Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Raha. Tuo ikuinen kiistakapula josta jo yhteiselon aikana lasteni isän kanssa väännettiin kättä. Nyt oltuani yhteisten lastemme lähivanhempi kohta viiden vuoden ajan, tuosta aiheesta on tapeltu käräjäsalissakin ja nyt alkaa olla oma mittani tätä aihetta todellakin täysi.

Elatusmaksut ja lapsilisät, ne nyt vaan lain mukaan lähivanhemmalle kuuluu. Toki jokainen tapaus on omansa ja puhun tässä nyt omasta tilanteestani, jossa huolehdin kahdesta teini-ikäisestä niin taloudellisesti, kuin muutenkin täysin yksin. Heidän isänsä ei osallistu millään tavalla heidän huolehtimiseensa, paitsi elatusmaksujen maksamisella. Elatusmaksut vahvistettiin viimein käräjäoikeudessa, kun muutoin sopiminen ei onnistunut, ja summa laskettiin hänen suullisesti ilmoittamiensa palkka- ja elinkustannustietojensa perusteella, ja hän sen itse hyväksyi. Todellisuudessa summa olisi voinut olla suurempikin, jos olisi menty kuten olisi kuulunut. Isän olisi pitänyt tuoda virallista dokumenttia todellisista tuloistaan ja menoistaan, mutta annoin periksi ja mentiin hänen ehtojensa mukaan. Liian vaikeaksi olisi mennyt jo muutenkin aivan älytön ja eniten lapsia kuormittava elatus-, tapaamis- ja huoltajuussopimusten laadinta, jota isä ei muulla tavalla suostunut hoitamaan.

Aikoinaan erossa oli täysin itsestäänselvyys, että lapset jäisivät minun luokseni, heidän lapsuudenkotiinsa asumaan. Isä ei koskaan edes harkinnut toista vaihtoehtoa ja eivät lapset käyneet isänsä luona alkuun yhtään sen enempää kuin nytkään. Ai miksi? No siksi, ettei isästä kuulunut yhtään mitään. Minä koitin sopia tapaamisia, yritin rohkaista lapsia olemaan isäänsä yhteydessä. Pettymyksiä toisensa jälkeen. Iskä ei tullutkaan vaikka lupasi tai tuli milloin huvitti. Eikä vielä tänäkään päivänä ole tapaamisajoista mitään varmuutta vaan samoilla käräjillä tehty tapaamissopimus, jolla oli tarkoitus turvata lasten oikeutta tavata isäänsä, on hänelle vessapaperia.

Elatusmaksut tulevat tililleni Kelan kautta, Kela perii niitä sitten isältä. Elatustuki, jonka määrä on kahdesta alaikäisestä lapsesta yhteensä noin 330 €/kk, ja jonka Kela minulle siis kuukausittain maksaa. Tämän lisäksi isältä peritään kahdesta lapsesta elatusapu laatimamme sopimuksen mukaan, vajaa 130 €/kk, ja tätä elatusapua tilitetään minulle sitä mukaa kun Kela sen elatusvelvolliselta saa perittyä. Useimmiten tuota summaa ei kuukausittain tililläni näy.

Muistetaan, että elatusvelvollisella on mahdollisuus tarkistuttaa maksut vaikka vuosittain toimittamalla palkkatietonsa ja muut vaadittavat tiedot lastenvalvojalle, jonne lähivanhempi sitten toimittaa omansa, ja näin on taas maksut ajantasaistettu oikeudenmukaiseksi ja maksukykyä vastaavaksi. Miksi hän ei sitten tee niin, jos kokee tuon oman velvollisuutensa turvata lapsiensa elämää olevan liian kohtuuton itselleen?

