”Laiska mies vai liian vaativa nainen? Monesti saa kuulla ja lukea, kun naiset valittavat miehistään. Jonkun mies ei osaa pestä pyykkiä, toisen mies ei vaan yksinkertaisesti osaa viikata pyykkejä oikein, kolmannen mies ei ymmärrä imuroida sohvan alta, neljännen mies ei pese ikkunoita jättämättä raitoja niihin, viidennen mies petaa sängyt väärin. Siis mies kuitenkin monessakin kodissa tekee, ainakin yrittää ja nainen silti valittaa, ettei työn jälki ole hyvää.

On miestentöitä ja naistentöitä. Joissakin kodeissa molemmat vanhemmat tekevät molempia töitä. Mutta suurimmassa osassa koteja työt ovat jakautuneet ”perinteisesti”. Kuinka moni nainen on yrittänyt vaihtaa autoon renkaat tai iskarit, korjata ruohonleikkuria tai lasten pyöriä? Ja onko kuulunut valitusta vierestä tai jälkeenpäin, että teit sen jotenkin väärin?

Aivan ymmärrettävää, että kotityöt jaetaan ja kaikki osallistuvat. Mutta ärsyttää se, että kun mies tekee, niin sitä ei oikeastaan lasketa, koska mies ei osaa tehdä sitä yhtä hyvin kuin nainen.

Itse elin lähes 20 vuotta suhteessa, jossa oli vain minun töitä. Mies tarttui imuriin ensimmäistä kertaa asuttuamme kuusi vuotta yhdessä. Saatoin kysäistä, että onko täällä oikeasti imuroitu ja se oli virhe. On kuulemma aivan turha imuroida, kun ei hän osaa.

Kun mies petasi sängyn ensimmäistä kertaa, naurahdin spontaanisti, koska näytti oikeasti siltä, kuin päiväpeiton alle olisi jäänyt pyykkivuori. No, sen koommin hän ei pedannut sänkyäkään. Pyykkiä mies ei pessyt, koska ei tiennyt, miten värit lajitellaan. Yritin opettaa, ei oppinut.

Miehen reissutyön takia minä naisena jouduin kuitenkin opettelemaan kaikki ”miestenkintyöt”. Opin ne hyvin. Ja yhtäkkiä huomasin tekeväni kaiken yksin. Toinen ei osallistunut ollenkaan. Siis ei mihinkään, eikä yhtään! Toki huolehti itsestään, pesi hampaansa ja puki itsensä, mutta ei juuri sen enempää. Huolehdin hänen kaikki asiansa, koska muuten ne olisi jääneet huolehtimatta ja tekemättä.

pyykkipoikia pyykkitelineessä

Oli raskasta, kun perheen ”pää” olikin kuin vastuuton iso lapsi. Reissutyöt loppuivat ja huomasin pikkuhiljaa miehen olevan vain ”vapaamatkustaja” perheessämme. Olinko omalla käytökselläni ajanut itseni sellaiseen tilanteeseen, jossa odotetaan että teen kaiken? Olinko ollut liian vaativa, vai oliko mies vain laiska?

15 vuoden avioliiton jälkeen huomasin, että minulla ei ollut harrastuksia, ei ystäviä, ei vapaa aikaa. Kotityöt, lastenhoito ja kasvatus, naistentyöt ja miestentyöt veivät kaiken aikani. Mies harrasti mielin määrin, vietti kavereiden kanssa vapaa aikaa ja kävi reissuissa. Yritin saada ääneni kuuluviin, mutta anoppi ja mieheni olivat sitä mieltä, että olin itse aiheuttanut tilanteeni, jossa olin väsyä kuoliaaksi. Eli apua ei enää tässä vaiheessa ole tarjolla.

Rakkaus loppui osittain uupumukseni vuoksi. Erottiin. Eron jälkeen olen huomannut, kuinka paljon helpompaa elämä on nyt. Olen saanut lapset osallistumaan kotitöihin, isommat lapset auttavat kodin kunnostustöissäkin ja auton renkaat vaihtuvat kädenkäänteessä parin apurin kera.

Ennen tein kaiken yksin ja se, että toinen vanhemmista nukkui tai harrasti sillä aikaa, kun itse raatoi, söi sisintä. Nyt kaikki työnteko on mielekkäämpää, kun koen tekeväni minulle kuuluvia töitä. Ennen koin tekeväni töitä, jotka kuuluisi jakaa.

Lapset ihmettelivät aina, miksi meillä äiti tekee kaiken ja isä ei tee kotona mitään. Nyt sitäkään ei tarvitse ihmetellä, kun isä ei enää asu täällä. Lapsistani kasvaa taitavia ja osaavia, ennakkoluulottomia ja avuliaita.

Miehen malli tulee onneksi kavereiden isistä, naapureiden miehistä ja isoisästä. Olinpa sitten itse aiheuttanut tilanteeni, tai en, niin sen voin sanoa, että näin onnellinen en ole ollut aikoihin.”

