”En tänäänkään onnistunut äitinä”
”Taas näitä päiviä..en jaksa en pysty en kykene!
Itsetunto ja sisimpäni huutaa: Olet p*ska äiti, et ansaitse lastasi, sä et osaa olla äiti, lapsesi haasteet ovat sinun syytäsi, teet huonoa lapsellesi pelkällä olemassaolollasi! Tänään on siis takana päivä, jona 8-vuotias lapseni on ollut mm. erityisen aistihakuinen ja ärtyisä.
Aamusta asti on tunnettavissa lapsen huono olo, yritän ymmärtää ja olla lempeä. Lyhyiden yöunien ja työkeikan jälkeen ei paukut enää riitä. Olen itsekin siis jo ärtyisä, mikä on yksi syntinen luonteenpiirteeni myös. Lähdemme ulkoilemaan jos raitis ilma auttaisi…
Osoittautui toiveajatteluksi: Metsälenkki muuttuu tahtojen taisteluksi, lapseni uhmaa, naljailee, pysähtelee ja hakee mm. ääniärsykkeitä. Miksi se toimii noin? Miksi minua ei kunnioiteta ja uskota? Unohdan itsekin kuka onkaan se aikuinen.
Huomauttelen lapselleni päivän mittaan liikaa miksi tekee noin, miksi ei pysty olemaan paikallaan, älä tee sitä, älä tee tuota. Sanojen välistä väritettyy varmasti viesti: Et kelpaa minulle tänään tuollaisena!! Ja tadaa olen luonut lapselleni huonon itsetunnon!
Syntinen, huonoimmista huonoin äiti, jos voi äidiksi edes kutsua. Tunnen ärsytystä lastani kohtaan, enkä jaksa ymmärtää tänään(kään). Tunnen ärsytystä ja vihaa itseäni kohtaan, että tunnen noin lastani kohtaan.
Kuva Heather M Edwards, ylin kuva Daria Nepriakhina.
Iltapesut eivät suju, ääneni on jo kohonnut pitkin iltaa, ja nyt karjun koska huomenna on koulupäivä, eikä lapseni jaksa toimia eikä noudattaa ohjeita, ja kello on jo sata. Hän makaa vessan lattialla ja jaksaa vieläkin vääntää silmät puoliksi kiinni.
Lähden ulos rauhoittumaan henkosille. Huono äiti. Kun vihdoin saan alakoululaiseni nukkumaan, on aikaa kuunnella lisää itsesyytöksiä ja mitä kaikkea toiminnassani meni väärin. En jaksanut siis tänään(kään) ymmärtää mm. herkkää, voimakastahtoista, mielikuvitusrikasta, sanavalmista, nokkelaa, vilkasta lastani, jota rakastan yli kaiken kaikkine piirteineen.
Sitä vähemmän jaksan ymmärtää itseäni äitinä ja ihmisenä ja sitä että aina ei jaksa. Koska mielessäni normaalit ja hyvät äidit tietävät AINA miten toimia oikein, jaksavat AINA olla läsnä 110%, osaavat ennakoida ja eivät koskaan huuda, eivät tee virheitä, he lentävät ja piereskelevät sateenkaaria ja paijailevat harmonisesti yksisarvistaan. Vertaan itseäni tuohon kuvaan mikä minulla on aiheesta ’Minkälainen hyvä, normaali äiti on’.
Kaikesta sen mielikuvan järjettömyyden keskeltä saan ajateltua: Okei, tänään olin huono(mpi) äiti. Yritetään huomenna uudestaan…”
Nimim. Minttumyy
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Näiden ohjeiden mukaan toimiminen on tosi helppoa, kun kohdalle sattuu lapsi, joka ei hermostu mistään, joka aina kuuntelee puhetta ja on aina yhteistyöhaluinen. Kuvailin siis juuri oman lapseni. En yhtään tiedä, että miksi juuri minulla on käynyt niin hyvä tuuri. Lapsi (nyt jo kohta 16-v) on aina ollut niin helppo, kun kukaan ikinä voi olla. Ja ei, en todellakaan tiedä, että mitä olisin tehnyt, jos lapsi ei olisi ihan vaan itsekseen hoitanut kaiken.
Pointtini kai siis on se, että älä vertaa itseäsi muihin. Jos kuulet jonkun toisen äidin kertova, kuinka helppoa heillä kaikki aina on, niin on ihan mahdollista, että sillä toisella äidillä sattuukin olemaan sellainen lapsi, kun minulla. Joka ei todellakaan aseta samoja haasteita arkeen, kun sinun lapsesi…
Äitinä olemisessa tämä onkin ylivoimaisesti huonoin puoli. Olet YKSIN vastuussa uuden ihmisen terveydestä, tulevaisuudesta, mielialasta, koulutuksesta, tulevista parisuhteista yms yms. Juu yksin, vaikka olisi myös isä kuvioissa, monillahan isää ei myöskään ole saatavilla. Äidin vastuu on musertava ja jos sitä pysähtyy liiaksi miettimään, tekee mieli kävellä junan alle (paitsi kuitenkin samalla tietää, että se olisi lapselle vieläkin pahempi vaihtoehto…). Parempi ottaa kevyesti vaan, näin painavaa taakkaa ei saa muuten kannettua.