Eksäni oli sosiopaatti
”Aluksi eksäni oli hurmaava. Mutta pian alkoi tuntua siltä, että jotain oli vialla. Nimenomaan jotain, en pystynyt osoittamaan sormella mitään tiettyä. Ajattelin että olen vainoharhainen. Mies ihaili minua, oli hulluna minuun ja puhui naimisiinmenosta.
Pian huomasin ajattelevani oudosti. Mies oli pettänyt raskaana olevaa ex-vaimoaan jatkuvasti ja ollut myös rikoksesta epäiltynä. En välittänyt. Näin miehen olosuhteiden uhrina: Hän oli vain etsinyt intohimoa elämäänsä; häntä oli syytetty väärin perustein. Pelkäsin olisiko mies tulevaisuudessa väkivaltainen minua kohtaan. Sitä ei ehtinyt tapahtua.
Miehen käytös muuttui kuin katkaisijasta väännettynä. Hän vannoi ikuista rakkautta edellisenä päivänä ja suorastaan vihasi minua seuraavana.
Suhde päättyi miehen liukenemiseen paikalta. Minä en ymmärtänyt miten olin lähtenyt koko suhteeseen. Miten en tajunnut varoitusmerkkejä? Olin ollut kuin aivopesty. Tietenkään en voi tehdä diagnooseja kun minulla ei ole siihen koulutusta. Mutta diagnoosilla tai ilman: eksäni oli jotain muuta kuin vain ikävä ihminen.”
Ilman koulutusta ei tosiaan voi diagnosoida ketään sosiopaatiksi tai vaikka narsistiksi. Totuus kuitenkin on se, että psyykkisesti vaurioituneita ihmisiä on olemassa ja heihin törmää erilaisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi ihmissuhdetta etsiessä. Leimojen lyömisen sijaan tarkoitus on suojella itseään. Jos jokin uudessa ihmisessä tuntuu oudolta tai epäilyttävältä, siihen on yleensä syy.
Sosiopatia on epävirallinen termi, joka viittaa antisosiaalisiin tekoihin ja asenteisiin. Psykiatrinen diagnoosi epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö vastaa lähinnä sosiopatiaa.
Sosiopaatti pyrkii saamaan valtaa, ja se leimaa kaikkia hänen tekemisiään. Sosiopaatit hyväksikäyttävät muita ihmisiä, he eivät piittaa sosiaalisista normeista ja valehtelevat jatkuvasti. Käytös on vastuutonta ja impulsiivista, ja he syyttävät tekemisistään muita. Amerikassa sosiopaatteja on noin 4% väestöstä eli yksi 25 ihmistä kohden. On siis ihan mahdollista, että sosiopaattiin törmää jossakin elämäntilanteessa.
Ylin kuva Alex Iby.
On olemassa tunnusmerkkejä, jotka voivat viitata siihen, että olet tekemisissä sosiopaatin kanssa. Merkkejä ei ole helppo huomata, sillä sosiopaatit saavat uhrinsa sivuuttamaan hälytysmerkit. Siinä mielessä he ovat kuin silmänkääntäjiä ja taikureita. Terapeutti ja kirjailija Bill Eddy kertoo, mistä merkeistä sosiopaatin voi tunnistaa.
Näistä merkeistä saatat tunnistaa sosiopaatin:
– Puhe
Sosiopaatti saattaa käyttää hyvin voimakkaita positiivisia ja negatiivisia ilmaisuja, molempia suhteettomasti.
Tyypillistä on myös vaihtelu: ensin olet maailman ihanin tyyppi ja sitten hirvein ihminen jonka hän on koskaan tuntenut.
– Tunne
Miltä sinusta tuntuu hänen seurassaan? Tunteesi voivat olla ristiriitaisia ja sisältää sekä pelkoa että voimakasta ihailua.
Saatat myös tuntea todella voimakasta sympatiaa sosiopaattia kohtaan. Mikäli kuulet hälyttäviä juttuja, kuten rikossyytteitä tai vastaavaa, sosiopaatti osaa selittää, kuinka hän on oikeastaan ollut uhri tilanteessa.
