Eikö tämä lasten lahjominen jo riitä?!
Lahjoja, lahjoja, lahjoja… Niitä lapsiperheessä usein riittää. On synttärilahjat ja nimpparilahjat ja joululahjat ja sisaruksen synttärinä saa jokainen lahjan, ettei tule paha mieli. Onkos siinä nyt järkeä, tuleehan se omakin synttäri ihan yhtä usein?
Jouluna taas tulee lahjoja äidiltä ja isältä ja mummoilta ja papoilta ja kummeilta ja ties keneltä vielä. Siitä kertyy äkkiä melkoinen kasa! Lapset tykkäävät lahjoista, ja aikuiset tulevat iloisiksi lasten ilosta. Ei siis ihme, että paketteja kertyy läjäpäin.
Mutta meneekö tämä jo vähän överiksi? Oletkos kuullut esimerkiksi adventtilahjoista? Niitä annetaan lapsille ensimmäisenä adventtina (tai ties vaikka jokaisena) joulun odotusta helpottamaan… Onko tämä kaikki lahjominen ihan tarpeellista, miettii tämä kirjoittaja:
”Joulu lähestyy… Juuri on saanut ensimmäisen luukun joulukalenterista avata.
Pikkujouluaikakin on. Aikuisena on tullut vietettyä milloin millaisia pikkujouluja.. Tänä vuonna ei ole tullut vietettyä missään muodossa.
Meillä kotona ei lapsena vietetty mitenkään pikkujoulua, enkä tiedä ”kuuluisiko” viettää ny kun on lapsia? Toiset viettävät, toiset eivät. Mutta jos viettää, kuuluuko lapselle/lapsille ostaa lahja/lahjoja?
Kuva Rhaul V Alva.
Erään tuttavan lapset olivat saaneet pikkujouluna kasan lahjoja… Miksi? Jouluhan on kohta ovella? Eikö luukkujen avaamiset riitä, ennen kun joulu saapuu? Tuntuu että koko ajan pitäisi olla lahjoja sinne ja tänne.
Toiset ostavat nimipäivälahjoja ja viettävät samalla tyylillä kun syntymäpäiviä. Eikö nämä nimipäivät ja pikkujoulut vie sitä syntymäpäivän tai joulun ideaa?
Tai se että kun lapsi täyttää vuosia ja saa lahjoja, niin ostetaan sisaruksillekin lahja? Ettei vaan tule paha mieli, kun toinenkin saa?
Olenko ainoa jonka mielestä menee hieman jo yli? Vai olenko vanhoihin kaavoihin kangistunut? Olenko jotenkin tylsä, kun en halua että lapsilleni tuodaan kaiken maailman härveleitä? Tai että yksi ihminen tuo monta lahjaa? Eikö se yksi lahja riitä? Tarviiko aina olla lahjoja saamassa?”
Nimim. Mietteliäs
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Vastaus henkilölle Eioopakkojoseitaho Peruuta vastaus
6 vastausta artikkeliin “Eikö tämä lasten lahjominen jo riitä?!”
Uusimmat artikkelit
Ihan uusia asioita mulle. Veikkaan että tämänkin jutun lukee joukko epävarmoja äitejä, jotka ei jaksaisi lisää hössötystä elämään, mutta alkavat nyt järjestää pikkujouluja ja pikkupaketteja. Ihan vaan siltä varalta, ettei omat lapset jää paitsi jostain, jota muut lapset saa. Sitä paitsi, tämä on joku uusi trendi, josta on kohta some pullollaan edustavia kuvia, koska pitäähän perheen trendata. 🤦♀️
Tämä lahja-asia on yksi asia muiden joukossa, missä voi noudattaa ihan omaa linjaa. Kun lapsi kasvaa, niin jo nuoretkin lapset ymmärtää sen, että aina kaikki ei mene tasan ja samanlailla niinkuin naapurilla tai kaverilla, vaikka tähän olisikin varaa.
Pohjimmiltaan ajattelen tämän niin, että aina kaikkea (maallista lahjaa, kivaa ja hauskaa) ei tarvitse lapsille tarjota. Joskus vähemmänkin on riittävästi. Voi keskittyä niihin oman perheen hyviin asioihin esim joululahjoihin, jos joululahjat on se, mitä perhe haluaa toisilleen antaa.
