”Joulu on äiti-ihmisen raskainta aikaa. Äidin odotetaan omien työkiireidensä lisäksi valmistavan perheelle unelmajoulun. Näin ainakin meidän perheessä. Perheesemme kuului mies, kolme murrosikäistä lasta sekä koira. Lisäksi bonuksena anoppi, jolla oli paha tapa sotkeutua perheen arkeen.
Sinä jouluna päätiin rakentaa perheelle oikean unelmajoulun maaseudun rauhassa. Meillä oli kesä-asuntona vanha torppa syvällä maaseudun sydämessä. Intoa täynnä selitin perheelle, että teen kaiken valmiiksi, heidän tehtävänä on vaan saapua paikalle joulu-aattona.
Tuumasta toimeen, lastasin autoon kaiken tarvittavan jouluruoan, koska torpalta lähimpään kauppaan oli lähes parikymmentä kilometriä. Koira takapenkille ja menoksi. Siinä sitten köröttelimme 300km radiosta tulevien joululaulujen saattelemana.
Perillä odotti kylmä mökki keskellä hankien, kuten laulussa sanotaan. Ei muuta kuin lapio käteen ja raivaamaan tietä torpalle.
Jonkinmoisen polun sain raivattua jota myöten könysimme mökille
Eväät seurasivat pulkassa perässä. Olin vielä niin intoa täynnä, että aloin heti hommiin. Pirtti oli pestävä puhtoiseksi pahimmista hiirien jätöksistä. Kaivosta nousi ämpäriin ensimmäiseksi pari hukkunutta päästäistä. En lannistunut, juomavesi oli pullotettua. Olin innoissani.
Olkia lattialle, kuten entisinä aikoina lisäämään tunnelmaa. Huomenna olisi jouluaatto, ja kaiken pitää olla valmiina. Himmeli katossa ja lyhdyissä öljytuikku. Kun olin lopulta saanut kaiken tehdyksi nukahdin istualleni. Heräsin koiran jatkuvaan murinaan. Otus murisi ja tuijotti yhtä tuvan nurkkaa. Kummitusko lienee, käväisi mielessäni ja siihen loppuivat yöunet koiraa rauhoitellessa.
Aattoaamu koitti rankan lumipyryn saattelemana. Katoin pöydän ruskeilla saviastioilla ja puulusikoilla. Kaiken piti olla täydellistä, kun perhekuntani astelee syömään joulupuuroa. Vaivuin hetkeksi ihailemaan saavutuksiani. Radiosta kuului tutut joululaulut, punainen paperitähti ikkunassa loi himmeää valoa, täydellistä.
Auto tulla rumputti pihamaalle. Siitä purkautui viisi kiukkuista ihmistä. Tiellä oli ollut ruuhkaa, huono keli ja tänne maan korpeen vielä piti tulla joulun viettoon. Teinit murjottivat, kuten heillä oli tapana muutenkin. Astuttiin tupaan – Etkö ole siivonnut yhtään, lipsahti anopilta, kun näki oljet lattialla. Istuttiin pöytään, uunipuuro tuoksahti makoisasti. Kanelit ja sokerit odottivat valmiina savikupeissaan. Anoppi otti puulusikan käteensä, käveli määrätietoisin askelin ovelle ja nakkasi lusikan hankeen.- Näillä minä olen syönyt koko lapsuuteni, enää ei tarvitse.

Anoppi oli syntynyt v.1900, joten se oli tosiaan mahdollista, kun oli maaseudulta lähtöisin.
Rauha palautui hetkeksi kun anoppi sai teräslusikan käteensä.
Saunakin saatiin lämmitettyä ja joulupöytään olin saanut haalituksi vain tärkeimmät kinkun, laatikot, sillit. Ei ollut riittävästi. Kännyköitä ei oltu vielä keksitty, joten teinien aika kului keskinäiseen kinasteluun. Lautapelejä kukaan ei halunnut pelata. Anoppi vaati täydet valot, ei noissa lyhtyjen valoissa kukaan jaksanut tirkistellä .
Joulupäivä kului teinien haikaillessa television ja kavereitten perään ja anopin marmattaessa milloin mistäkin. Mies veti karvalakin korvilleen ja liukeni lumitöihin. Pääsi ainakin hetkeksi pois tästä perheen jouluidyllistä.
Tapaninpäivänä perhe pakkautui autoon ja suunta etelään ja kotiin.
Minä jäin vielä muutamaksi päiväksi nauttimaan joulurauhasta .
Enpä ole sen koommin yrittänyt rakentaa unelmajoulua perheelleni.”

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa kommentoi tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa kommentoi. 

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Possua se on nakkikin Peruuta vastaus

15 vastausta artikkeliin “”En ole sen koommin yrittänyt rakentaa unelmajoulua perheelleni ja anopille””

  • Willapuro sanoo:

    Oi että, mun unelma jouluni olisi ollut juuri tuollainen ❤️
    Siis tietty ilman muun porukan äksyilyä.
    Onneksi sait ennen ja jälkeen nauttia itseksesi.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Tyypillinen kiiltokuvaelämän tavoittelija, jolle ei tule edes mieleen, että muillakin ihmisillä on oma elämä ja omat toiveet, eikä heitä innosta olla statisteina jonkun muun näytelmässä.

