Oletko tänään leikkinyt lastesi kanssa? Tai leikitkö heidän kanssaan kun he olivat pienempiä?

Sanotko ei, ja alat luetella kotitöitä kun lapsi pyytää leikkimään?

Moni meistä ei ole leikkinyt, ja moni meistä livistää pyykkeihin vedoten kun lapsi haluaisi leikkiä.

Mutta samaan aikaan se tuntuu väärältä. Mielessä kaikuvat kaikki ”lapset ovat niin vähän aikaa pieniä” -lauseet. Kyllähän nyt hyvä äiti leikkii lastensa kanssa! Itse asiassa hyvä äiti haluaa leikkiä lastensa kanssa ja jopa nauttii siitä!!!

Tai sitten ei…

Varmasti osa nauttiikin leikeistä, tai jos ei itse leikeistä niin lasten ilon katselemisesta. Mutta kaikki vanhemmat eivät tykkää leikkiä, eikä se ole mikään hyvän vanhemmuuden mittari.

Suurin osa lasten leikeistähän on tosi tylsiä. Pehmoeläimet hyppivät edes takaisin tai hiekkalaatikolla pitää esittää juovansa kahvia. Puhumattakaan sitten palikoiden kasaamisesta päällekkäin ja niiden kaatamisesta mahdollisimman paljon meteliä aiheuttaen. Askartelut tai piiloleikit ehkä nyt vielä menevät…

On tietysti makukysymys, minkälainen leikki lapsen kanssa puuduttaa kuoliaaksi, ja minkälaisesta saa itsekin jotain iloa. Usein vaan on niin, että lapsi haluaa aina sen saman leikin, ja mielellään niin että leikki etenee samalla tavalla. Lapsi oppii asioita leikin avulla, joten eipä sitä oikein voi väkisin muuhunkaan vaihtaa, mitä nyt lempeästi painostaa, että josko tällä kertaa leikittäisiin jollain muulla kuin Muumitalolla…

Siitä huolimatta, että lasta saisi ohjattua itselle mieluisampien leikkien pariin, ei se Legojen kasaaminenkaan aikuista jaksa loputtomasti innostaa…toisin kuin lasta! Miten sitten se syyllisyys? Olisiko kuitenkin pakko vaikka ei halua?

No, ajatus siitä, että vanhempien pitäisi viihdyttää lapsiaan, on aika uusi. Ennen oli tietysti elämä rankempaa, eikä siinä ollut samalla tavalla aikaa leikkiä, oli lapsi tai aikuinen. Leikkimistä ei nähty myöskään aikuisten arvolle sopivana. Mutta mieti vaikkapa sinä 70-80-luvuilla lapsuutesi elänyt: leikkivätkö vanhempasi sinun kanssasi? Ehkä joskus ja ehkä jonkun verran, mutta ei se mikään oletusarvo ollut, saati hyvän vanhemmuuden mittari!

Vaikka lasten kanssa tietysti kannattaa viettää aikaa (ja haluaakin viettää!), on hyvä tiedostaa että vaatimukset sille, mikä on hyvää vanhemmuutta, ovat kiristyneet aika paljon. Lapsi tarvitsee vanhempansa huomiota, hellyyttä ja huolenpitoa, mutta ei sitä, että vanhempi viettää kaiken aikansa leikittäen lasta.

Yhteiset leikit silloin tällöin riittävät, eikä niistä tarvitse tuntea mitään suurta riemua tai palkitsevuutta. Se, että vanhempi on läsnä ja välillä sanoo jotain pehmolelun äänellä, on ihan tarpeeksi.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Harvoin leikistä kieltäytyvä uravanhempi Peruuta vastaus

2 vastausta artikkeliin “Ei kiinnosta leikkiä lapsen kanssa…olenko huono äiti?”

  • Harvoin leikistä kieltäytyvä uravanhempi sanoo:

    Huoh, välillä kyllä tuntuu että yhteisön kirjoittajat ovat nimensä mukaisia, eivätkä edes ironisesti. Harvalle aikuiselle leikki on parasta ajanvietettä maailmassa, mutta eipä se silloin tällöin toteutettuna kovin suuri uhrauskaan ole – varsinkaan, kun ottaa huomioon, kuinka suuren ilon se lapselle tuo. Leikin hyöty (eli lapsen tyytyväisyys) on paljon suurempi kuin haitta (vanhemman tylsistyminen). Tietysti läsnä voi olla monella muullakin tavalla, mutta onko oikeastaan reilua, jos vanhemman omat suosikkiaktiveetit ”voittavat” aina tai edes useimmiten? Kai on kohtuullista, että toisinaan lapsi saa juuri sitä, mistä hän itse pitää eniten, vaikka se vanhemmasta tuntuisikin enemmän hyväntekeväisyydeltä lasta kohtaan kuin vastavuoroiselta puuhastelulta?

  • IsoJohanna sanoo:

    70 lukulainen täällä ja voin kertoa että varsinkin isäni leikki meidän lasten kanssa paljon. Ja saman mallin olen antanut lapsilleni, aikuiset voivat leikkiä, ei aina ja kokoajan mutta kuitenkin.