Nimim. Minä vain

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 84 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Vastaus henkilölle En koskaan tarpeeksi hyvin Peruuta vastaus

84 vastausta artikkeliin “Armoa niille miehille, jotka edes yrittävät!”

  • Vanha äiti sanoo:

    En ollut anoppini kanssa väleissä, mutta lapsensa hän osasi kasvattaa hyvin, siitä olen aina kiittänyt häntä . Miehelläni oli kolme sisarta ja paljon muita nuorempi veli. Anoppi oli järkevästi jakanut kotityöt: oli tiskivuorot, imurointivuorot, pyykkivuorot – siis kaikilla. Kierrosta sai vapautuksen vain työtä vaihtamalla tai korvaamalla, esim. aamuinen navettatyö vastasi yhtä tiskivuoroa. Eli mieheni oli opetettu tekemään kotitöitä.

    Omassa kodissani oli kyllä miesten ja naisten töitä, mutta lapset osallistuivat kaikkiin töihin. Niinpä osasin itse vaihtaa auton renkaat, tarkasta öljyn ja täyttää pissapojan, käyttää koneita , ajaa nurmikkoa tms.

    Nämä asiat yhdistettynä on taannut jo 43 vuotta yhteistä avioeloa. Meillä on samoin opetettu pyykinpesu, tiskaus , kasvimaan hoito ja renkaiden vaihto kaikille lapsille, sekä tytöille että pojalle.

    Eli kun katsotte miestä, joka imuroi keskilattian, laittaa pyykit huonosti ja ei ota ohjeita, näette anoppinne kasvatuksen tuloksen: pikkulapsi, joka murjottanalla tai tekemällä huonosti on välttänyt kotityöt. Sama juttu muissa versioissa: ei ole opetettu, että kaikilla on kodista vastuu: tavarat paikoilleen, pyykit koriin yms. : kodissa ei ole palvelijoitaan, vaan tasavertaisia asukkaita.

    Varmistakaa, ettette tee samaa virhettä oman lapsenne kohdalla.

  • JPT sanoo:

    Mistä tulevat määritelmät sille, milloin kotityö on riittävän hyvin tehty? Voisiko määritelmiä kyseenalaistaa ja/tai tarkistaa? Työ ei ole välttämättä väärin tai oikein tehty, vaan sijaitsee jollakin kohdalla pitkää asteikkoa summittaisesta tarkkaan. Ripaus leväperäisyyttä ei välttämättä kaada taloutta, eikä hammasta purren ylläpidetty tunnollisuus välttämättä riitä pelastamaan sitä. Voisimmeko olla tyytyväisiä muuhunkin kuin tähän asti vaatimaamme?

    • No on se kyllä sanoo:

      Ripaus ei kaada, mutta jatkuva leväperäisyys kaataa. Jos koskaan ei imuroida sohvan alta ja takaa, mattojakaan nostella imurilla, on kohta hämähäkin seitit seinillä. Jos aina saa kaatua mehulasi, eikä sitä pyyhkäistä, on lattiat ja matot tahmeina.

      Oikeasti kotityöt eivät ole mitään koko ajan sinne päin tehtäviä, koska siinä saadaan koko kodin, pahimmassa tapauksessa talon, arvo laskemaan, kun ei viitsitä pitää huolta.

      Väitän, että hyvin harva mies kohtelee autoaan yhtä huonosti kuin moni mies kotiaan – ellei ole onnekas mies, jonka perässä vaimo kulkee rätti ja imuri kädessä. Kyllä tätä voisi miettiä, miksi niistä tekemisistä tai niiden jättämisestä tulee sanomista. Ei ihan huvikseen viitsi sanoa, että hei, pyyhkäisetkö nyt tuon ketsupin heti ennen kuin jämähtää kiinni kaapin seinään.

  • Suurta ikäluokkaa sanoo:

    Mieheni on – 44 syntynyt. Kun hän tiskasi ensimmäisen kerran, sanoi minulle:Älä kerro hänen kotiväelleen, että hän on tiskannut.
    Nyt uskaltaa jo siivota, tiskata, pyykätä…

  • En koskaan tarpeeksi hyvin sanoo:

    Meillä mies nalkutti mulle miten tein kotityöt, lumityöt jne. Käytin liikaa vettä paistinpannussa pestessä, sukat väärin laitettu narulle, lumityöt huolimattomasti, imuroidessa saattoi joskus johonkin jäädä jne. Se kyllä tappoi kaiken innostuksen kotitöistä 😬 Onneksi tuli ero ja nyt on palannut into tehdä kotitöitä. Avioliiton aikana kuulin vaan haukkuja.. miten en voi tehdä asioita oikealla tavalla ja miehen mieleksi.