– Käytös
Kiinnitä huomiota käytökseen enemmän kuin sanoihin. Sosiopaatit tekevät asioita, joita muut eivät tee. Kysy itseltäsi toimisitko itse koskaan samalla tavalla? On todennäköistä, että et, mutta sosiopaatilla on aina syy tekemisilleen: muut ajoivat hänet siihen pisteeseen, stressiä oli niin paljon ja niin edelleen.
Monet sosiopaatit tekevät rikoksia, sarjapettävät ja päätyvät tilanteisiin, joissa he saavat iloa muiden kärsimyksestä. He eivät ajattele lakien sitovan heitä, eivätkä he kadu tekojaan.
Kuuntele vaistojasi ja luota itseesi, jos sinusta tuntuu siltä että suhteessasi tai tapaamassasi ihmisessä on jotakin outoa.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Aspd Peruuta vastaus
12 vastausta artikkeliin “Eksäni oli sosiopaatti”
Uusimmat artikkelit
Et tee diagnoosia, mutta kuitenkin artikkelisi otsikko on diagnoosi. Itse olen sosiopaatti ja kykenwn rakastamaan, joskin joudun selittelemään asioita itselleni. En koskaan tekisi mitään pahaa puolisolleni enkä lapselleni. Olenkin jossain määrin normaalia vanhempaa omistautuneempi, olen jopa opiskeluni sivuuttanut jotta voin keskittyä lapseni kasvattamiseen, sillä olisi typerää pistää hänet jo suureen päiväkotiin. En valehtele puolisolleni jne. Nuorempana olin hurjempi ja näitä tekoja kadun, sillä en tahtonut tarkoituksella satuttaa muita, asiat vaan jotenkin lipsu käsistä. Tuntemattomia kohtaan en juurikaan tunne mitään ja tahdonkin pitää heidät kaukana minusta, sillä ärsyttävät minua ja en siksi ole kiinnostunut lähipiirini ulkopuolisten ongelmista jne, tietty silti toivon että kaikilla menee hyvin ja että elämä kohtelisi kaikkia mukavasti. En vain ole kiinnostunut näkemään muiden elämää jne, sillä välitän vain omista läheisistä ja itsestäni. Tämä tosin varmasti yleisempää kuin naiivi ”rakastan kaikkia ja olen kiinnostunut kaikkien huolista” mentaliteetti, sen näkee jo yhteiskunnastamme. Ihmisiä ei tunnu kiinnostavan kuin oma julkikuvansa ja tämän näkee jo siinä että syödään lihaa jne vaikka muka välitetään ympäristöstä ja eläimistä, tekopyhää sanon minä. keskityn omaan elämääni ja siihen että valitsemillani ihmisillä on kanssani hyvä olla, enkä pakota heitä pysymään millään tavalla jokainen tehköön ja menköön. Todennäköisesti tavatessamme, et koskaan toetäisi tätä puolta minusta, ellen alkaisi kokea sinua jotenkin silmissäni asleleena jonkin tavoitteeni edessä, sillon saattaisin hetkellisesti esittää kiinnostunutta, mutta stodellisuudessa en sitä olisi kuin siihen asti kun saan haluamani, tästä saattaisin kantaa syyllisyyttä mikäli en ala sitä selittelemään pois itsestäni, tsai koe velvollisuideksi korjata asiaa ja pyytää anteeksi. Tuokin lopputulema riippuu vahvasti siitä millaiset välimme olisivat ja miten sinut ihmisenä kokisin. Pyrinkin näiden syiden takia elämään elämää ilman kavereita, sillä en tahdo tehdä muille pahaa, enkä tahdo itse joutua kantamaan sisälläni taakkaa siitä että teinpä typeröästi kun manopuloin tai käytin hyväkseni. Sillä näiden kymmenien vuosien aikana, minulle on kehittynyt sisälleni kyky tuntea syyllisyyttä ja empatiaa jnn, joskin pystyn silti käyttäytymään toisin, tämä tosiaan riippuu siitä miten tahdon asioiden etenwevän ja koenko jonkin ihmisen vain käyttöesineeksi elämässäni. Kunnioitan muiden ihmisten elämää ja siksi pyrin pitämään sosiaalisetpiirit pieninä, sillä harvoin kiinnostun muiden elämästä ja seurasta aidosti,. Enkä jaksa nähdä tutustumisen vaivaa, joka tosin on tässä iässä varmasti suhteellisen normaaliakin, sillä olenhan myös introvertti. Pointti tässä on se, että ei ole absoluuttista pahaa, kuten ei absoluuttista hyvääkään. On illuusio ajatella edes niin, sillä vasarallakin voi rakentaa sairaalan, että satuttaa pahasti, kaikki riippuu tilanteesta ja tarkoituksesta.
