Elokuvasynnytykset vs todellisuus

Uusin Kardashian-lapsi syntyi juuri, kun Khloe Kardashian sai esikoisensa. Onnea varjosti se, että lapsen isä Tristan Thompson jäi kiinni pettämisestä. Synnytys käynnistyi etuajassa pian sen jälkeen kun Kardashian sai tiedon pettämisestä.

Synnytykset käynnistyvät kun käynnistyvät. Niitä ei siis voi saada alkamaan järkyttämällä odottavaa äitiä, mutta se myytti elää vahvasti, koska elokuvissa ja tv-sarjoissa synnytys käynnistyy aina dramaattisella hetkellä. Muistat varmaan kuinka Sex and the City -elokuvassa Charlotten lapsivedet menivät kun hän näki Kihon ja raivostui tälle?

Onneksi asia ei ole näin, muutenhan sitä joutuisi makaamaan raskauden ajan kotona, muulta maailmalta eristettynä. Mutta tämä ei ole ainoa myytti, joka synnytyksestä elokuvissa esitetään.

Raskaus

– Elokuvissa nähdään toki ”tavallisiakin” raskauksia, sekä jonkin verran lapsettomuudesta kärsiviä pareja, mutta kaikkein yleisin tapa tulla raskaaksi on vahinko. Sattuuhan vahinkoja oikeassakin elämässä, mutta elokuvissa niiden todennäköisyys on huimasti suurempi.

– Elokuvissa raskaus on yhtä kuin pahoinvointi, vaikka kaikki raskaana olevat eivät kärsi pahoinvoinnista. Henkilö saa tietää raskaudestaan oksentamalla voimakkaasti ympäriinsä, eikä suinkaan niin, että hän jatkaisi elämäänsä normaalisti ja alkaisi vasta jossain vaiheessa miettiä, että hetkinen missäs mun menkat ja miksi väsyttää näin hitosti?

– Elokuvamiehet pelkäävät harrastaa seksiä raskaana olevan naisen kanssa. Heitä aina kovasti huolestuttaa, että ei kai vauvaan nyt vain satu!

– Raskaana olevaa naista kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Elokuvissa ei koskaan nähdä sitä, että raitiovaunuun punkiessa reippaat 30-40-vuotiaat miehet syöksyvät vapaille paikoille tuijottamaan mitäännäkemättömin katsein suoraan eteenpäin.

Kuva Suhyeon Choi, ylin kuva Valeria Zoncoll.

Synnytys

– Elokuvasynnytys alkaa aina yllättäen ja dramaattisessa tilanteessa. Ei puhettakaan siitä, että koko kropassa tuntuvat supistukset alkaisivat vähitellen, jopa päiviä ennen synnytystä. Ehei, synnytys käynnistyy aina erittäin kivuliailla suppareilla ja lapsivesien menolla.

– Pari minuuttia synnytyksen käynnistymisen jälkeen on IHAN HIRVEÄ KIIRE. Supistuksista on saman tien tullut todella kipeitä, tiheitä ja voimakkaita. Sairaalaan on lähdettävä talla pohjassa, ja mieluiten ambulanssilla. Odottava äiti ei koskaan sano, että hei nää supparit tulee vasta vartin välein, odotan kotona vielä monta tuntia!

– Sairaalassa jatkuu härvääminen ja kaaos. Synnytyssaliin syöksytään salamana, eikä suinkaan jäädä odottelemaan lepohuoneeseen, että koskas sieltä vapautuisi sali.

– Synnytys on salamannopea ja helppo. Eritteitä ei roisku, epparia ei leikata, kiireelliselle sektiolle ei ole tarvetta. Äiti makaa selällään ja huokaisee pari kertaa, minkä jälkeen lääkäri (ei kätilö) nostaa esille terveen, reippaan, suoraan kylvystä tulleen näköisen kolmen kuukauden ikäisen vauvan. Ei kakkaa laverilla! Ei verta yltympäriinsä! Ei huutoa, ei kiroilua! Ei puuskutusta sukkien varsista kiinni pitäen, eikä varsinkaan pysähtynyttä odottelua yön pitkinä tunteina, jolloin isä hiipii taukotilaan lämmittämään eväitään ja äiti nuokkuu sängyllä tippaletku kädessä ja radion outoa yömusiikkivalikoimaa kuunnellen.

– JA se homma oli siinä! Ei kokoon kursimisia ilokaasumaski naamalla, ei jännitystä siitä, tuleeko pissa ja pääseekö perhehuoneeseen.

Synnytyksen jälkeen

– Äiti on reipas ja hyvinvoiva. Hän ei istu vaahtomuovirenkaan päällä eikä rouskuttele välipalaksi Panadolia.

– Äiti on myös nätti ja hehkeä, eikä vaaleankukertavassa sairaalakaavussa tuijottava pöllähtänyt zombi.

– Vauva on ihana ja tyytyväinen, ja häntä on tosi helppo imettää tai syöttää pullosta.

– Äidin rinnat eivät ole räjähdyspisteessä olevat melonit eikä hän pelkää kakalla käyntiä kuin henkensä edestä.

Kotona

– Kaikki ovat onnellisia, kaikki on helppoa, äidillä ei ole rintatulehdusta ja ummetusta ja ennen kaikkea hän rakastaa vauvaa nyt jo yli kaiken. Helppohan se on, kun tuollainen melkein puolivuotias mötkö nukkuukin kaikki yöt jo! Niin, ja vauva nukkuu varta vasten sisustetussa lastenhuoneessa, yksin!

P.S. Sitäkään ei koskaan näytetä, millaista on kun raskauspahoinvointi ei ole enää normaalia…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.