Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Alko.

Pyysimme Huonon Äidin lukijoita kertomaan kokemuksiaan lapsuudesta, jossa tärkeä ihminen käytti liikaa alkoholia. Alkon Lasten seurassa -ohjelma haastaa pohtimaan, miten aikuisen kohtuullinenkin alkoholinkäyttö saattaa vaikuttaa lapsen elämään ja miltä se voi lapsesta tuntua.

Vanhemman alkoholinkäyttö aiheuttaa monessa suomalaisessa perheessä ongelmia lapsen elämään ja hyvinvointiin. Joskus käy niinkin, että vaikka alkoholi varjostaa perheen arkea, vanhemmat yrittävät silti parhaansa mukaan antaa lapsille normaalin lapsuuden. Edes pyhien ajaksi.

”Nyt on pakko kertoa toisenlainen tarina. Minun vanhempani ovat alkoholisteja. Lapsuuteni viikonloput ja myöhemmin myös jo keskiviikosta alkaen viikonloput olivat kamalia, mutta ei joulu. Jouluksi ( sekä myös pääsiäiseksi ) menimme aina äitini vanhempien luokse. Isovanhempieni luokse tulivat tätini ja heidän perheensä. Kyllähän joulupöydässä oli alkoholia, mutta sitä nautittiin hyvin kohtuullisesti. Ei tarvinnut pelätä riitoja, eikä tappeluja. Aikuiset palasivat pelejä meidän lasten kanssa ja kaikki olivat hyvällä tuulella. Joulu oli minulle tervetullut tauko vanhempien tolkuttomasta alkoholinkäytöstä. Sitten palasimme joulun pyhien jälkeen kotiin. Uuden vuoden aatto ja siihen liittyvä juhlinta onkin sitten jo toinen juttu.” – Smirgeline

Kuva freestocks.

Useimmiten joulut kuitenkin sujuvat sitä samaa humalaista rataa kuin arkikin, vaikka lapsi pyytäisi, että edes yksi päivä voitaisiin olla selvänä. Alkoholi myös jää asumaan kotiin vielä lasten lähdettyäkin. Näin kertovat nimimerkit Kaukana pysyvä ja Minerva:

”Alkoholinhuuruisista jouluista. Vanhemmat alkoivat jouluna(kin) kumota alkoholia heti aamusta, päivällä jo aivan naamat ja joinakin aattoina äiti oli sammuneena joulupukin vieraillessa. Kun sain omia lapsia loppuivat joulunvietot isovanhempien luona, ei tarvitse minun lasteni katsella sellaista. Puolisoni ottaa kyllä ruoan kanssa viiniä ja saunaolutta, mutta ei humalaan saakka. Lapsuuden jouluissa eniten surin ja edelleen suren sitä ettei edes yhtenä päivänä vuodessa voineet lasten takia olla selvinpäin. Ei edes vaikka sitä suoraan pyydettiin.” – Kaukana pysyvä

Kuva freestocks.

”Äitini meni isästäni eron jälkeen naimisiin alkoholistimiehen kanssa. Äidillekin alkoi nopeasti maistumaan alkoholi. Ensimmäiset muutamat joulut yritin käydä, aina olivat kännissä. Yksi joulu sitten katkaisi jouluvälimme kokonaan. Äiti istui poikaystäväni syliin hajareisin ilman alushousuja kotimekossa. Haudoilla käydessämme äidin mies virtsasi kävellessään muiden haudoille. Sen jälkeen en enää suostunut äidille jouluaattona menemään. Mies useasti myös äidin hakkasi joulun aikaan ja äiti löytyi uuteen vuoteen mennessä turvakodista naama mustana.” – Minerva

Myös alkoholisti voi lopettaa juomisen, ja vaikka lapsuudessa ja nuoruudessa koettuja asioita ei voikaan pyyhkiä pois, voi pullontuoksuisista vanhemmista tulla pullantuoksuisia isovanhempia. Tästä muistuttaa nimimerkki ecba:

”Lapsuus ja alkoholi… Lapsena ajattelin, että sehän on ihan normaalia, että vanhemmat juovat jokaviikonloppu. Meillähän oli oikein mukavaa, kun saatiin olla tietokoneella ja valvoa hieman pitempään. Välillä käytiin hengailemassa tupakankatkuisessa takkahuoneessa ja ihmettelemässä, mikä on niin hauskaa. Joka lauantain perinne oli erittäin mukavaa pienen lapsen mielestä, reissu pizzeriaan. Josta sitten ajeltiin yksin pyörällä kotiin, kun vanhemmat jäivät sinne vielä juopottemaan. Tulivat kun tulivat. Rahaa kului myös pelikoneisiin, hirveitä summia…

Kuva Orkhan Farmanli.

Viikonloput olivat melko vapaita sen suhteen, mitä nyt milloinkin halusi tehdä tai kenen luokse mennä yökylään. Vanhemmaksi kasvettua ja itse alkoholiin tutustuttua, oli ihan mukavaa viettää aikaa vanhempien kanssa, vaikka alkoholi olikin läsnä. Ajokortin saatua, oli aina varmaa kuka joutuu kuljettajaksi. Tietysti se, joka ei ollut vielä kerennyt puoleenpäivään mennessä juoda.. Eli minä.  Jouluaattonakin piti lähteä käyttämään vanhempia kaljakaupassa, koska aina kiltti äitin ja iskän tyttö ei kehdannut kieltäytyä, jottei joulu olisi pilalla. No sehän oli jo pilalla.. Vanhemmat eivät vain itse sitä tajunneet.

Aikuisena asiasta on uskaltanut sanoa, mutta melko huonolla menestyksellä asiaan on tullut muutosta. Nyt tilanne on toisin, näin 8 vuotta myöhemmin. Toinen vanhempani joutui luopumaan täysin alkoholinkäytöstä sairauden takia. Kotiin on ihana mennä, kun tietää, että voimme tehdä yhdessä perheenä jotain, eikä aina tarvitse kuunnella, kuinka vanhemmat ovat kännissä jo ennen puoltapäivää.” – ecba

Tämä juttu on osa Huonon Äidin ja Alkon yhteistyösarjaa vastuullisesta alkoholinkäytöstä. Nautitaan myös joulun aikaan vastuullisesti. Lue lisää aiheesta, ja vinkit vastuulliseen juhlakauteen, täältä.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

5 vastausta artikkeliin “Eniten suren sitä, ettei edes yhtä päivää voitu olla selvänä”

  • Ei alkoholia jouluna sanoo:

    Meillä äiti oli alkoholisti ja isä raivoraitis ja tästähän syntyi kotiin mukavan kireä tunnelma, joka kesti aina äidin kuolemaan saakka. Jouluaattona äiti oli selvinpäin, koska me lapset vaadittiin sitä häneltä,kun kyllästyimme kaljanhuuruiseen juhlapäivään. Valitettavasti se kalja oli vaan niin tärkeä asia, että äiti joi sitä extramäärän aina aatonaattona ja joulupäivänä, ihan kuin vaan v*ttuilakseen meille lapsille.

    Oli se kamalaa. Ja vaikka äitiä toisinaan kaipaan, enimmäkseen olen helpottunut, ettei elämässäni enää ole alkoholistia.