Noh, elatusmaksujen päälle lähivanhempana minä saan tililleni myöskin Kelan maksaman lapsilisän, toisesta lapsesta. Toinen lapsista on yli 17-vuotias, joten hänestä ei enää lapsilisää makseta. Ja eihän tämä Kelan tuella eläminen vielä tähänkään lopu, vaan nuorempi lapseni saa alle 16-vuotiaan vammaistukea, sitä alinta, alle 100 €/kk. En jaksa tähän eritellä millä kriteereillä tämmöistä tukea lapselleni maksetaan, totean vain, että jokainen vanhempi, joka tätä etuutta lapselleen on hakenut, tietää mitä siihen vaaditaan ja ettei sitä ihan kevyin perustein edes myönnetä. Ja ihan varmasti kukaan vanhempi ei edes haluaisi, että lapsensa on oikeutettu saamaan vammaistukea. Kyllähän sillä meidän tapauksessa kustantaa lapsen lääkitystä, lääkärikäyntejä, terapiakuluja ym. osittain. Pienenä apuna on arjessa. Sitä vammaistukea saavan lapsen elämä vaatii.

Vanhemmalle lapselleni ammattiopintoihin Kelan on myöntänyt nuoren kuntoutusrahan, jonka saaminen oli lottovoitto ja suurena kannustimena erityistarpeisen nuoren koulunkäynnissä, ja pikkuhiljaa itsenäiseen elämään siirtymisessä, onhan hän jo pian 18-vuotias. Mutta toki asuu luonani niin kauan, että on valmis ottamaan niin suurta vastuuta itsestään ja valmiudet kotoa pois muuttoon on saavutettu.

Kuva Micheile Henderson.

Jokainen vanhempi, joka on hakenut lapselleen kuntoutusrahaa tietää, vammaistuen kriteerien tavoin, mitä sellaisten tukien saaminen edellyttää ja miksi se myönnetään (ja minkä työn on itse sen eteen tehnyt). Molemmilla lapsillani, valitettavasti, nämä kriteerit täyttyvät… Kyllä. jos voisin valita toisin ei heidän elämäänsä kuuluisi tällaiset asiat ollenkaan, vaan he saisivat elää ”tavallisen nuoren” lapsuutta ja nuoruutta ilman näitä huomattavia erityistä tukea vaativia tukimuotoja.

Ja meillä on asiat todella hyvin! Eivät kaikki erityislapset näitä saa vaikka oikeutettuja olisivatkin, meillä vaan kävi osittain hyvä tuuri, ja osittain syy on se, että minä äitinä olen niin vaativa ja hankala, että jaksan päivästä toiseen tapella lasteni oikeuksien puolesta.

Isä, jolle myös tieto näistä lapsilleen myönnetyistä tuista menee, on kuitenkin siinä uskossa että näilläkin rahoilla, niiden häneltä ryöstettyjen elatusmaksujen ja valtion avokätisesti maksaman lapsilisän lisäksi, rahoitetaan minun, lähivanhemman, yltäkylläistä elämää niin että tuota rahaa tulee ovista ja ikkunoista, niin paljon että ihan raiteita pakottaa ja ei enää kunnolla edes p****lle taivu. Viimeisin kommentti, jonka lapset isältään olivat tästä äidin taloudellisesta tilanteesta kuulleet oli mennyt jotenkin niin että ”äidillänne on varaa ostella itselleen asioita kun ei tiedä enää mihinkä rahojaan käyttäisi”.

Olen minä kuullut juttuja niistäkin lähivanhemmista, jotka itsekeskeisesti maksattavat elämäänsä exällään, ja jotka käyttävät lastensa rahat omaan hyvinvointiin. Rypevät elarimeressä ja rilluttelevat vailla huolen häivää, mutta useimmiten, kun näitä juttuja kuulee tai täältä netistä lukee, on kyllä käytettävä aika tiheää suodatinta. Minun taloudessani näillä etuusrahoilla rahoitetaan suoraan lasten elämää. Teinien. Jokainen tietää että tuo äkkiä laskien n. 700 €/kk joka tällä hetkellä minulle maksetaan edellä mainitseminani tukina kahden lapsen, erityistarpeisen lapsen, arjen pyöritykseen riittää ehkä puoleen. Useimmiten ei.