  • No on se kyllä sanoo:

    On se kyllä outoa, jos ei saa neuvoa toista, joka selkeästi ei hommaa osaa. Jos esim. imuroinnin jälkeen lattialla on roskia, voi mielestäni vinkata, että nosta vähän sitä mattoa ja imuroi sen alta, sillä sieltä ne roskat tulee tähän lattialle.
    Itse en osaa kovin hyvin ”miesten töitä”, vaikka intoa on oman talon remonttien suhteen alkanut löytyä. En laita yhtään pahakseen, jos mies neuvoo, vaikka joskus on neuvot ihan käsittämömiä tyylii ”laita nyt toi tonne ja se sinne”. Silloin on pakko sanoa, että selvennä, tuo ei nyt auttanut yhtään. On molemmissa hommissa välillä vähän äänikin noussut, mutta kyllähän sitä maailmaan mahtuu ja kohta voidaankin nauraa koko asialle.
    Ei ole kyse siitä, että toinen on tumpelo ja voi voi vaan siitä, että haluaako toinen oikeasti tehdä ja oppia.
    Ei kenestäkään ole erityisen kivaa pyykätä ja siivota, tai siis, aika harvasta on. Silti se on tehtävä. Kuitenkaan kodin pinnoille, vaatteille, astioille ei tee hyvää, että huitaistaan sinne päin, vaan kyse on myös näiden kunnossapidosta, ei pelkistä siisteyskäsityksistä. Pihinä ihmisenä pyyhkäisen mieluummin keittiön välitilan kuin vaihdan sen 5 v päästä.
    Meillä on mulla varmasti kotoa paremmat opit hoitaa kotia ja sen takia pyyhkäisen tai ohimennen heitän homman. Mies on ottanut enemmän vastuuta pihan hoidosta, joka ei kiinnosta mua yhtään, mutta tykkäänhän mä, että se on kivannäköinen. Lumenluontiin en ole ennen tätä talvea koskenutkaan, mutta nyt tuntui kohtuuttomalta katsoa, kun toinen kolmatta kertaa päivässä vetää ulkovaatteita päälle, koska pakko ne on tehdä, jos pihasta meinaa päästä pois. Menin apuun, vaikka olihan se nimellistä miehen voimiin verrattuna, mutta ettei jää tunne, että kokonaan yksin tekee.
    Ja tästähän musta siinä on kyse: halutaanko hommia oikeasti molemmin puolin jakaa. Jos, niin ei sitä tartte suuttua, jos toinen esittää paremman tavan.

  • Julma vaimo sanoo:

    Mieheni on asunut lapsuutensa kodissa, jossa on ollut viisi siskoa, äiti, mummo ja pari piikaa. Koskaan hän ei kuullut lausetta: ”Siivoa poika jälkesi!”

    Kun aloittelimme yhteiselämää, löysin usein sohvan alta ja vierestä koppuraisia ja haisevia sukkamötiköitä.

    Aina kun tuollainen sukkakorppu osui silmiini, heitin sen parvekkeelta alas.

    Kun tuli kevät ja lumet sulivat, mies ihmetteli, mitä mustia mötiköitä on parvekkeen alla. Sanoin, että arvaapa.

    Alkoivat sitten likaiset sukat kulkeutua pyykkikoriin. Oli helpompi työ kuin käydä yhtenään ostamassa uusia sukkia.

  • Femakko sanoo:

    En ymmärrä tätä: ”Onhan se hienoa, että edes _yrittävät_” -ajatusta. Mit vit..? Pieneltä lapselta voi odottaa yritystä, sitä, että ensi kerroilla ei ihan onnistukaan. Jos aikuinen mies ei hoksaa, miten vuode sijataan niin, että se on sijattu, ei vähän sinnepäin ”yritetty” sijata, miten pyykit pestään värjäämättä koko koneellista samanvärisiksi tai kutistamatta osaa vaatteista tai miten lattiat imuroidaan niin, että hiekkaa ei jää pyörimään jalkoihin ja pölypalleroita nurkkin, niin kyse ei ole sitkeän _yrittämisen_ jälkeisestä epäonnistumisesta vaan välinpitämättömyydestä – siitä, ettei ole aidosti edes yritetty. Ikään kuin mies olisi juuri ja nimenomaan näissä asioissa jotenkin geneettisesti ja lähtökohtaisesti inkompetentti käyttämään aivojaan, päättelyään ja kykyjään ja häneltä ei siksi pitäisi vaatia panostamista kotitöihin. Kunhan nyt, reppana, edes vähän yrittää jotain sinnepäin.