Vanha juttu, mutta haluan silti kommentoida, että näiden juttujen kirjoittajat ei ainakaan aina (jos koskaan) kirjoita otsikkoa itse. Sen tekee Huonon äidin joku henkilö. Eli todennäköisesti joku Huonon äidin toimituksessa on päättänyt kirjoittaa tämän klikkiotsikon. Halusin tällä kommentilla siis vain kohdistaa kritiikin oikealle henkilö(i)lle.
Nämä tällaiset kirjoitukset herättävät monenlaisia ajatuksia…
Minä tiedän olevani hieman tavanomaisesta poikkeava ihminen, minulla on tavanomaisesta poikkeava tausta. Lapsuusperheessäni oli alkoholismia, kuolemaa, turvattomuutta, ns. särkymisen kokemuksia. Huolta! Selvisin jotenkin lapsuudesta, mutta menin alkoholistin kanssa naimisiin. Revin itseni irti ja erosin, kävin terapian, vertaisryhmiä, opiskelin. Pitkä tie.
Takuulla menneisyyteni näkyy tänä päivänä välillä käytöksessäni. Minulla ei voi olla samanlaista tunne-elämää ja kokemusmaailmaa kuin turvallisen perhetaustan omaavalla. Ilmaisen itseäni impulsiivisesti ja painokkaasti, en halua sitoutua kuin lähimpiin ihmisiin, ilmaisuni on niin polveilevaa ja toisaalta analyyttistä, että tiedän olevani välillä raskasta Seuraa. Jotkut pitävät minua ja valintojani outoina. Minun seurassani varmasti tulee tunne, että onpa erikoinen tyyppi.
Mutta rakastan poikaani, rakastan montaa muutakin ihmistä. En toivo kenellekään pahaa paitsi hetkellisesti vihaisena saatan ajatella vanhempiani kohtaan pahansisuisesti. Pitäisikö minun olla pyhimys? Syyllistyä tuollaisen ajatuksen äärellä vs. vuosien väärinkohtelu? Pitäisikö minun myöntää minussa olevan jtn perustavanlaatuista vikaa, koska olen ymmärrettävästi hieman toisenlainen kuin monet muut?
Nämä tällaiset luonnehdinnat ovat raskaita ihmiselle, joka tietää olevansa erilainen kuin muut. Tietää taustansa pohjalta ja osittain muutoinkin sopivansa profiiliin.
Mitä jos jokainen ottaisi vain vastuun omasta elämästään? Meissä ihmisissä on erilaisia persoonallisuushäiriöitä, masennusta, temperamentteja ja vaikka mitä muuta loputtomasti. Mitä jos annettaisiin ylimääräisten leimojen olla ja todetaan: ole sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa sinun on hyvä olla. Se on omalla vastuullasi. Ja mikäli lapsena jouduit olemaan vahingollisessa seurassa, siitä on mahdollista toipua.
Samoja ajatuksia. Usein herkät ja analyyttiset ihmiset ajautuvat alkoholismiin, sietääkseen olotilaansa tai maailmaa. Usein herkät ihmiset haavoittivat herkemmin tai herkän ja analyyttisen ihmisen läheisissä on jotain mielenterveydellisiä pulmia. Se toki vaikuttaa kaikkiin läheisiin. Mutta herkkyys ja analyyttisyys on myös mieletön voimavara ja vahvuus! Kun vain kaikki ihmiset elämässään saisivat hyväksyntää, riittävää turvallisuutta ja huolenpitoa, niin kaikki voisivat paremmin.
