en osaa sanoa kun itse ollut vaan miesten kanssa suhteissa.)
Toki tyypillistä että tuollaisella pitää edelleen kengän ja lattian välissä kun tietää miten vaikeaa toisen on olla ja sitten huudella että anna jo olla..
Hienoa puhetta miehiltä🙂
Kyllä, kun kuulisi täälläkin vastaavaa naisiltakin.
Samaa pohdin kieltämättä minäkin…
Hah, minä miehenä olen täysin vastakohta jokaiseen Huffista lainattuun kommenttiin tässä artikkelissa ja niin oli puolisonikin, sukupuoliroolit voi vaihtaa ja hahmotella siitä. Ainoa, johon voin samaistua, on tuo kuunteleminen ja kuuleminen, sen sijaan, että koitetaan aina vain ratkaista toisen ongelma. Tosin, eipä tuo puolisonikaan juuri puhunut, oikein mistään muusta kuin arkisista asioista.
Ja oliko se riittävästi? No ei ollut. Enkä tiedä enää, mikä on olisi ollut riittävästi tuolle toiselle, vielä vähemmän mikä on ylipäänsä riittävästi toiselle.