Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Minulla on monta roolia. Olen puoliso, työntekijä, sisarus, lapsi, bonusäiti. Anteeksi, bonusäitiys olikin vain oma luuloni. Sen sijaan olen viihdyttäjä, herkkujen tarjoaja, rahoittaja. Tai olisin, jos en asettaisi rajoja hyväksikäytölleni.

En saa bonukselle puhua, koska puhun väärin. Kuulemma vain kiellän kaiken tai valitan. En saa puuttua jos bonus valehtelee. Koska isä hoitaa lapseen liittyvät ongelmat. Siis minullehan saa valehdella, isälle ei.

En saa valittaa metelistä, koska lapsen pitää saada leikkiä. Sillähän ei ole väliä, että en työpäivän jälkeen jaksa enää kuunnella kirkuvia lastenohjelmia ja lapsella olisi oma tv omassa huoneessaan. Ei, kun lapsen pitää saada valloittaa koko talo.

En saa valittaa sotkusta ja laittaa lasta siivoamaan jälkensä, koska lapsethan sotkee. Jopa 10-vuotias. Ja olohuonehan on ihan normaali paikka syödä, tv:tähän ei näe puoli metriä kauempaa, missä keittiö sijaitsee. Pieni asuntomme onkin siis kartano.

Bonus-viikon asun kodissamme, mutta en ole olemassa. Minun mielipiteeni ovat vääriä, minä kasvatan väärin. Olen siis hiljaa. Katson hiljaa ku itse ostamani omaisuus pikkuhiljaa tuhoutuu bonuksen leikkien ja ruokien takia.

Bonus nauttii uudesta roolistaan. Minivaimo määräilee ja päättää. Minivaimo naljailee. Minivaimo hykertelee kun puolisoni puolustaa lastaan ja vie minulta oikeudet omaan kotiini.

Jos olisin tiennyt mihin ryhdyn, olisin juossut. Lujaa ja kauas.”

Nimim. Näkymätön omassa kodissa

Artikkelikuva K8.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle balanssi Peruuta vastaus

27 vastausta artikkeliin “Bonusäiti avautuu: En saa elää omassa kodissani”

  • Nimetön sanoo:

    No ensinnäkin. Se koti ei todellakaan ole vain sinun kotisi, vaan se on myös sen lapsen koti. Ja kyllä. Lapsista lähtee ääntä ja myös niiden lasten tv-ohjelmista. Se on täysin normaalia. Siinä ei ole mitään väärää. Eli mitä jos miettisit uudestaan, että onko tämä se mitä haluat? Eikö tämä vastaa sitä oletusta, mitä sinulla oli lapsista? Mikä on pielessä? Oletko täysin varma, että haluat elää miehen kanssa, jolla on lapsia? Tai oletko ainakaan varma, että haluat elää samassa osoitteessa miehen kanssa, jolla on lapsia? Koska täytyyhän sinun aikuisena ihmisenä tietää, että parisuhde ei todellakaan edellytä yhdessäasumista. Voitte oikein hyvin asua eri osoitteissa ja silti seurustella. Eli ehkä suurin kysymys: yritätkö laittaa oman hyvinvointisi lasten hyvinvoinnin edelle? Koska lasten hyvinvointi menee ihan aina aikuisen hyvinvoinnin edelle. Siihen ei ole poikkeuksia. Ja jos sinä et ole onnellinen, niin vika ei ole lapsissa. Vika on sinun valinnoissasi.

  • balanssi sanoo:

    Jälkiviisaana voi vaan sanoa, että oliskohan pitänyt tutustumisaikana/seurusteluaikana oikeasti tutustua toisen ajatuksiin ja tapaan elää, ettei sitten alistettu asema olisi tullut yllätyksenä.

  • ex-umpikujassa ollut hyväksikäytetty sanoo:

    Minä muutin omaan kämppään juuri huhtikuun alusta samasta syystä. Tosin mieheni aikuiset lapset taantuivat tullessaan lapsuuden kotiinsa. Otin tavarani ja lähdin. Tuli tyhjä olohuone, makuuhuone ja työhuone. Siinä oli monella suu auki. Kerroin vaan, että pelastaudun ja hoidan omat asiani kuntoon. Miestä en jättänyt vaan sen muun. Pääsin heti velkajärjesteltyn ym.

  • Väsynyt sanoo:

    Kylläpä kuullostaa rajulta elämältä. En jaksaisi. Minulla erikoinen mikä, en saa poikani lasten kanssa, valvotusti vain. Heille ei saa mennä, edes ohi kulkea?! Poikani kärsii tästä, mutta ei uskalla mielipidettään sanoa. En pysty olemaan miniälle mieliksi.