En ole tippaa kiinnostunut puolisoni pienistä lapsista enkä koe siitä huonoutta
Huono Äiti sai avautumisen:
Aihe josta puhutaan liian vähän.
Uusio perhe, omat lapset ovat aikuisia ja puolison alaikäiset eivät kiinnosta vähääkään.
En koe olevani epäreilu tai huono, en millään muotoa. Lapset ovat lapsia, sinänsä ihan ok mutta se työmaa mikä niistä on, ei innosta. Minulla on omat harrastukset ja en aio uhrata itseäni mihinkään mitä en halua. Minusta se on väärin ja lähtökohtaisestikin jo erikoista että edes oletetaan naisen uhraavan itseään toisen lasten hoitoon. Kuitenkin usein kuulee sitä että ”oikean” naisen kuuluisi näin toimia. Miehen taas kuuluu päästä harrastamaan, tehdä töissä pitkää päivää ym. Nainen pysyy kotona ja hoitaa lapset ja heidän harrastus menot. Mikä ihmeen hoitoautomaatti nainen olevinaan on?
Miksi siitä pitäisi tuntea syyllisyyttä jos ei halua? Kyllä pitäisi olla oikeus päättää omista tekemisistään ilman syyllisyyttä tai syyttämistä!
Nimim. Outoko?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 33 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vastaus henkilölle Ymmärrys vai ymmärtämättömyys Peruuta vastaus
33 vastausta artikkeliin “En ole tippaa kiinnostunut puolisoni pienistä lapsista enkä koe siitä huonoutta”
Uusimmat artikkelit
Älä sure, ei sinun tietenkään tarvitse hoitaa kumppanisi lapsia. Kannattaa kuitenkin muistaa valitessaan kumppanin, jolla on lapsia, että lapset ovat kumppanille tärkeimmät ihmiset. Miehiä ja naisia otetaan, lapsia saadaan.
Minä en ymmärrä millä tavalla ne lapset siitä voi kärsiä jos uusi puoliso (olkoon mitä sukupuolta tahansa) lasten kanssa ollessaan, mikäli tapaavat lasten aikana, kohtelee heitä ystävällisesti, noudattaa samoja sääntöjä (kasvatus eli rajat/ohjaus tässäkin ”älä työnnä haarukkaa pistorasiaan”) olematta kuitenkaan lastenvahti tai pääsääntöisesti vastuussa lapsista. Kaikilla varmasti on joku kaveri-ystävä-sukulainen-naapuri joka ei lapsista perusta eikä heidän seuraansa hakeudu mutta kohtaamisissa kuitenkin muistetaan käytöstavat. Sitten on niitä muita samoilla titteleillä jotka oikein mielellään niiden lasten kanssa touhuaa, leikkii ym. Ei kaikki voi olla kaikille kaikkea. Ei se niin mene maailmassa muutenkaan sekin on lasten hyvä oppia, mutta käytöstavat ja kunnioitus niillä pärjää pitkälle. Voihan sitä olla vaikka vuoro- tai reissutyötkin niin että ei kerkeä näkemään kun lapset on hereillä/kotona. Kyllä se niin on että jos lapsia on tehnyt niin rahkeet pitää riittää huolehtimaan jälkikasvustaan ja jos ne ei riitä haetaan apua ja tukea yksinkin ollessaan olemassa olevasta lähipiiristä, turvaverkosta, tai sitten aivan muista instansseista. Ei se tarkoita automaattisesti sitä että kun aletaan uuteen suhteeseen niin kas nyt on varsinaisella vanhemmalla automaattisesti sapattivapaata koska tämän puolison on sitten pakko olla se ainoa turvaverkko, kuljettaja, läksyjen tarkastaja, käyttää omaa aikaansa, vaivaa, resursseja sekä rahaa sen sijaan että bio sitä tekisi ja hoitaa nämä vanhemman velvollisuudet vasten tahtoaan. Varmasti jokaisella on järki päässä sekä tilannetajua tämän suhteen oli kyseessä sitten lapsi-ihminen tai ei, että joustoa silloin jos on pakko-tilanne vaikka sairastapaus että toinen pääsee apteekkiin tai jää siksi aikaa vaikka vahtimaan mahd.sisaruksia mikäli kokee pärjäävänsä jos yksi pitää lasarettiin viedä. Mutta oletusarvo se ei mielestäni saa olla ylläolevan kaltaista ”hätätapausta” lukuunottamatta. Eri asia, jos tästä on yhdessä keskusteltu etukäteen, mikä on kummankin toive parisuhteen lisäksi osallistumisesta mahdolliseen perhe-elämään. Silloin on tieto, ei oletus. Otetaan vaikka lasten synttärit. Lasta voi halutessaan muistaa vaikka kortilla, onnittelemalla, ehkä pienellä lahjalla, mutta synttäreiden järjestäminen tai niihin osallistuminen mitkä on melua ja muuta ei ole automaatio eikä pakko jos lasten kanssa oleminen on lähtökohtaisesti haastavaa. Edelleenkään se lapsi ei siitä kärsi. Ja jos oikein kova tarve sekä tärkeää lapsen puolesta on (huom. lapselle tärkeää. Ei biolle) niin se aikuinen voi käydä vaikka juomassa kupin kahvia ja sinnitellä sen 15min. Niin on sitten käynyt vieraskin juhlissa tai aikuisille vieraille oma kahvittelutilaisuus illalla. Kohteliasta ja käytöstavat. Ei ne tenavat sitä huomaa onko joku aikuinen tuon ajan vai kaksi tuntia. Ja jos eivät ole juuri koskaan tekemissä saati ensinkään niin ei sitä vähääkään tarvitse osallistua. Edelleenkään. Ei ole pakko. Älkää olettako. Parisuhde on kuitenkin kahden aikuisen välinen asia. Asuminen/uusperhekuvio ovat sitten taas aivan kaksi eri asiaa lisää miten ne mitoittaa ja jaetaan mikäli parisuhde on siinä tilassa että yhteen muutetaan.