Mainittakoon vielä, että vanhemman lapseni saama kuntoutusraha laitetaan suurimmalta osin hänen tililleen säästöön ja siitä käytetään kuukaudessa vain hänen bussikorttinsa latausmaksu, lääkkeet ja joitain muita juoksevia kuluja. Nämä syö, peseytyy, tarvitsee koko ajan uutta vaatetta, uutta sitä ja tätä, jotka käytettyinäkin maksavat rahaa. Pitää kuskata ja kustantaa, harrastuksia ja varusteita. Puhelinlaskut, nettiliittymät, vehkeet ja laitteet.

Kuva Ben White.

Perustarpeiden lisäksi vapaa-ajalle virikkeitä, lomamatkoja, elämyksiä. Ja hei!!! Me ollaan niin onnekkaassa asemassa, että meillä on mahdollisuus semmoisiin! Kaikilla ei ole! Eikä tuota mahdollisuutta rahoita Kela eikä isä! Isä, jolla on vakituinen työ, asuu kahdestaan puolisonsa kanssa, jolla on myös vakituinen työ. Kahdestaan ilman muita, joista täytyisi ottaa jokapäiväistä elatusvastuuta. Tuo isä, joka ei antanut lapsilleen viime jouluna edes joululahjoja eikä kutsunut heitä luokseen.

Isä suree suureen ääneen sitä elatusmaksun määrää, jonka joutuu ex-vaimolleen kuukausittain maksamaan. Summaa, joka on ollut viimeiset vuodet ollut n. 230 €/lapsi. Hän voi ihan milloin tahansa ottaa nämä lapset luokseen, vaikkapa koeajalle, asumaan, tehdä päivittäin se kaikki jonka minä teen, kustantaa se kaikki jonka minä kustannan, jäädä pois siitä vakituisesta työstään hoitamaan heidän päivittäisiä asioitaan, viikoittaisia terapioita, usein toistuvia koulupalavereita, hoitoneuvotteluja, lääkäreitä. Molemmilla. Hakemuksien täyttöjä, oikaisuvaatimuksia, viranomaisruljanssia suuntaan ja toiseen.

Vie sinä isä lapset välillä lomalle, ethän sitä ole vielä koskaan ennen tehnytkään! Maksa välillä sinä joku ratsastustunti tai lemmikkieläimen hoito. Osta sinä välillä lapsellesi uusi kännykkä, pelikone, sänky, koulupöytä tai polkupyörä. Osta sille Hilfigerin huppari ja ne lenkkarit, jotka on pienet jo ennen kesän loppua! Osta sitten uudet! Maksa joskus joku lasku joka tulee koululta, kun lapsesi hajotti siellä ikkunan tai oven. Myös ilman näitä ylimääräisiä yllättäviä kustannuksia, ja myös ihan normaalin nuoren tai lapsen elämässä, on yhdellä ihmisellä ihan tarpeeksi kustannettavaa, joten tervetuloa vaan kokeilemaan jokainen etävanhempi lähivanhemman roolia kustannuspuolella, jos sen elarin tilitys kuukausittain tuottaa sydänalassa vihlaisuja.

Kuva Piret Ilver.

Ja vielä sananen siihenkin sinulle, lasteni isä: Millähän tavalla se on sinulta pois jos meillä täällä menee hyvin? Minkä takia siitä meidän tekemästä ulkomaanmatkasta täytyy syyllistää lapsia, heille itselleen, naljailla kuinka hänen(!!!) maksamillaan rahoilla sitä vain matkustellaan! Etkö voisi olla onnellinen lastesi puolesta että heillä on sellaiseen mahdollisuus? Ja ymmärtää, että sitä varten täällä meillä säästettiin rahaa pitkän aikaa. Mitä se edes sinulle kuuluu kun et muutenkaan ole heistä kiinnostunut!? Ja kyllä, minulla on oikeus ostaa itselleni vaikka sirkus norsuineen, eikä sekään kuulu sinulle.

