Ei mitääään tekemistäää!!!

Ohhoi, pahemmin ei elämään nykyään mahdu hetkiä, jolloin ei olisi sen taivaallisen tärkeää tekemistä. Aina on jotain. Pitäisi olla jossain. 

Lapsilla on se ihanan kamala mahdollisuus ajautua tilanteeseen, jolloin ei vaan ole mitääään tekemistäääää… Ja sen kuulee sitten kaikki. Tiedättekö tunteen? Kolmen pojan äiti ainakin tietää:

”Eikö olekin raivostuttavaa kun itse et tiedä revetäkö pyykkivuoren, tiskivuoren, leluvuoren, laskuvuoren vai to do-lista-vuoren suuntaan ja samaan aikaa lapsi maukuu jaloissa kun eiii ole mitäääääään teekeeemiiistäääää!? On se sitten kumma, että toisella olisi enemmän puuhaa kuin puna-armeija pystyy hanskaamaan ja samassa taloudessa notkuva jälkikasvu on ihan vailla mitään hommaa.

Tosin jos junnut osaisivat jo räpeltää profiilit sosiaalisen median toreille, niin kyllä sinne saisi aina klikkailtua ne pari luppohetkeä. Itsekin huomasin olevani ihan kädettömän oloinen kun puhelin oli korjauksessa, metron tuloon oli vielä 4(!)minuuttia ja Ei Mitään Tekemistä!! Sama tunne iski lääkärinvastaanotolla kun aikaa oli parikymmentä minuuttia ja lehtilaari oli typötyhjä, puhelin vahingossa unohtunut eteisen pöydälle. Ei osaa olla kun ei ole jatkuvasti jotain meneillään.

Muistan elävästi omasta lapsuudesta ne ikuisuudelta tuntuneet hetket, kun ei ollut mitään tekemistä. Kaverit olivat muualla, ulkona satoi vettä ja aika tuntui pysähtyneen. Kaikki lelut oli jo leikitty, eikä yhtään jaksanut piirtää tai muovailla. Märisin äidilleni, miten tylsää on ja miten kaikilla muilla on jotain tekemistä. Äitini hoki aina samaa mantraa: ”Nauti nyt. Aikuisena tuntuu olevan aina liikaakin tekemistä.” Ärsyttävän vähättelevä lausahdus, jota inhosin silloin sydänjuuria myöten.

Voi kumpa olisin silloin jo tiennyt mindfulnessin salat ja hetkestä nauttimisen hienouden. Kuinka upeaa olisi saavuttaa tila, ettei ole mitään puhdetta odottamassa, mitään pitäisipitäisipitäisi-agendalla eikä yhtään asiaa/henkilöä, joka odottaisi minulta jonkin sortin reaktiota. Tuntuu ihan absurdilta tällä hetkellä, kun mieluummin teettäisin 34-tuntisia vuorokausia ja ulkoistaisin kaiken jätteiden lajittelusta jouluvalojen purkamiseen. Harvemmin tulee hetkiä, ettei ole mitään tekemistä. Tai etten ainakin tiedostaisi, että kyllä sitä tekemistä olisi kun vaan viitsisi ja jaksaisi.

Arki on täyttä ihan tällaisenaankin. On aamunousut, kauppatäydennykset, leikkitreffit, menot ja tulot sinne tänne. Viikonloppuihin tuppaa pakkautua synttäreitä, siivoussessioita, harrasteita ja häppeninkejä. Jos kohdalle osuu viikonloppu ilman yhtään merkintää almanakassa, niin silloin se mielellään sellaisena pidetäänkin. Rentoa notkumista pyjamissa, satunnaisia seurapelejä ja aikatauluttomuutta. Sitä pitäisi nauttia useammin, isompina annoksina. Koska nykyään se aiheuttaa vanhemmissa pojissa kyselytulvan viimeistään aamiaisen jälkeen. Mitä tehdään? Minne mennään? Ei oo mitään tekemistä!!

Mutta koskaan sitä ei ole jatkunut loputtomiin. Kun jaksaa tarpeeksi kauan sietää naukumista ja napinaa, niin jossain kohtaa kitinä lakkaa. Esiin kaivetaan vanhat autot, aloitellaan legojen kasaamista tai mielikuvitus siivittää jonkun leikin. Vaatii vain itseltä astetta enemmän sietokykyä, sillä helpompihan se olisi vaimentaa kätinä ja tarjota tilalle nopeaa ratkaisua pelikoneen tai sisäleikkipuistoon lähtemisen muodossa. Itseäänkin kun pitää muistuttaa ihailemaan pikkulintuja bussipysäkillä sen sijaan että näpertää niiden kissavideoiden kimpussa.”

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.