    Ja jos joku asia on faktisesti ja perustellusti järkevää tehdä huolellisesti ja tietyllä tavalla, jotta homma toimii, miksei siitä saisi sanoa toiselle aikuiselle ihmiselle, ellei tämä itse sitä hoksaa: ”Kun imuroi, kannattaa imuroida muutakin kuin keskilattia, sillä myös kalusteiden alle kertyy pölyä, joka kannattaa imuroida”, ”Kun pesee pyykkiä, katsotaan tekstiilien pesulapuista pesulämpötila, ellei asia muutoin ole ilmeinen”, ”Tekstiilit on syytä pestä samanvärisien kanssa, mutta jos pesee useita värikkäitä tekstiilejä yhtä aikaa, kannattaa koneeseen laittaa värinkeruuliina / -liinoja”, ”Tiskit on hyvä pestä niin, että ensin tiskaa vähemmän ja sitten enemmän likaiset”, ”Rasvaiset tai öljyiset tiskit on pestävä kuumalla vedellä, etenkin, jos pesussa on muovisia astioita”, ”Jos haluaa, että vaate on suht rypytön ja silittämättä päälle puettavissa ja käytettävissä, se kannattaa viikata tietyllä tavoin. Jos taas on itse valmis silittämään vaatteensa, voi puhtaat pyykit tunkea kaappiin ihan kuinka hyvänsä”, ”Astianpesukoneella pestään yleensä täysiä koneellisia, joten astiat kannattaa asettaa koneeseen siten, että sinne saa mahtumaan mahdollisimman paljon astioita, ja tässä on muutamia astioiden asetteluun liittyviä kikka kolmosia: yleensä, jos hahmotat Tetris-pelin ja kyvyn loogiseen päättelyyn ja pikkuisen intoa kokeilla tai viitseliäisyyttä, pitäisi astioiden asettelunkin onnistua”, ”Kun astianpesukone on pessyt tiskit, astianpesukone on tyhjennettävissä” jne. Tuo ”Onhan se nyt hienoa, kun mies sentään edes vähän yrittää” -kommentointi uusintaa sitä ajattelua, että miehen ei oikeasti tarvitse tehdä kotitöitä, ne eivät oikeasti kuulu hänen tontilleen, hän voi vähän, ihan pikkusen autella näissä asioissa.

  • Kannattaa kokeilla sanoo:

    Miksi ylipäätään kukaan nainen pesee miehen vaatteet tai tekee heille ruokaa elleivät itse osallistu askareisiin? Kyllä nälkä ja tyhjä vaatekaappi saa miehenkin liikkeelle

  • Hieno on sanoo:

    Tänä talvena valitin miehelleni, kuinka hän jättää kolatessa lumikinokset aivan liian lähelle taloa. Ne pitää viedä kauas, jotta lisää mahtuu. Ja kun jälleen kerran valitin samasta aiheesta, niin riitahan siitä tuli ja tajusin, että onhan se hieno, että hänkin kolaa eikä minun pelkästään tarvitse.
    Päätin, että en enää valita asiasta vaan nielen sen hetkisen turhautumisen ja nyt hänkin on alkanut lumikasoja tyrkkäämään kauemmas.

    Molempien kuuluu tehdä kotitöitä! Välillä voi toinen tehdä enemmän ja taas toinen myöhemmin. Olen itse kasvanut niin, että työt tehdään tasavertaisesti.

    • No on se kyllä sanoo:

      Et sinä kyllä mun mielestä valittanut, vaan sanoit aivan oikean, tärkeän pointin. Ilmeisesti miehellä ei ole kokemusta koko talven lumien luonnista, joten on aivan älytöntä, että hän, jolla on, ei saisi asiasta kertoa.

  • Joka maanantai... sanoo:

    Tyypillinen maanantai aamuna taas tänään, mies nousee 10min sen jälkeen kun kello on soinut, väärällä jalalla tottakai.
    Tee kuppi ja ruisleipä odottavat pöydällä, sekä eväät (”väärät” sellaiset, en ole kokki ammatiltani) valmiiksi repussa.
    Siitä huolimatta alkaa huuto kun ei löydä sukkia (laatikossa on 7kpl puhtaita, pyykkien joukossa lisää kun ehtisi viikata), työvaatteet ovat vielä narulla (2min ja ovat pussissa) MINÄ en ole kirjoittanut HÄNEN tuntilappuaan ( siihenkin menee 2min ja sekin on repussa), kaveri lähtenyt ajoissa liikkeelle ja on jo melkein meidän tienpäässä ( miehellä ei ole korttia ja sekin minun syytäni? Joten kulkee kimppakyydillä) Minulla ei ollut kuin viiskymppinen kun hän olisi tarvinnut kaksikymppisen ja vitosen päälle…. (bensarahaa kaverille, harkitsin lasten säästöpossun ryöstöä, 5senttisiä riittää ja kassa hymyilee vittuuntuneesti kun ne kippaa huoltiksen kassalle) ja kaiken kukkuraksi kengässä oli kivi (sekin olisi tarvinnut älytä poistaa). Mies lähtee 30 min herätyskellon soimisesta kiukkuisena ulos ja mutisee jotain purkkapussin puuttumisesta… koko tämän ajan uhmaikäinen lapsi on huutanut äitiä lattialla istuen, kun äiti on käskenyt aikuisen miehen herätä, laittanut tämän eväät ja vaatteet, kirjoittanut tuntilaput ja hyvä ettei pukenutkin vielä… samalla kun toinen on vain kiukutrllut ja ryystänyt teetä ja mutustanut leipäänsä…
    No vihdoin on hiljaista, tunninpäästä sama rumba lasten kanssa ja sitten kotitöitä kun ei oikeitakaan ole nyt… ja aina on jokin 1000 asiasta tekemättä kun mies tulee kotiin, istumaan, juomaan teetä ja katsomaan jalkapalloa tai pelaamaan puhelimella sohvan nurkassa… en minäkään taikoja osaa… ja Sama juoni joka päivä ilman työvaatteita ja tuntilappuja…

