Miten onnistuu suhde, jos ikäero on iso? Toiset uskovat, että se ei voi onnistua. Toiset taas ovat rakastuneet rutkasti vanhempaan tai nuorempaan, ja heille ikä on vain numero.

Entäs sitten jos suhde on alkanut ikäerosta huolimatta, ja se alkaakin aiheuttaa ongelmia myöhemmin? Toki kaikissa suhteissa on ongelmansa, myös samanikäisten välillä. Millään parinvalintataktiikalla ei voi löytää puolisoa ja suhdetta, joka ei ikinä hiertäisi minkään asian suhteen.

Tämä kirjoittaja kertoo, miltä tuntuu kun mies on 20 vuotta vanhempi, ja ikäero on alkanut kalvaa. Miehen kasvatustyyli on kovin erilainen: hän on ankara kasvattaja ja vaimo taas suhtautuu asiaan rennommin. Vaimo on myös alkanut kaivata omaa elämää ja menoja, mutta mies viihtyisi aina kotona:

”Välillä musta tuntuu että oon maailman huonoin äiti. Ja vaimo. Tyttäreni on nyt yhden vuoden ja yhden kuukauden vanha. Hän on sellainen vilpertti tytöksi että.

Mieheni on 20 vuotta minua vanhempi ja mietinkin, että oonko huono äiti siksi etten käytä samoja kasvatusmetodeja kuin hän? Minä annan tytön tehdä ja olla miten haluaa. Mieheni taas komentaa ja kieltää lasta jatkuvasti.


Kuva Jelleke Vanooteghem, ylin kuva Julie Johnson.

Olen myös alkanut huomaamaan että haluaisin elää omaakin elämää, nähdä ystäviä joita en ole nähnyt valehtelematta yli kahteen vuoteen.

Välillä musta tuntuu että mun pitäis elää yhtä tylsää elämää kuin 50-vuotias mieheni. Mutta kun en tykkää sellaisesta ”nyhjätään kotona eikä tehdä mitään” -elämästä.

Mutta tekeekö se musta huonon äidin? Mun käsitys on että ei MUTTA… Kun se ei olekaan niin yksinkertaista.”

Nimim. Stardust89

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä mieltä sinä olet? Pitääkö omat menot hylätä kun tulee äidiksi? Tai pitääkö tyytyä viettämään vapaa-aika kotona, jos puolisoa ei muu kiinnosta? Kerro kommenteissa!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Taas näitä Peruuta vastaus

10 vastausta artikkeliin “En jaksa yhtä tylsää elämää kuin 20 vuotta vanhempi mieheni elää”

  • Humputtelemaan vaan sanoo:

    Ihan kuin omat mietteet parin vuoden takaa, vaikka puolison kanssa ikäeroa ei ole niin paljon.
    Omasta puolestani voin sanoa, että erilainen lastenkasvatuksellinen näkökulma voi tulla yllätyksenä, etenkin jos on kyse esikoisesta. Vaikka itselläni lähipiirissä oli lapsia, niin huomasin, että oma näkemys lastenkasvatuksesta muodostui erilaisiksi, koska luonteeltanikin olen erilainen kuin läheiseni.
    Nyt toki jäin pohtimaan, että miten voimakkaasti oman persoonaan muokkaamaa kasvatusmallia yritän opettaa lähipiirille ja ilman muuta räikeimmissä ristiriidoissa pidän siinä puoleni, mikä tarkoittaa, että saan juurta jaksaen selitän lapsen ikätasosta ja sen kehityksestä ja miten toivon, että asiasta kommunikoidaan. Mutta itse ajattelen, että me olemme erilaisia vanhempina sekä ihmisinä ja meillä on omat hyvät ja huonot puolemme. Juuri siitä syystä kun ollaan puolison kanssa ihmisinä erilaisia, niin ehdottomasti itse viihdytän itseäni haluamallani tavalla ja teen juuri niitä asioita mistä tykkään, vaikkei puoliso välittäisikään lähteä niihin mukaan.
    Minullakin jossain vaiheessa kirpaisi ajatus, että onpa minulla tylsä puoliso, kun ei hän lähde minun humputuksiin mukaan. Ollaan nyt molemmat onnellisia kun tuemme ja kannustamme toisiaamme tekemään välillä myös omia juttuja.

  • Amber sanoo:

    Minunkin ex- mieheni suosi autoritääristä kasvatusta, vaikka oli samanikäinen. Onko siis kysymys ikäerosta vai pelkästään eroista persoonissa ja arvoissa? Ihastuko kirjoittaja alunperin miehensä perinteisiin arvoihin?

  • EiNäin sanoo:

    Omilla vanhemmillani on 17 v ikäeroa ja voin kertoa että tilanne tulee vain ja ainoastaan pahenemaan.

    60-70 vuotiaana äitini olisi halunnut matkustella ja nauttia elämästä eläkkeellä mutta isä on istunut kiikkustuolissa nämä vuodet, ja nyt ei enää liiku edes kodin ulkopuolelle. Äidin elämä on jäänyt elämättä ja kokee olevansa katkeroitunut omaishoitaja vanhalle ukolle joka jätti lupaukset täyttämättä.

    Sinussa nuori äiti, ei ole mitään vikaa! Elä elämääsi tai katkeroidut kun elämäsi meni hukkaan!!!