Olispa mun exä vaan häipynyt. Hänestä oli todella vaikeaa päästä eroon. Lopulta hän joutui vankilaan joka mahdollisti minulle ja lapsilleni lopullisen eron. Suhteen aikana usein oli tunne, että elän kahta todellisuutta, enkä tiedä kumpi niistä on totta. Elämä oli vahinkojen hallintaa, väkivaltaa, valehtelua, taloudellista hyväksikäyttöä. Eniten kärsivät lapset. Vuosien hoidon jälkeen he ovat selviytyneet, mutta ikuiset arvet on ja pysyy. Enkä voi asialle enää mitään. Jos voisin palata menneisyyteen – jättäisin tyypin kokonaan väliin.
Näin on.. narsisti kyllä hakee sympatiaa ja näin mutta kohta et enää muista miten te teitte sen kun..hän tekee mitä fantasioita onkaan mielessä toista alistaakseen- varokaa näitä!
Niinpä eli heti kun et ole täydellinen olet vähintään sosiopaatti 😂
Hyvä totuuden mukainen artikkeli, sillä valitettavasti tällaisiakin ihmisiä on.
Tämä on mielestäni todella huono kehityssuunta, että Huono Äiti -blogi on muuttunut tällaiseksi ex-puolisoiden hakkumisen foorumiksi. Eiköhän tällaisia foorumeita ole jo netti pullollaan. Yrittäisitte mielummin profiloitua alkuperäisen idean mukaisesti. Siinä oli jotain uutta, tuoretta ja arvokasta.
Ei missään nimessä ole huono suunta. Tunnen itseni huonoksi äidiksi kun tein lapsia tälläisen ihmisen kanssa. Nyt kun tietoisuutta tullut niin ehkä oltaisiin välttyy lasten kanssa paljolta pahalta kun olisin ajoissa tajunnut mikä ex on miehiään. Siksi on hyvä että näitä tuodaan esiin, ehkäpä pelastaa jonkun ikuisilta traumoista. Sitä ei voi tajuta sellainen joka ei ole elänyt tälläisen ihmisen kanssa. Se pahuus mikä kätketään hyvyyden naamion taakse ja kun se paljastuu sitä ei halua kenellekään.
Kannattaa tutustua aiheeseen ja toivoa ettei koskaan päädy tälläisen uhriksi.
Mä toivoisin että kaikki kaksi- tai monijakoiset ihmiset (tähän lasketaan kaksinaamaiset, dissosiaatiohäiriöiset tai hyvä-paha puolet omaavat ihmiset) saisivat ja lapsina ja nuorina riittävää apua elämässään sekä heidän vanhempansa, että vältyttäisiin näiltä moniroolisilta ongelmilta! Kun ihminen voi pahoin, hän perustaa itselleen kaksi roolia tai useammankin. Kumpa jokainen vanhempi osaisi kasvattaa lapsensa ja kumpa jokainen lapsi ja hänen ongelmansa perheessään havaittaisiin ajoissa ja ongelmiin puututtaisiin varhain. Psykopaatit, sosiopaatit, narsistit ja muut ovat rikkinäisiä ihmisiä, joiden sielu on repeytynyt riekaleiksi ja tunne-elämä on pahasti häiriintynyt kenties jo varhain.
Ja huolimatta siitä että nämä ihmiset ovat itsekin usein uhreja, se ei oikeuta heidän käytöstään eikä heitä tarvitse ymmärtää. Osaavat usein käyttää vaikeaa taustaansa manipuloinnin välineenä, mutta aito halu kasvaa puuttuu. Ja niin totta tuo, että ulkopuolisten vaikea ehkä saada ilmiöstä kiinni. Tämä on tärkeää tietoa, kiitos.