  • Eksynyt enkeli sanoo:

    Joulut, uudetvuodet, koulujen kesälomat, viikonloput jotka saattoi venyä 2-3 viikon putkiksi riitoineen joissa heikompi sai nenilleen mitä typerimmistä ja olemattomimmista syistä… nyt, 30 vuoden jälkeen kumpikaan ei tiedettävästi enää juo, toinen vaan lopetti, kai kyllästyi viikon kestävään krapulaan ja toinen oli menehtyä alkoholin aiheuttamaan vakavaan sairauteen. Ikävä kyllä, mun lapsuus on siltä osin pilalla, raitistuivat onneksi, mutta mun näkökulmasta 30 vuotta liian myöhään… Olihan se kivaa lapsena isosiskon kanssa huidella kesäyöt kylillä kun aikuiset oli missä oli, oli edes siskosta turvaa, mut pelko oli kun kotiin palailtiin että mitä vastassa…

  • Tytär vm. 81 sanoo:

    Alkoholi kuului isäni isäni elämään vahvemmin kuin mikään muu kuolemaansa saakka. En muista ainuttakaan juhlapyhää, rippijuhlaa, yo-juhlaa tms. jolloin isäni olisi ollut selvinpäin. Paitsi hänen kuolemaansa edeltänyt joulu vuonna 2005. Tällöin saimme piilotettua kaikki pullot ja siihen maailman aikaan kaikki kaupat olivat jouluisin kiinni. Loppujen lopuksi jouluista jäi hyvä muisto, vaikka alkoholi isäni veikin hautaan helmikuussa 2006.

  • Vapaa sanoo:

    Narsistijuopon isän tyttärenä yli 50 vuoden kärsimys yhteistyöstä päättyi alistujaäidin kuolemaan syksyllä. Mikä helpotus saada vihdoin oikea rauhallinen ja turvallinen joulu. Henkinen kiusanteko jatkuisi vielä, mutta yhteyden täydellinen estäminen on vihdoin mahdollista. Menetin äitini, enkä sure hänen kuolemaansa niin paljon, kuin elämätöntä elämää kauhean ihmisen kanssa. Äitini oli 78-vuotias menehtyessään, sen ajan ihmiset ei eroa tai luovuta. Ja kärsimys on yli sukupolvien. Suren ja iloitsen.

  • Kokemuksia täältäkin sanoo:

    Itselläni on kokemus vanhemmasta, jolla jonkinnäköinen alkoholiongelma oli. Kykeni kyllä käymään töissä ja hoitamaan sen hyvin, mutta lääkitsi stressiään (ja mitä lie) alkoholilla. Koskaan se ei jäänyt yhteen, vaan saattoi kestää viikon, kaksi. Näitä putkia ei koskaan ollut kuin pari vuodessa, mutta ne ovat jääneet vahvasti mieleeni ja toki lapsena näiden vuoksi turvattomuutta koin, vaikka kotona ei koskaan ollut esimerkiksi väkivaltaa.

    Siitä olen kuitenkin kiitollinen, että alkoholi ei kuulunut meillä koskaan jouluun. Sitä jopa paheksuttiin – mikä on jälkikäteen ajatellen aika ristiriitaista; ongelmiahan meilläkin alkoholin vuoksi oli.

    Sittemmin olen havainnut, että oma suhtautumiseni asioihin pohjautuu pitkälti omiin kokemuksiini. Samoin omat valintani. En juurikaan käytä alkoholia, ja minulta meni pitkään ymmärtää muutama monelle muulle itsestäänselvä asia:
    1) Alkossa asioi ihan normaaleja ihmisiä.
    2) Sieltä voi hakea seurustelujuomaa, vaikka lapsuudenkodisssni Alkoon lähdettiinkin ostoksille vain vanhemman putken ollessa päällä
    3) Jos minä asioin Alkossa, kukaan ei kuvittele minun olevan juoppo.

    Ajatella. Sittemmin olen saanut oman perheen, jossa alkoholia käytetään kohtuudella (saunaolut silloin tällöin). Jouluna lasten ollessa nukkumassa olemme saattaneet ottaa kupilliset terästettyä glögiä, mitä en pidä pahana – tai sitäkään, jos mieheni haluaa esimerkiksi juoda ruuan kanssa oluen. Humalassa meillä ei kuitenkaan koskaan olla, eikä sellainen lapsiperhearkeen istuisikaan.