  • Mami sanoo:

    Hei, ei tämä ikäerosta välttämättä johdu. Minulla 15 v vanhempi mies ja minä olen tiukempi kasvattaja ja viihdyn meistä mielummin kotona. 🙂

  • Hippu sanoo:

    Itseäni jäi mietityttämään tuo, että mies komentaa ja kieltää jatkuvasti, ja lapsi on vasta hiukan päälle yksi? Itselläni on kaksi pientä lasta. Mielestäni tuossa iässä lapsen ymmärrys on sellaisella tasolla, että lasta ei voi vielä kovin paljon komentaa ja kieltää, vaan antaa tutkia ympäristöään ja lempeästi ohjata ihan kädestä pitäen, jos tekee jotakin haitallista tai itselleen vaarallista. Eikä jatkuva kieltäminen ja komentaminen ole välttämättä myöhemminkään se toimivin juttu. Toki lapsella pitää rajat ja selkeät säännöt olla. Useinhan esikoiselle ollaan ankarimpia – voihan olla, että mieskin ottaisi rennommin jo seuraavan lapsen kanssa. Ja voisi olla hyvä ajatus tutustua lapsen ikäkausia käsitteleviin juttuihin.

    Mutta sinänsä luulen, että muutoin näissä ongelmissa kyse ei välttämättä ole niinkään ikäerosta vaan ihmisten erilaisista tavoista toimia ja luonteista – toki samanikäisillä saattaa olla keskenään enemmän samansuuntaiset näkemykset joistain asioista. Mutta rakentava keskustelu erilaisista näkemyksistä auttaa – ja jos se ei onnistu, sitä voi opetella (vaikkapa parisuhdekursseilla tai pariterapiassa). Enpä vielä heittäisi kirvestä kaivoon! 😉

  • Kolmekymppinen sanoo:

    Oli ikäeroa tai ei niin siitä huolimatta voi äidillä tulla omanajan tarvetta! Ja ikäerosta huolimatta voi olla eroja pariskunnan välillä toisen ollessa kotikissa ja toisen kyläluuta :). Siinä ei oo mitään ongelmaa, jos toinen antaa mennä ja toisen antaa olla kotona.

    Ja mitä kuriin tulee, eiks se oo hyvä, et lapsi oppii sulta rennon meiningin ja isältään säännöt? Niitä molempia tarvitaan! Tiesithän sen? Liian kova kuri kyl 1- vuotiaalle on liikaa, voisitteko keskustella asiasta? Tuoki on sellanen johon ikäero ei vaikuta, vaikka olis samanikäsiä niin on isoja eroja kasvatuksessa…

    Joten, onko sulla jotenkin muuten ikäkriisi? Koska noi edellä mainitut seikat kyl toteutuu parisuhteis, joissa on pienikin ikäero.

  • Taas näitä sanoo:

    Et sitten etukäteen yhtään osannut ajatella?
    No, nyt vahinko on jo tapahtunut, joten yritä keskittyä siihen, mikä on lapsesi etu. (Hänen ikänsä muuten kirjoitetaan 1,1v tai 1v1kk)
    Kaikissa liitoissa voi ilmetä ongelmia kasvatuksen suhteen. Pysyttekö puhumaan asiasta?

    • Pilkunviilaaja sanoo:

      Itseasiassa lapsen ikää et pysty kirjoittamaan 1,1 v. Vai onko 1 v 11 kk ikäinen lapsi sitten 1,11 v. mielestäsi? Ja parisuhteessa voi hyvinkin tulla yllätyksiä, joihin ei vain osaa varautua etukäteen. Vanhemmuus on suuri mullistus elämässä, joka paljastaa ihmisistä uusia puolia, niin hyviä kuin huonojakin.

      Tsemppiä Stardust89! Uskon, että löydätte sen kultaisen keskitien parisuhteeseenne ja lapsen kasvatusmetodeihin. Helppoa se ei varmastikaan ole mutta mahdollista kuitenkin.

    • Nimetön sanoo:

      Minäkin jäin tähän iänilmoittamisohjeeseen nyt jumiin 😅 Siis tokihan ikä voidaan ilmoittaa vain vuosissa (eikä vuosina ja kuukausina). Koska vuodessa on kuitenkin 12 kuukautta 10 sijaan, niin ikä olisi tässä tapauksessa 1,08333… vuotta. Joka toki pyöristyy yhden desimaalin tarkkuudella 1,1 v, mutta jos nyt aletaan opastaa, niin opastetaan sitten kunnolla 😉

      Kirjoitus oli sen verran lyhyt, että en lähtisi myöskään sen perusteella arpomaan mikä on johtanut aloittajan tilanteeseen. Ehkä mies on ennen lasta ollut nuorekas ja halukas tekemään kaikkea, ehkä suhde oli vasta ihan alussa, kun raskaus alkoi, eikä ollut vielä kovin suurta tuntemusta toisesta, ehkä totuus äitiydestä ja neljän seinän sisällä istumisesta yllätti äidin tms. Niin tai näin, niin kannatan myös puhumisen yrittämistä. Joskus se saattaa pikkuhiljaa viedä asioita parempaan suuntaan, joskus siitä ei tunnu olevan mitään iloa. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta!

  • TT sanoo:

    Elämää on oman parisuhteen ja kodin ulkopuolellakin. Molemmat yhtä tärkeitä. Molemminpuolista joustavuutta ja kunnioittavuutta myös tarvitaan.