Joka ikinen kerta kun lapsillesi, sukulaisillesi, tuttavillesi, tuntemattomillesi tilität olettamuksiasi minun taloudellisesta tilanteesta, kertoo se vain sen, kuinka kateellinen ja katkera olet. Ja yhtään viisaampi näkee myös sen, kuinka välinpitämätön ja typerä voikaan olla aikuinen ihminen jolle lastensa nimen perässä on iso euron merkki. Ei tarvitsisi olla paljoakaan parempi tilanne siihen, etten ottaisi sinulta senttiäkään lapsiesi nimissä rahaa. Olisi ihanteellisin tilanne olla täysin riippumaton yhdestäkään elatuseurosta. Ja eihän tässä enää mene kuin pari kuukautta, kun tuo elatussumma puolittuu toisen lapsen täysi-ikäistyessä. Joten edes siltä osin helpotan oloasi.

Itselleni on tärkeimpiä asioita saada olla joka ikinen päivä lasteni elämässä läsnä. Ja siihen myös kuuluu elättää ja kustantaa heidän elämänsä, ilman muuta! Ja mitä enemmän saan heille annettua, sitä onnellisempi itse olen. Tottakai täytyy laskea mihin on varaa mihin ei, ja lasten täytyy oppia myös se, ettei kaikkea saa. Kuten myös se, että itse täytyy oppia rahansa tienaamaan, esimerkiksi kesätöillä, ja omilla rahoilla voi sitten ostaa/osallistua ostamaan sen kalliimman asian minkä haluaa.

Kuva Priscilla Du Preez.

Laske isä nyt siellä kumpi se loppujen lopuksi kirpaisee vähemmän, maksaa muutama satanen niitä elareita vai ottaa koko paketti hoitaakseesi? Väitän kuitenkin, että jonain päivänä saatat miettiä myös sitä, että minkähän takia lapset eivät enää pidä mitään yhteyttä. Tälläkin hetkellä he tekevät sen useimmiten vain minun muistutuksestani. Muistutan sinua myös siitä hetkestä siellä käräjäsalissa, kun vannotit että et mistään hinnasta luovu lastesi huoltajuudesta! Onkohan tässä nyt joku dilemma, joka ei ihan käy yksiin vannomistesi kanssa…? Ja miltähän luulet että sinun lapsistasi mahtaakaan tuntua? Se kun iskä ei välitä, ja kiukkuaa vain miten kallista heidän elatuksensa hänelle on.”

Nimim. Raha ratkaisee

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 55 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Iskä. Peruuta vastaus

55 vastausta artikkeliin “Ei näillä elatusmaksuilla todellakaan rillutella!”

  • Luminen sanoo:

    Mä saan lapsen elatukseen eksältä minimin eli saman kuin kela maksaisi. Sillä ja lapsilisällä kustantuu vallan mukava elämä ja isä tapaa lasta säännöllisesti. Toki minä maksan lapsen kaikki kulut, koska saan elarin ja lapsilisän (ilman korotuksia, puoliso löytyy). En ymmärrä, miksi pitäisi maksaa enempää. Harrastukset ja reissut ovat harkinnanvaraisia. Jos mä haluan lapseni kanssa lomalle, lähtökohtaisesti minä sen yksin maksankin ihan omasta palkastani.. Ja meilläkin on terveysmenoja ja lääkityksiä allergioihin, mutta siitä huolimatta raha riittää, koska julkinen terveydenhuolto on edullista.

  • Alinadetdad sanoo:

    Hei Raha ratkaisee kirjoittaja.
    En millään pahalla mutta rivien välistä lueskelen että sinulla on syvä katkeruus ja teet lapsillesi karhunpalveluksen, vieraanutat lapset isistä. Hae apua ja opi käsittelemään asiat aikuisten lailla.
    Lue itse läpi tämän kirjelmäsi niin ymmärrät miksi on sotia.

  • Niiiiiiin sanoo:

    Tässä puhutaan myös tuosta ratsastusharrastuksesta. Elatuslakihan sanoo, että jos harrastusta ei ole kummankin huoltajan suostumuksella päätetty, ei toinen ole velvollinen maksamaan. Oishan se nyt oikeesti ihan perseestä jos toinen huoltaja päättää yhtäkkiä (vaikka lapsi sitä itse haluisikin), että meidän Esko-Petteri alkaa nyt pelaamaan lätkää ja ratsastamaan, että kaivappa etä kuvettas 😂
    Meillä ei edes ydinperheessä olis mahdollisuutta tähän, ja ei ole vielä lapset kuolleet vaikka muutamaan tälläiseen olemme joutuneet sanomaan ei. Ja aina kerrottu syy, eli ei vain ole varaa.

