”Enää en itke narkomaanimiehen perään”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Raskausaikani meni hyvin todella hyvin. Olimme pitkään yrittäneet lasta ja monien keskenmenojen jälkeen se meille siunaantui: pieni tyttövauva, joka on kohta vuoden ikäinen.
Puoletkaan eivät tiedä todellisuudessa mitään mitä meidän elämäämme kuuluu. Olin raskausaikana masentunut ja raskauden jälkeen tilanne vain paheni, päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta. Olin aivan loppu, hyvä että pääsin sängystä ylös itkua vääntämättä.
Siihen miksi masennuin vaikutti luultavasti monet asiat, mutta koen päällimmäiseksi syyksi mieheni päihdeongelman. Mahtavaa, kirjoitan sen nyt tänne, mieheni on narkkari, narkomaani, sekakäyttäjä. Kunhan on jotain millä ne tunteet turruttaa ja pään saa sekaisin!
Kuva Joyce Romero.
Ongelma paheni myös päivä päivältä ja kuukausi kuukaudelta. Mies teki katoamistemppuja: puhelimet kiinni, viesteihin ei vastata, palasi kotiin ehkä päivän päästä, tai viikon, niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nukkui, söi, ja oli kuin kotonaan, tosin rahat olikin silloin itseltään jo loppu ja oli hyvä aika tulla kotiin lepäämään ja esittämään täydellistä perhe-elämää.
Olen nyt ollut pari viikkoa erossa miehestäni ja oloni on huomattavasti parempi. Jaksan nousta sängystä ylös, juoda aamukahvit, nauttia elämästä! Näen ystäviäni enkä lorvi kotona murehtimassa miten paskaa minun elämäni on!
Monien katoamiskertojen jälkeen itkin itkin itkin ja olin aina valmis ottamaan hänet takaisin kotiin selvittämään pään ja hakemaan apua, mutta lopulta alan ymmärtää että mieheni ei halua apua, eikä hänellä ole halua muuttua saatikka lopettaa huumeiden käyttöä! Enää en itke, eikä hänellä ole kotia mihin tulla. Pieni kasa tavaroita pakattuna kestokassiin rappusilla.
Elämä jatkuu myös tälläkin huonolla äidillä, joka on pitänyt tämän kaiken sisällä ja katsonut tätä touhua näin pitkään. Rajansa kaikella.”
Nimim. Anteeksiantaja
Sinä, jonka läheisellä on päihdeongelma, älä jää yksin. Vertaistuki saman kokeneilta auttaa tutkitusti. Et ole ainoa vastaavassa tilanteessa. Huumeidenkäyttäjien läheiset saavat apua kunnallisista päihdehoitoyksiköistä, yksityiseltä sektorilta sekä järjestöjen tuottamina palveluina. Listan avuntarjoajista löydät täältä.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Lumi Peruuta vastaus
5 vastausta artikkeliin “”Enää en itke narkomaanimiehen perään””
Uusimmat artikkelit
Helpompaa kun päihdeongelma on miehellä,joka ei ole omia.
Mutta kun se on omalla lapsella,tilanne on absurdi. Pitäisi pystyä rakastamaan tuota kavereiden ja päihteiden sekaan aikuistuttuuaan eksynyttä,joka syyttää,pyytää rahaa jne.
Välillä tuntee olevansa loukussa,kun on kuitenkin se huoli oman lapsen pärjäämisestä.
En todellakaan tiedä,miten edetä että saisin sen normaalin entisen oman lapsen takaisin. Nykyinen,sama ihminen on kuin yö verrattuna siihen aitoon alkuperäiseen fiksuun,iloiseen ja erityislahjakkuutta omaavan ihmiseen joka oli.
Meillä sama tilanne. Poika on vain riutunut kuori. Hän ei ole se sama ihminen. Olemme kädettömiä ja lamaantuneita.
Oma lapsi on ihon alla. Puolison voisi heittää menemään. Toki jos on yhteisiä lapsia niin side säilyy.
Vertaissivuilta luin äidistä joka oli mennyt vertaistukiryhmään ja oli lähtenyt pois istunnosta kun huomasi että kaikilla muilla paikalla olijoilla se päihdeongelmainen oli puoliso ei oma lapsi.
Vietin liian monta vuotta samankaltaisessa suhteessa. Tänään tulee 2vuotta siitä kun suljin oven takanani ja aloin eheytämään, ollakseni taas vihdoin minä. Edessäsi on vielä monia tunteita, mutta kanna ylpeydellä päätöstäsi mukanasi, koska nyt voit elää itsellesi ja tyttärellesi ❤️
Tsemppiä tälle äidille ❤️
Minua lähinnä hämmentää miksi yritetään mitään suhdetta tämmöisen kanssa, tehdään lapsiakin. Sitä kannattaa kirjoittajakin pohtia , tutustua tunnelukkoihin ja hakea itselleen apua, jotta näin ei käy toista kertaa. Koska kukaan itseään arvostava, hyvän itsetunnon omaava ihminen ei lähde edes yrittämään suhdetta tämmöisen narkin kanssa. Tämä ei ole siis moite, vaan kehoitus tutustumaan itseensä ja miettimään miksi. Usein taustalla on läheisriippuvuus tai joku tunnelukko asia yms. Jollain lailla se omakuva voi olla vääristynyt, ei ymmärrä, että ansaitsee jotain paljon parempaa, eikä ymmärrä, että ei tarvitse hyväksyä tämmöistä käytöstä itseään kohtaan. Nyt ensisijaisesti auta itseäsi ❤️
Tässä jutussahan ei mielestäni selviä, onko mies ollut narkkari jo ennen raskautta. Ikävä kyllä sitä monesti sokeutuu todellisuudelle kuinka paha tilanne on kun toista rakastaa ja haluaa aina vaan uudestaan uskoa niihin tyhjiin lupauksiin lopettamisesta ja siitä että perhe on tärkein. Joskus myös käytetään kiristyksenä uhkailua oman elämän lopettamisesta kun ”ei minulla ole mitään ilman teitä”. Pointti joo tuossa sinun kommentissa on kyllä, että useasti tuon kaltaisen ihmisen kanssa olemiseen voi olla syitä joita ei itse tiedä ja voivat kantautua esim. lapsuudesta asti.