Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Ymmärrän että lapsenne ero on teille suuri asia. Se voi tuoda pintaan monia tunteita. Pelkoja, ettette enää näe lapsenlapsianne. Katkeruutta, koska lapsenne on jätetty ja epäonnistumisen tunnetta, koska itse olette pysyneet naimissa, miksi lapsenne ei pystynyt samaan?

Eroon tarvitaan aina kaksi, jätetty toki kokee epäoikeudenmukaisuutta, mutta muistuttaisin että jättäjälläkin on omat syynsä rikkoa ydinperhe. Ymmärrän että haluatte olla oman lapsenne puolella, mutta maailma ei ole mustavalkoinen ja mielestäni lapsenlapsenne pitäisi nostaa aikuisten erimielisyyksien yläpuolelle.

Kuulen kuinka kerrotte etten anna lapsia teille, mutta ette ole pyytäneet lapsia kertaakaan kohta kymmeneen vuoteen. Kerrotte kuinka he ovat tärkeitä teille, mutta ette pidä yhteyttä ja lapsien vastuulle yhteydenpitoa ei voi laittaa. Toivoisitte että voisitte auttaa lapsia, mutta ette kysy miten. Kerrotte kuinka ostatte lapsille kaikkea, mutta lapset eivät niitä ole saaneet. Puhutte tuttaville puutaheinää mm.lapsien koulumenestyksestä, koska ette ole kysyneet niitä siltä joka ne tietää.

Minä tarvitsisin apua teiltä, niin henkistä kuin välillä taloudellistakin. Toivoisin että lapsillani olisi luotettava ja turvallinen suhde kaikkien isovanhempien kanssa. Haluaisin turvautua lasten asioissa tukipilareihin, jakaa murheet ja ilot, tai että lapset voisivat tukeutua teihin, soittaa vaikka hyvästä koenumerosta. Että heillä olisi mahdollisuus sanoa ”minä muutan mummolaan”, kun oma vanhempi on typerä.

Haluaisin että tietäisitte lapsenlapsistanne kaiken ja vähän päälle. Heidät ei ainoastaan hyljännyt heidän vanhempi, vaan myös heidän lähisukunsa.

Mietin usein miltä lapsista tuntuu kun tajuavat, että serkut saavat isovanhempien jakamattoman huomion ja taloudellisen tuen. Miltä heistä tuntuu, kun ymmärtävät oman paikkansa teidän sydämessä. Kun saapuvat vieraina sukulaisina sukujuhliin, jonne tietenkin pitää mennä näyttäytymään, koska niin rakkaita he ovat.”

Nimim. Pettynyt

Artikkelikuva Debby Hudson.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle Nimetön Peruuta vastaus

11 vastausta artikkeliin “Avoin kirje eron jälkeen isovanhemmille”

  • Ex-vaimo sanoo:

    Eikös se ole isän asia huolehtia yhteydenpito oman puolensa sukulaisiin? Meillä näin on sujunut oikein hyvin jo 10 vuotta. Itse ex-vaimona en tunge sen suvun juhliin. Lasten ja isän mukaan kuuluu mennä hänen nykyinen vaimonsa. Tullaan ihan hyvin kaikki juttuun ja mahdutaan lasten juhlissa samaan tilaan, mutta en muuten enää kuulu siihen sukuun, joten yhteydenpito ei ole minun vastuullani.

    • Ei kuulu enää ex-puolisolle sanoo:

      Meillä niin sanotusti heitettiin kiusantekijän kanssa veljeilevä isovanhempi perheestä pihalle. Autetaan kyllä vanhaa ihmistä, mutta meille hänellä ei ole asiaa niin kauan kuin pitää yhteyttä ihmiseen, joka levittää valheita ja vieraannuttaa lasta. Ihan hyvin voisi lapsen asia meiltäkin kysyä. Tosin ex pitääkin mummoon yhteyttä juurikin rahan takia, kuten kirjoittajakin mainitsi.

  • Äiti 74 sanoo:

    Minun lasteni isän vanhemmat eivät ole koskaan pitäneet yhteyttä lapsiimme edes yhdessä olon aikana. Miksi? Koska heillä on VÄÄRÄNLAINEN ÄITI! Isän lapsiin edellisestä liitosta on pidetty. Näitä sisaruksia on kohdeltu aina epätasarvoisesti, kun joskus erehdyin asiasta sanomaan, olin rahan-ahne 😳. Pyysin tasa-arvoista kohtelua, tapaamista ja lahjoja. Eron jälkeen en ole heistä kuullut mitään, eikä lapsetkaan. Edes lapsen rippijuhliin eivät tulleet. Joskus olin pahoillani asiasta, vuosiin en ole ollut. Lapseni EIVÄT MENETÄ YHTÄÄN MITÄÄN! He sen sijaan ovat menettäneet. Ei tarvitse odottaa näitä katsomaan, kun makaatte jossain laitoksessa elämässä viimeisiä hetkiänne. Saatte maata ihan rauhassa, sitten on aika tehdä tiliä ja miettiä mitä on tullut tehtyä ja kuinka on muita ihmisiä kohdeltu.