  • Nimetön sanoo:

    Ai kauhea, jos minä joutuisin maksamaan 300 eur/ kk lapsista 😬 Olen hyväpalkkaisessa työssä ja silti tuo kuulostaa tosi isolta rahalta. Toki itselläni on vain yksi lapsi, mutta ei lapseen mene lähellekään tuota summaa kuukaudessa. Ja saanhan minä nyt jo lapsilisän (yksinhuoltaja korotuksella), kun olen lähivanhempi. Kyllä tuon lapsilisän pitäisi riittää. Elatumaksut on jäänne ajoilta, jolloin naiset ei käyneet töissä ja siitä voisi jo luopua. Nykyään tienaan sen 4500 eur/kk, mutta olin lapsen kanssa kahdestaan myös opiskeluaikoina, jolloin mentiin minimituloilla, enkä silloinkaan saanut lapsen isältä mitään elatusmaksuja (lapsen isä otti itselleen yhteisiä velkoja, niin sen takia tällainen sopimus). Ja ihan hienosti pärjättiin.

    • Ihmettelen myös sanoo:

      Erikoista yhteisessä liitossakaan laskea budjetissaan luokkaa 700€ yhden lapsen kulutukseen joka kuukausi. Ei meidän kahden ansiotyössä käyvän talouskaan tuota kestäisi oman perheemmekään kesken. (700€ arvio laskettu lapsilisä, 300 etältä ja 300 itseltä).
      Asunto pitää oman itsekin takia olla, lapsen tuoma lisäkulu ei ole siinä niin isossa merkityksessä.

      • Nimetön sanoo:

        No tämä! Ja jos on pienituloinen (kuten minä olin opiskeluaikoina), niin jo pelkästään asumistukea saa ihan tarpeeksi, jotta siellä asunnossa mahtuu oikein hyvin asumaan aikuinen ja lapsi. Lapsi ei ihmeitä syö tai muuten kuluta. 150 eur lapsilisää (arvio) + mahdollinen 175 eur elatusapu+ asumistuki, niin johan sillä elää ihan tosi hienosti. Ja no, kaikki ihmiset saa sen lisäksi vielä joko toimeentulotukea, opintorahaa tai rahaa palkkatöistä. En siis ollenkaan ymmärrä, että mistä valitetaan. Nykyään kun tienaan enemmän, niin toki säästöihin ja sijoituksiin menee enemmän. Mutta ei nämä ole mitään ihmisen perusoikeuksia. Ne ansaitaan omalla työllä. Ihmisen perusoikeus Suomessa on se, että pystyy elämään miellyttävästi ilman, että ehkä pystyy esim. säästämään. Ja siihen kaikki Kelan tuet lapsen kanssa riittää ERITTÄIN hyvin.

        • Ööhh? sanoo:

          Nyt en ymmärrä miksi kelan pitäisi lapsista maksaa jopa toimeentulotukea, jos lapsen toinen vanhempi tienaa hyvin? Hän kun on myös elatusvelvollinen. Miksi häneltä pitäisi periä mahdollisimman vähän ja kela maksaisi sitten loput, en voi ymmärtää.

          • Nimetön sanoo:

            Minun tapauksessani siis sain asumistukea opiskelijana ollessani, mutta en elatusapua. Ja elatusapu ei vaikuta asumistukeen, eli en kyllä saanut valtiolta yhtään sen enempää rahaa, kuin mitä olisin saanut silloin, jos isä olisi maksanut elatusapua. Minä vain tein opintojen ohella töitä sen rahan eteen, mitä olisin lapsen isältä muuten saanut.

        • Realisti sanoo:

          Tässä oli kyse miltei aikuisista lapsista, ei pikkulapsesta. Ruokaan menee rahaa ihan riittävästi.

  • Tipi sanoo:

    Voi katkeruuden määrää.