“Mikähän siinä bonusvanhemman roolissa on niin vaikeaa? Mistä se johtuu, että kun äiti sanoo, että älä kävele sisällä kengät jalassa niin sen kestää, mutta jos bonusäiti sanoo saman niin se on ilkeilyä?? Siis, jos lasta/ nuorta huomautetaan tismalleen samasta asiasta niin bonusvanhemman suusta sanottuna se muuttuu pahaksi ja vaikeaksi? Onko kyse siitä, että omaa lasta ei saa komentaa muu kuin oma vanhempi? Koskeeko tämä vain uusperhe-elämä, vai toteutuuko tämä muillakin elämänalueilla? Koulussa? Harrastuksissa?

Olen käsittämättömän ymmälläni. Olen suht tuore uusperheellinen ja mietin, että paheneeko tämä tästä vain. Miksi lasten tulisi saada mellastaa ja elää ilman sääntöjä etävanhemman luona?? Miksi siellä ei saisi vaatia samaa kuin lähikodissa? Halusin nähdä tulevaisuuteen voiko tässä onnistua?”

Näin miettii avautumisen kautta nimimerkki Kristallipallolle olisi käyttöä. Jokainen perhe, ja uusperhe, on erilainen, ja mitään kaikkiin tilanteisiin sopivaa neuvoa on hyvin hankala antaa, kenenkään. Silti on olemassa ajatuksia, joita voi ottaa pureskeluun, jos vaikka sattuisivat helpottamaan bonusäitien, ja -isien, elämää. Tässä muutama:

Älä odota liikoja

Tai liian nopeasti. Joku on joskus sanonut, että uusperhe on kuin yrittäisi yhdistää kaksi ennen eri suuntiin matkannut laivaa samalle reitille. Kääntyminen vie aikaa, ja se ei ole vaivatonta, joskus tulee myrskyjä, jotka puskevat laivoja takaisin eri suuntiin, ja toisinaan toinen laiva törmää vauhdilla toisen kylkeen, mutta ajan kanssa yhteisen suunnan säilyttäminen, tasaisena, on mahdollista. Välillä voi tuntua että kaikki vain pahenee, mutta kyllä siellä tunnelin päässä on valoakin.

Laiva auringonlaskussa

Kuva Alonso Reyes. Ylin kuva Jude Beck.

Muista kohdella kaikkia lapsia tasapuolisesti

Ja kasvattaa samoilla säännöillä. Älä suosi biologisia lapsiasi, tai yritä voittaa bonuslasten suosiota hölläämällä sääntöjä heidän kohdallaan. Fakta on, että kahden talouden yhdistyessä myös kahdet säännöt yhdistyvät, ja niitä tulee silloin katsastella ja säätää uusperheelle sopiviksi. Se voi muuten myös tarkoittaa, että SINUN pitää höllätä omista säännöistäsi, jotta ei olla tilanteessa, jossa bonuslapset menettävät aiemmin nauttimiaan vapauksia vain koska SINUN kodissasi ei ole ollut tapana vaikka valvoa yli iltayhdeksän.

Paikallaan voi olla vaikka perhekokous, jossa sovitaan koko perheen säännöt, kuunnellaan myös kaikkia osapuolia, ja otetaan myös huomioon asiat, jotka ovat tärkeitä itse kullekin. Jos tulee sääntöjä, joista ei voi hellittää, niistä voi keskustella lapsen iän mukaisesti, ja perustella lapselle miksi näin toimitaan teillä. Ja miksi samat säännöt eivät välttämättä ole voimassa toisen vanhemman kotona. Samalla voi käydä läpi myös sen, että vaikka säännöistä muistutteleva ei ole aina se oma äiti tai isä, niin niitä pitää noudattaa, ja säännöistä muistuttaminen, kuten niistä kiinni pitäminenkin, ei ole kiusantekoa.

Bonuslapset eivät ole taakka

Uusperheen myötä vastuu kasvaa ja oma aika vähenee. Voi olla, että eri talouksissa asuessa on lapsilla, bio tai bonus, ollut vaikka vuoroviikkosysteemi, jolloin omasta ajasta on voinut nauttia jopa viikon kerrallaan. Yhteen muuttaessa aikataulut eivät välttämättä natsaa, tai on olemassa muita syitä, joiden vuoksi “lapsivapaa” voi jäädä jopa nolliin. Tästä huolimatta on tärkeä muistaa, puoliso, johon rakastuit, tulee samassa paketissa lasten kanssa. Yritä nähdä heidät bonuksina, älä taakkana, ja vaikka välillä tympisikin, älä näytä sitä lapsille (jotka muuten helposti näkevät paljon enemmän kuin uskoisitkaan).

Kuva Irina Murza.

Älä ota sitä henkilökohtaisesti

“Sillä” tietysti tarkoitetaan sitä kaikkea kiukuttelua, joka yleensä jossain vaiheessa tulee myös bonusvanhemman kohdalle. Moni saa kuulla vähintään kerran sen kuuluisan “sä et oo mun äiti!” -letkautuksen, ja se on ihan normaalia. Jotkut joutuvat kestämään myös loukkauksia tai suoraa vihamielisyyttä bonuslapsiltaan. Ei ole epänormaalia, että esiteini kertoo päin naamaa että haluaa sinut ulos talosta, ja että kaikki mahdolliset ongelmat elämässä ovat juuri sinun syytäsi, bonusvanhempana, ja että kaikki olisi paremmin jos sinua ei olisi. Kokemuksesta voi sanoa, että vaikka se sattuukin, se myös menee ohi. Kiukuttelu ja uhma voi olla lapsen keino käsitellä muutosta, ja se kyllä helpottaa ajan kanssa.

Kannattaa myös muistaa että lapset ovat lapsia, ja sinä olet aikuinen. Lapset tekevät asioista haasteellisia, ja aikuisen tehtävä on kohota sen yläpuolelle.

P.S. Rauhallinen ja rehellinen vastaus “Sä et oo mun mutsi!!” -heittoon voi olla vaikka “En niin, mutta minä olen aikuinen tässä taloudessa.”

Onko sinulla elämää helpottavia neuvoja uusperheeseen? Haluatko tarjota vertaistukea? Keskustellaan kommenteissa!  

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 34 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle uusuus Peruuta vastaus

34 vastausta artikkeliin “Bonusäiti! Tuntuuko vaikealta? Nämä muistutukset voivat helpottaa.”

  • uusuus sanoo:

    Harmi kun huomasin tämän artikkelin vasta nyt. Uusperheessä elelty jokunen vuosi ja tiettyjä ongelmia on. Nuorimmat lapset ovat sopeutuneet uuteen kotiin, teinien kanssa on ongelmia mikä ei tullu yllätyksenä meille. Miehen teini-ikäinen tytär on ottanut itselleen ns.kolmannen aikuisen roolin ja yrittää päättää asioista, jotka ovat aikuisen päätettävissä ja aika lailla pompottaa isäänsä. Isänsä jolla on syyllisyyden tunteita pomppii kyllä. Tämä aiheuttaa myös eriarvoisuutta perheen muiden lasten kesken.
    Teini-ikäinen poikani taas ei kysy mitään isäpuolelta, vaan kääntyy aina minun puoleeni ja ignooraa isäpuolensa. Isä on hänelle tärkeä ja on lojaali isän suhteen. Kolmas teini taas yrittää tasapainoitella tässä välissä.
    Jollain lailla uskon että aika auttaa tässä, mutta aika vähän puhutaan teini-ikäisten roolista uusperheestä ja niistä tunteista joita tämä herättää.