    Kun muutin kotoa pois, en viettänyt moneen vuoteen joulua yhtään millään tavalla, olin niin kurkkuani myöten täynnä tyhjänpäiväistä pönötystä ja hössötystä. Välipäivät vietin töissä, siellä oli ihana rauha, kun talo oli lähes tyhjä.

    Jos kirjoittaja saa tyydytystä jouluhössötyksestä, niin siitä vaan, hössöttäköön, mutta ymmärtäköön myös, että itsensä takia tuota tekee, ei muiden, jos muut eivät tuollaista ole pyytäneet.

    • Maaria sanoo:

      Alunperin yhteinen suunnitelma. Käytäntö oli kuitenkin toista kuin unelmat itse kullakin .

  • Tiu tau sanoo:

    Hyvä, että sait nauttia joulurauhasta ennen ja jälkeen ruuhkassa matkustaneita. Ja fiksua ettei jääräpäisesti yrittänyt toisintaa jouluidylliä. Miksi hakea hoidan-kaiken-yksin -kruunua, kun on kaikki muut ovat jollain tapaa osallistumisikäisiä?

  • Possua se on nakkikin sanoo:

    Vähän samat oli mulla fiilikset, miksi huitoa, jos ei ketään lopulta kiinnosta. Meillä ei lapsille maistuneet jouluruuat, ei puuro, ei possu. Lopulta tyytyväisinä söivät nakkimunakasta, joten ensi vuonna ehkä suoraan vaan sitä pöytään?

  • Suurperheellinen sanoo:

    No. Tämä oli äidin näkemys unelmajoulusta. Olisko kannattaa kysyä mitä muut haluaa. Yleensäkin kannattaa jutella millanen joulu laitetaan ja kuka hoitaa mitäki. Ei tuu ressiä vaan kaikki saa sekä valmistella, että nauttia.

  • Suksikoot kuuseen sanoo:

    Kiittämätöntä sakkia. Jos joku jaksaa nähdä vaivaa luodakseen vanhanajan joulun ilman elektroniikkaa, niin olisin riemumielin mukana järjestämässä enkä viitsisi turhasta valittaa.

  • Retikka sanoo:

    Täytyy kyllä sanoa, ettei aloittajan näkemys täydellisestä joulusta vastaa minun näkemystäni. Tuo on jo niin extremeä, että nykyaikana kannattaisi varmistaa, että tuo on se mitä muutkin haluaa.

    • Anoppi vm 60 sanoo:

      Aivan. Oma ihannejoulu ei ole kuitenkaan välttämättä kaikkien vieraaksi tulevien unelma.

    • Hmph sanoo:

      No jos huomioit että anoppi oli tarinassa syntynyt 1900 eikä kännyköitä oltu keksitty niin ei oo ihan tänä jouluna tapahtunutta.

      • Maaria sanoo:

        Tämä ” unelmajoulu”vietettiin 70- luvun lopulla. Olin nuori ja innokas järjestämään perheelle idyllisen maaseutujoulun ymmärtämättä, että se ei ollut kaikkien mieleen. Vielä joulua suunnitellessa kaikki olivat mukana

  • Hannele Korpela sanoo:

    Pisteet ja peukut, kun heti ensimmäisestä yrityksestä oppi, että ”ei vaan kiittämättömille kannata”.

  • Hemuli sanoo:

    Huoh. Ajatus unelmajoulusta on varmasti jokaisella omanlainen. Meidän kiireetön unelmajoulu piti olla laivalla. Valmis pöytä, kiireetöntä yhdessäoloa, ei aikuisten kesken lahjojen vaihtoa. Reissu menikin yhtä porukkamme juoppoa hyssytellessä ja joulumieli kaikilta kateissa. Ensi vuonna ei yhtään juoppoa meidän joulupöytään.

  • Jouluilija sanoo:

    Kuulostaa ikävältä.

    Mieleen tulee toisaalta myös, että kenen unelmajoulua tässä rakennettiin, kirjoittajan itsensäkö?

    Kiittämättömältä tuo perheenjäsenten toiminta silti yhtä kaikki kuulostaa.

    Meillä Joulu tehdään yhdessä. Onneksi. Minä olen se hifistelijä, ja kaikki kyllä tykkäävät, kun kattauksiin panostetaan, mutta eivät sitä mitenkään vaadi.

    • Mummeli sanoo:

      Niinpä, eihän se äiti toki ole mihinkään syytön vaan täysi syyllinen kun otti mukaan sen juopon. Niinkö tykkäät? Se ole se juopojoka pilasi joulunvieto nmuiltakin eikä se äiti . Olisivat pyytäneet laivahenkilökunnan sen juopon viemään putkaan. Mulla ei ole enää juoppoja kohtaan minkäänlaista kestävyyttä, ei ole oman perheen jäsenet sitä tehnyt vaan ne jotka kyläilleet ja oksennelleet lattioille ja rähjänneet.