    • Pettynyt sanoo:

      Minäkin varmasti olen vääränlainen, en alistu heidän raameihin.

      Totta on tuokin, että heidän menetyshän tämä loppupeleissä on.

    • Lapsi on pelkkä väline sanoo:

      Samoin täällä. Eivät itse tule koskaan käymään täällä eikä kysele kuulumisia eivätkä edes onnittele lapsen syntymäpäivänä. Voisivat edes silloin soittaa mutta ehei, sitten kuitenkin puhuvat pitkin kyliä kuinka en anna heidän nähdä lasta ja kuinka olen se sairas ja kateellinen miniä. No kun heitä ei kiinnosta! Ei lapsi ole mikään väline jonka avulla he voivat kerätä säälipisteitä muilta, sitähän he selkeästi tekevät ja nauttivat saamastaan huomiosta.

    • Nimetön sanoo:

      Joskus tämä voi johtua siitä että lähtijä on rikkonut ja hylännyt perheensä lähtemällä lennosta toisen matkaan selitellen kuinka ”rakkaus ei aikaa eikä paikkaa”. Peiliin katsomisen paikka on monilla.

      • Peili vastaa miten huudetaan. sanoo:

        Juurikin näin. Eipä kiinnosta yhteydenpito lapsenlapsen toiseen vanhempaan. Tämä voisi katsoa peiliin ja miettiä miten tuli tuo lähtö tehtyä. Oman lapsemme kautta lapsenlapseemme pidämme yhteyttä.
        Kummasti tässä kirjoituksessa korostui tuo taloudellinen tukeminen jopa expuolison vanhemmilta asti. Hohhoijaa.

  • Samis sanoo:

    Aamen. Kun lähdin pystyynkuolleesta avioliitosta, ex-puolisoni suku lakkasi pitämästä minuun yhteyttä. Mutta sen lisäksi he lakkasivat pitämästä yhteyttä myös lapsenlapseensa / kummilapseensa / serkkuunsa, omillaan asuvaan vanhempaan teiniin. Puolitoista vuotta myöhemmin viime jouluna tämä teini ilmoitti ettei halua ex-puolisoni puolen sukua nähdä kun eivät vaivaudu. Vanhempaansa on kyllä säännöllisessä yhteydessä.

    Taustana vielä, että asumme 150 km päässä sukulaisista. Minun vanhemmillani teini käy, ja sieltä on toisille isovanhemmille alle 10 km matkaa…

    • toinen samis sanoo:

      Täältä myös komppia, paitsi ettei olla erottu. Puolison vanhemmat eivät tunne meidän lapsiamme ollenkaan. Eivät pidä yhteyttä, eivät tavatessa (tietenkin kun me käydään siellä koska matkahan on pidempi tähän suuntaan) keskustele lasten kanssa tai kysele meiltä aikuisilta mitään lapsesta. Molemmilla on useita hyviä kavereita, mutta puolenkymmentä ”parasta” kaveria – puolison vanhemmat tuskin pystyvät nimeämään yhtäkään näistä. Toki tämä näkyy myös niin etteivät lapset välitä pitää yhteyttä. Nuorempana valittivat miksi nämä täytyy pyytää syntymäpäiville – mieluummin juhlisivat senkin ajan kavereiden kanssa. Omiin vanhempiini lapset pitävät (ja sieltä pidetään) yhteyttä useita kertoja viikossa, haluavat kertoa kaikki tärkeät asiansa, tekemisensä ja pyytää mukaan eri menoihin ja tapahtumiin.
      Sama mahdollisuus on tarjottu molempien suvuille mutta vain toinen suku on käyttänyt tämän mahdollisuuden.

    • Pettynyt sanoo:

      Ymmärrän. Omani vielä menevät sukujuhliin ja mielellään tapaavat jos isovanhemmille sopii. Harvemmin vain sattuu sopimaan.

      Minun vanhempani tulevat tapaamaan lapsia säännöllisesti ainakin kerran kuukaudessa ja joskus useammin jos kolmivuorotyö vaan sallii.

      Välimatkaa alle 5km näihin eläkeellä oleviin isovanhempiin, joita ei kiinnosta kuin kiillottaa omaa minäkuvaansa tarinoilla lapsista joita eivät tunne.

    • Nimetön sanoo:

      Ikäviä juttuja mutta tuohon ei vaadita edes eroa vaan ylleensä epätasapuolinen läheitsen kohtelu.
      Meillä isovanhemmat, joista osa jo kuollut, eivät tunteneet tai tunne lapsenlapsiaan ollenkaan koska heitä ei ole koskaan kiiinnostaneet kuin kahden sisaruksen lapset. Esim oma äitini ei puhunut lapsillemme kerrassaan yhtään mitään kun olivat pieniä ja yleensäkään hyvä että edes olivat koskaan samassa huonetilassa.
      Nyt kun lapset on nuoria aikuisia niin heidän pitäisi olla yhtäkkiä auttamassa esim mummoa eli siis heille lähes ventovierasta ihnistä.