    • Surullista sanoo:

      Miksi miksi miksi! Sinä mahdollistat tämän tavan miehellesi? Oletko sittenkin hänen äitinsä? Mitä tapahtuu jos jätät tekemättä ja annat hänen itse suoriutua omista aamurutiineistaan? Eihän tuollainen ole kuin yksi iso lapsi lisää talossa… Ei mikään parisuhde ainakaan ja mieti mitä lapset tästä oppivat! Näkemään ja kuvittelemaan, että tällainen on normaalia ja ajautuvat itse myöhemmin samanlaiseen suhteeseen. Arvosta itseäsi. Oikeasti ❤

    • Hanna_ sanoo:

      Samaa sanon kuin Surullista edellä. Lopeta vaan kaikki miehen hyysäys – eväiden teko, pyykkien pesu ja viikkaus, aamupalan laitto… Jo se että ilmeisesti täysin huolehdit lapsista on kohtuutonta. Hauska tarinahan tilanteista tietenkin syntyy, siitä, miten mies voi olla niin ulalla. Mutta ei mitään ”oispa minullakin tuollaista”-kertomusta, iloa sinun elämästäsi tai toivoa siitä, millaisen mallin lapsenne saavat.

  • Onnellinen eronnut nainen sanoo:

    Luojan kiitos, olen eronnut ja päässyt pois parisuhteesta, jossa uuvutin pikku hiljaa itseni kokonaan. Mies ei osallistunut kotitöihin juuri ollenkaan. Näitä lukiessa olen kiitollinen, ettei minun enää koskaan tarvitse asua eikä elää miehen kanssa. Sain oman elämäni takaisin ja teen kotityöt itselleni ja lapsilleni ja nykyään jopa nautin niistä. Nautin, kun saan asua omassa rauhassani ja laittaa kotia vain itselleni. Suosittelen eroa lämpimästi kaikille, jotka kärsivät näin. Ota ja lähde, ota elämäsi omiin käsiisi ja et tule katumaan.

  • Tällästä tää on.. sanoo:

    Itse miehenä teen meillä aika paljon; siivoan keittiön, tyhjennän ja täytän astianpesukoneen, imuroin lähes päivittäin, teen ruoan päivittäin. Käyn kaupassa aina, hoidan lasten syömiset ja kouluun lähtemiset, nukuttamiset ja kaiken muun. Vaimo vain räplää kännykkää sohvalla.

    Lähes päivittäin saan myös kuulla että astianpesukone on väärin täytetty (hän ei sitä edes koskaan tyhjennä, tai täytä, mutta valittaa kun sen teen) Samoin jos jätän sen tekemättä, kuuluu valitus että miksi on tiskivuori keittiössä.. Imuroin myös väärin, vien roskat väärin, laitan vaatteet omaan vaatekaappiini väärin (ja omat vaatteeni on siellä kaapissa, vaimon vaatteet on pitkin lattioita milloin missäkin) Laitan kylppärissä oman shampoo pulloni väärään paikkaan (minulla on siis vain yksi pullo, toisella osapuolella niitä on yli 10+kaikenmaailman shaverit, geelit,rasvat ja muut pesuaineet, jotka luonnollisesti on pitkin poikin kylppäriä).

    Pyykkejä en enää suostu pesemään, koska ne on aina pesty väärin, tai laitettu kuivumaan väärin tai vähintään kadonneet sukat on minun syyni.

    Itselläni on kahdet kengät joita käytän ja muut on kodinhoitohuoneen kenkäkaapissa. jos joskus kenkäni sattuu olemaan muualla kuin kenkähyllyssä, siitä tulee huomautus. Kaikkien muiden kengät sensijaan on aina pitkin eteistä niin ettei sisään meinaa mahtua ja vaimolla on siellä lattialla parhammillaan 8 paria kenkiä..

    • Hmh sanoo:

      Kuulostaa kuin sinulla olisi teini vaimona 🙁 Oletko yrittänyt keskustella asiasta vaimon kanssa? Kun lapset nukkuvat, istukaa alas, puhelimet pois ja avaa keskustelu ja kerro vaimollesi, että tällainen tilanne ei voi jatkua ja koita saada hänet puhumaan ja ymmärtämään. Hänenkin täytyy osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon, nämä ovat molempien vanhempien tehtäviä, eihän tällainen konsepti tule pitämään parisuhdetta elossa mitenkään kovin kauaa, ellei sitten itse alistu siihen ja se on elämän tuhlaamista. Tsemppiä!