Kun luo lapselle tietoutta oman perheen toiminnasta ja ajatusmaailmasta esim näihin lahjoihin keskustelemalla asiasta, niin pienetkin lapset ymmärtää aika hyvin tämän kohtuullisuuden. Lapsen tietoisuus asiasta luo pohjan itsetunnolle ja myös opettaa siihen että aina ei kaikkea saa. Sitä hyvää itsetuntoa lopulta tarvitaan niin, että ei aina olla vertaamassa itseä toisiin ja tietää että oma tapa on ihan yhtä hyvä kuin jonkun muun. Aikuisen hyvä itsetunto ja tietoisuus näissä asioissa auttaa myös lapsia tiedostamaan asioita ja hyvän itsetunnon kehittymisessä.
Meillä saa yleensä vuoden ”lelut” syntymäpäivänä tai jouluna. Leluja ei osteta päähänpistona normaali kauppareissulta. Silti niitä on kohtuullinen määrä ja ihan riittävästi. Tarpeellisia hankintoja, kuten harrastusvälineet, tehdään kyllä sitten muuten pitkin vuotta. En koe, että tässä täytyisi lähteä kilpailemaan kenenkään kanssa. Aina on se joku, joka saa enemmän.
Meillä synttäreillä lahjan saa sankari. Joskus on vieraille ongintaa tms, jossa saa esim karkkia tms, mutta niiden periaate ei mielestäni ole ollut vieraiden lahjominen. Eikä tule oleenkaan, eikä odoteta sellaisia vieraslahjoja kenenkään synttäreiltä.
Silloin, kun viedään vauvalahjaa, niin toivoisin vanhempaa sisarusta myös muistettavan samalla. Olen ollut tilanteessa, kun meille on tuotu vauvalle lahjaa, niin isompi sisarus kysyy:
”eikö mulle ole mitään?”. Siinä sitten yrität selittää mustasukkaiselle kolmivuotiaalle, että nyt on vauvalle tapana tuoda lahjoja. Lahjan tuojakin on siinä tilanteessa nolo.
On ikävää, jos lahjoilla pyritään hiljentämään lapset tai oma omatunto, vielä kurjempaa jos niiden tarkoitus on välttää odottamisen tylsyys. Silloin lapselta riistetään mahdollisuus oppia itsehillintää.
Mutta jos lahjat ovat pieniä ja ajatuksella annettuja, niillä on osansa rakkauskielten joukossa. Ihanaa, jos lapsesta kasvaa ystäviään pienillä lahjoilla ilahduttava aikuinen.
Meillä saavat synttärilahjat ja joululahjat (oon vähän jouluhulluuteen taipuvainen joten yleensä kyllä useamman joululahjan..), mutta siinäpä ne. Nimipäivänä juodaan kahvit muttei tule lahjoja, toki adventtiakin juhlitaan kynttilä sytyttämällä ja yleensä glögin ja pipareitten voimin muttei kyllä lahjoja anneta.
Hyvä olis oppia ettei aina tarvitse saada materiaa vaan perheen yhdessäolo tuo juhlan (ollaan toki arkenakin yhdessä mutta ymmärtänette pointin).
Aivan samaa mieltä. Sehän se parhaiten opettaa, kun joutuu odottamaan ja sitten odotus paölkitaan. Pitkäjänteisyyttä, tavoitteellisuutta, ansaittu palkinto tulle kun vain on kiltisti, osaa iloita toisten puolesta, antamisen ilo… Vain muutama äkkiö mieleen tullut asia, jonka oppii kun ei saa kaikkea nythetikokoajan. Tää on tää minäminä-malli ja malttamaton kaikkimullenytheti joka tätä tekee. Ja opettaa vain siihen, että kaiken saa ilman vastinetta ja minkään eteen ei tarvi nähdö vaivaa tai edes odottaa. Sitä taitoa kun tuntuu liian harva enää osaavan, mitä ympärillä näkee jatkuvasti.