  • Parisuhteessa kaikki hyvin sanoo:

    Mä olen aivan kyllästynyt tähän ”Mä kyllä yritin” -kitinään. Ihan oikeesti, aikuiset miehet! Ihan joka iikka osaa kyllä imuroida niin ettei murua, kiviä ja pölyjä pyöri sen jälkeen ympäri kämppää. Samoin pyykit jokainen halutessaan osaa ripustaa asiallisesti narulle. Nimenomaan tässä Mä kyllä yritin -uhriutumisessa on kyse siitä, että ei todellakaan viitsitty yrittää. Kunhan vaan roiskitaan jotain sinne päin ja eletään ainakin oman pään sisällä kuplassa jossain 50-luvulla ja kuvitellaan, että naisille kuuluu kotityöt ja miehet vaan kivasti jelppailevat ja vähän yrittävät.
    Meillä mies asettaa oman työnsä mielellään kaiken kotityön edelle, siksipä päädyimmekin palkkaamaan kotiimme siivojan. Nimittäin minäkin haluan asettaa oman urani siivoamisen edelle, enkä aio rypeä täällä kotitöiden keskellä, kun toinen hiukan vaan yrittää ja sitten lähtee töihin.

  • Kotipiika sanoo:

    Eli tämän perusteella minun täytyy uskoa siihen että elämäni menee vain kokoajan enempi siihen suuntaan ja lopullisesti siihen suuntaan että on vain naisten töitä…
    Itselläni tällä hetkellä juurikin se tilanne, että minulle sanotaan: miksi minä tekisin kun sinä teet paremmin?
    Eli kädet pestään jo ennen kuin edes koitetaan, tällä lauseella.
    Ja kyllä. Jos iso mies ei erota valkoista, mustaa, värillistä toisistaan.. niin onko se vaimon vika kun pyykit ei peseysy ja jos peseytyy, kaikki on harmaata?
    Sen jälkeen ihmetellään että miten se on harmaata? Vastaat että teit väärin. ”Noh, en minä sitte tee ku sä osaat jo”.
    Samoin imuroiminen. Imuria heiluttaa 2m olohuoneen matolla ja ollaan niin tehneinä.. joo.. talossa on myös muita huoneita.. meneppä sanomaa nii vastaus on tuo sama.
    Sama remontti hommissa. En edes yritä kun sä teet paremmin.
    Sit jos itse menet ja teet lumityöt nii sanotaan että turhaa teet. Eli mitätöi sit sun tekemät ”miestentyöt”. Koska kai se hävettää ku ei ite niitäkään saanu tehtyä.
    Että tähän kai sitä on sit opittava..
    Ei se taida sitä olla että oot menny väärään kohtaan moittimaan
    Nämä aikuiset pikkupojat vaa sattuu käyttäytymään kun se lapsi jolle äiti on napissu.
    Ne ei erota äitin tissiä vaimon tissistä

  • Kaikkientöitä sanoo:

    Yläkoulussa on kotitaloutta ja yhteiskuntaoppia, mut peruskoulussa pitäisi opettaa perhearkea erillisenä oppiaineena, jolloin arvokkaat nippelitiedot sivulauseista eivät menisi ohi. Opeteltaisiin erilaisia paperiasioita ja käytännön juttuja, vakuutuksista pankkitileihin ja lumikolasta kodinkoneisiin, täyttämään veroilmoitus ja pyykkikone ja paikkaamaan fillarinrenkaat.

    Kerrottaisiin tieteelliset faktat, miksei jotain juttuja pidä tai kannata tehdä. Ei ole itsestäänselvyys, että ihan jokaisessa kodissa näitä asioita yhdessä opetellaan.

    Moni äiti uupuu kodinhengettären taakan alle, eikä jaksa kädestä pitäen opettaa arjensietokyvyttömyyden kanssa kipuilevia lapsia.

  • Anna tehdä jos haluat että tekee sanoo:

    Ah sitä.autuutta kun päätin etten valita jäljestä kun mies laittaa tiskit tai siivoaa. Pyykkeihiknennanna koskea, sillä ällöttävä ne ryppyiset lyhyt, kun ei osaa ripustaa nätisti kuivumaan. Tämän dilemma tosin ratkoin niin että saa pestä omat pyykkinsä itse. Tiskivuorot auttoi jättämään huomautukset siinä hommassa ja muissa kotitöissä auttaa, että meillä käy siivooja.

  • Tulevaisuudessa sitten sanoo:

    Minulla on myös avokki joka on hyvin herkkä arvostelulle.
    Hän pesi pyykillisen vaatteita vuonna 2016 (siis huom. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa)
    Ja sattui silloin kutistamaan 200€ kashmirpaitani käyttökelvottomaksi. Joten pyysin kohteliaasti häntä lukemaan pesulaput ennen koneeseen pyykkien laittoa. Mutta se oli liikaa ja siihen loppui pyykkäys, selitys on aina että kun olet kieltänyt sen, vaikka olen erikseen sanonut monesti että saa pestä, enkä ole kieltänyt vaan pyysin tarkistamaan vaatteiden pesuohjeet joskin sanoin myös että en omista enempää arvokkaita vaatteita. Se ainoa meni jo joten senkun sitten peset ilman ohjeita jos on siitä kiinni.
    Mutta ei auta joka kerta hän on ”unohtanut” keskustelun jossa kehotan pyykkäykseen ja muistaa vain keskustelun vuodelta 2016.
    No olen todennut että tuskin on se oikea syy.
    Minulla on ollut 3 avokkia vuosien mittaan. En tiedä onko kyse siitä että ajaudun suhteeseen samankaltaisten kanssa, vaiko että itse olen hyvin vastuuntuntoinen itse tai siitä että kuvittelen ettei aikuiselle ihmiselle pitäisi joutua sanomaan asioista enkä sitten pahemmin sano, mutta kaikki kolme miestä jakavat yhden ominaisuuden. Se on vastuun välttely. He eivät ole kokeneet vastuuta arjesta tai ympäristöstään.
    Aina eron jälkeen on ollut helpotus että mies on lähtenyt ja elämän laatu parantunut. Sitä väsyy olemaan aikuisen ihmisen palvelusväkeä ilman palkkaa.
    Tämän kolmannen avokkini kanssa en halunnut asua yhdessä eikä se koskaan ollut suunnitelmana mutta kun lapsi syntyi käytännön asiat pakottivat yhdessä asumiseen. Lopputuloksen jo tiesinkin vaikka hän yritti kovasti muuta vakuutella. Ihana mies, hyvä isä, hauskaa seuraa, mutta täysin hyödytön arjen pyörittämisessä.
    Yritämme aktiivisesti kyllä etsiä ratkaisuja kotihommiin.
    Meillä on ulkoistettu ikkunan pesua, remontteja. On robotti imuria, puolivalmista ruokaa yms. Mutta kyllä minä vedän yhä sen isoimman korren joka päivä kun avokki makaa sohvalla pelikoneen kera tai lähtee kavereille tai harrastuksiinsa joita hänellä on oltava.
    Olen vaan todennut että ihan miten vaan, en jaksa enää vaivautua riitelemään, teen mitä jaksan ja jos joku valittaa niin sanon että tee itse (eivät tee mutta eivätpähän valitakkaan)
    Minä kyllä ehdin myöhemmin sitten kun lapset muuttaa, niin muutta mieskin. Aiomme sitten jatkaa yhdessäoloa kahdessa vierekkäisissä asunnoissa ja minulla on olo kuin ellun kanalla 😆

    • RA sanoo:

      Tämä on taas tyypillinen itsekkään naisen valitus.

      Miksi pitää tehdä lapsia jos ei kykene valitsemaan kumppaniaan oikein?

      Todennäköisesti tässä käy niin että mies sitoutuu mutta nainen ei. Tärkeintä oli siis saada lapsi mutta miehellä ja hänen elämällä ei ole väliä kun etsitään ”sitä oikeaa” jota ei edes ole olemassa kuin teinifantasioissa.

      • Tulevaisuudessa taas sanoo:

        😆 ihania oletuksia..

        ensimmäinen avokkini oli olosuhteiden sanelema. Seurustelimme jo nuoruudesta lähtien kun muutin kotoa hän jäi äkisti perhetragedian vuoksi ilman kotia ja annoin hänen muuttaa luokseni. Opiskelujeni päätyttyä totesimme yhdessä että olimme liian nuoria moiseen yhteiseloon ja erosimme ystävinä.

        Toinen avokkini oli minulle jännittävä rakkaus johon tutustuin aikuisena. Muutaman vuoden jälkeen koimme tarvetta rakentaa perheen joka meille molemmille oli täysin väärä ratkaisu siinä muodossa kun sen toteutimme. Olin hyvin tyytyväinen kun erosimme, talouteni oli taas järjestyksessä, rahat myös ja lasten kanssa sai vuoroviikoin leppoisaa vanhemmuutta.
        Joten minulla oli jo kaksi lasta ennestään enkä halunnut mitään miestäkään oikeastaan vaan ihan mukavaa kevyttä tapailua kun tapasin kolmannen avokkini. Enkä varsinkaan halunnut lasta mutta kun ehkäisystä huolimatta sellainen otti alkuunsa niin myönnyin (miehellä ei ollut lapsia ennestään)
        Nykyinen avokkini halusi muuttaa luokseni johon siihenkin pitkin hampain suostuin.

        Minä en tarvitse miestä enkä sitoutumista siinä olet oikeassa ja avokkini tietää sen. Ainoastaan jos haluan miehen niin sellaisen otan.

        Lapsia olisin hankkinut varmasti ilman miehiäkin koska olen hyvä äiti joka tekee kaikkensa lastensa eteen. Olen korkeastikoulutettu ja hyvä tuloinen, omistan taloni ja minulla on kaikki edellytykset vanhemmuuteen. Olen aina pitänyt lapsista ja aina halunnut olla äiti. Vaimon hommat taas eivät kiinnosta minua vähääkään.

        Kun lapset muuttavat, jatkamme kyllä avokkini kanssa yhdessäoloa mutta eri osotteissa sillä josko minut kokoelämäksi valjastettaisiin mieslapsen piiaksi niin voit olla varma että katkeroituisin joten kyllä minä odotan että saan taas vastata vain omista asioistani.

      • Minä sanoo:

        Tässä pikkasen faktaa pöytään!Siitä miehestä voi kuoriutua paskaläjä vasta lasten saamisen jälkeen!Perseily on muhinut pitkän ajan ja suhteen edetessä vittumaisuus nostaa päätään.Tiedän tämän kokemuksesta.Lapset ovat ainoot hyvät asiat mitä siitä läjästä on tullu.

  • huijattu sanoo:

    Juuri taas riitelyä siivouksesta. Mies tuli töistä ja lössähti tapansa mukaan sohvalle surffaamaan. Siivouspäivästä ( yhteisestä) oli sovittu jo hyvissä ajoin, vaan eipä taas herraa napannut. Parin tuntia katselin kun siinä röhnötti, itse tein ruokia ja aloittelin siivousta. Sitten komensin ylös. Siitä sitten tämä lähes kuusikymppinen ukon kuvatus näyttelee keskisormia ja haukkuu minua ämmäksi yms.
    Olemme jakaneet siivuoksen vuosien tappelun jälkeen niin, että hänellä on pieni osio talossa, minä siivoan suurimman osan ja huollan teknisen laitteet yms. Teen myös lähes kaikki remontit, ukko haaveilee, että hoitaisin myös puutarhan. Huollatan oman autoni.
    Moista lahnaa en olisi koskaan huolinut, ellei tuo olisi pitänyt täydellistä esitystä kun teki itseään tykö. Siivosi, huolehti, auttoi. Toiminta loppui välittömästi, kun kala oli uinut koukkuun. Kyse ei ole siis siitä ettei osaa. Tänään sanoin, että voi äidilleen mennä uhmaamaan ja näyttelemään keskisormea, minä haluan aikuisen miehen joka osaa siivota.
    Vapaa-aika pitäisi ukon mielestä hoitaa niin, että hän harrastaa ja minä huolehdin kotitöistä.

  • Hohhoijaa sanoo:

    Exäni kehui ennen parisuhdetta, kuinka kotityöt tulee jakaa ja tehdä yhdessä. Parisuhteessa äänensävy muuttui. Kerran pari siivottiin yhdessä, hän vaati luutausta itselleen, kun vaatii ”voimaa”. Sitten hän lopetti senkin heittämällä luudin seinään ja sanoen sitä homojen hommaksi. Pyykin levittäminen oli sekin homojen hommaa. Kun pyysin apua, olin laiska ja huonompi kuin edeltäjäni, koska en mitään osaa ja pysty tekemään yksin. Kerran hän taisi tehdä nakaronilaatikon. Ja uuniin ranskalaiset. Viikonloppuisin hän kyllä auttoi siivoamaan pöydän. Ja vaihtoi renkaat, mutta siihenkin hänelle piti tuoda renkaat käteen ja avustaa. Maksuna olisi pitänyt vedellä nakkia. Autoin kolaamisessa ja haravoinneissa, ulkotöissä ja tein enimmäkseen kotityöt yksin. Kerran erehdyin auttamaan ruohonleikkuussa, jotta hän sai paikattua lapsensa pyöränkumit. Haukuttiin pystyyn, koska en ollut ajanut tankinpohjilla koko valtavaa pihaa. Ei jaksanut, kun kaikesta pyytämisestä verrattiin edeltäjään ja välteltiin kotitöitä nostamalla riita. Mutta hänelle kotityöt olivat naistentöitä ja enhän mä koskaan tehnyt mitään, kun koti oli aina siisti.

  • Ihme otus sanoo:

    Tämä otsikko oli mielenkiintoinen, mutta silti juttua lukiessa se muuttui urhrautumis ulinaksi. Onneksi olen suhteessa, jossa saa tehdä niin paljon kotitöitä, kun jaksaa/voi. Ainoa asia joka on ihmetyttänyt ihan mahdottomasti. On se tapa jolla toinen ei ole koskaan tyytyväinen. Siis jos aln tekemään jotain kotityötä, joka on jäänyt tekemättä. Juuri alettuani sitä tekemään, odotan saavani tehdä työn positiivisessa ilmapiirissä. Mutta ei vaan voi. Toiselta tulee välittömästi kommentti, että tuokin toinen asia pitää tehdä ja siitä sitten kaataa sonnan toisen päälle.

    • Kiitos sanoo:

      Meillä minä en arvostele, päin vastoin kehun ylitsevuotavasti (luin kirjan jossa lapsia kannustetaan parempiin suorituksiin kehumalla, sovellan tätä) mutta miehelle tämä yuntuu omevan kaupantekoa. Hän ei tee kotiho.mia koska ne on tehtävä tai viihtyvyyden vuoksi vaan ainoastaan saadakseen minut tekemään jotain hänen puolestaan. Ja sitäkin äärimmäisen harvoin.
      Olisiko vinkkiä mies miten miestä voi kannustaa huolehtimasn yhteisestä hyvinvoinnista edes sillä minimi panostuksella?