Huono Äiti sai avautumisen mummolta:

”Siis apua. Ensin oli pojan avovaimo sosiaalisesta kauhusta kärsivä ja nyt on uusi sitten kaikkea pelkäävä ja kontrolli riikki. Olen tuntenut jo kauan aikaa, että uusi avovaimo ei luota pojan kykyyn hoitaa heidän kahta yhteistä lastaan. Pojalla on myös lapsi ensimmäisestä suhteestaan. Tyttö on isänsä luona vuoroviikoin. Minä olen mummona aina ollut tärkeä tytölle ja hän on viettänyt paljon aikaa minun ja mieheni kanssa. Myös tämä yhteys on huononemassa nyt.

Poika ei enää tule piipahtamaan tytön kanssa luonamme muuten kuin jos minä tarjoan heille ruuat. Minulla ei ole samanlaista hyvää suhdetta kahteen nuorempaan lapsenlapseen, koska olen jo kauan tuntenut että uusi miniäkokelas ei luota edes minun kykyyn hoitaa tyttöjä. Minulle tulee useasti huono olo kun käyn heidän luonaan. Tunnen itseni vartioiuduksi ja pienikin vahinko tyttöjen kanssa tekee minusta epävarman.

Menneenä viikonloppuna halusin että vanhin ja keskimmäinen lapsenlapsi nukkuisivat meidän luona. Keskimmäinen ei vielä koskaan ollut nukkunut meillä vain ainoastaan äitinsä äidin luona. Hän ei ole enää ihan pieni. Syy siihen, että ei ole nukkunut meillä on että äitinsä ei luota siihen että tyttö saa hyvää hoitoa meillä. Vanhin lapsenlapsi saa kyllä nukkua meillä.

Vaikka olen ilmiselvästi saanut kasvatettua kolme lasta ilman isompia vahinkoja ja olen ammatiltani opettaja niin ei ilmeisesti ole tarpeeksi taitoja hoitaa lapsenlapsia.

Nyt kumminkin saatiin viettää ilta ja yö tyttöjen kanssa. Sain ohjeet miten minun piti toimia nuoremman lapsenlapsen kanssa. Häntä ei missään tapauksessa saanut jättää nukkumaan yksin, ilman aikuista, vaan minun piti ehdottomasti nukkua samassa huoneessa. Nukuinkin samassa huoneessa tyttöjen kanssa aamuyöhön asti mutta kun heräsin keskellä yötä niin huoneessa oli niin kuuma että siirryin toiseen huoneeseen nukkumaan. Tätä en olisi saanut tehdä.

Illemmmalla sain puhelun miniäkokelaalta. Hän soittaa harvoin, jos koskaan minulle. Säikähdin että nyt oli sattunut jotain. Hän kertoi olevansa tosi pettynyt minuun, koska en ollutkaan nukkunut samassa huoneessa hänen tyttären kanssa. Ei kuulemma voi enää luottaa minuun ollenkaan.

En ole uskaltanut sanoa asiasta miehelleni mitään koska tiedän hänen mielipiteen miniästä. Haluaisin niin kertoa asiasta pojalle mutta en haluaisi pilata meidänkin välejä. Kaikista eniten haluan kertoa tytön äidille kuinka loukkaantunut olen asiasta. Olen yrittänyt kaikin tavoin saada yhtä hyvät välit nuorempaankin lapsenlapseen mutta nyt en halua edes käydä heillä. Työkaverit ovat ainoat jotka tietävät tästä ja kehottivat minua vain unohtamaan koko juttu mutta en pysty unohtamaan. Elämä tulee hankalaksi jos yhteys katkeaa kokonaan, me asumme samassa kaupungissa ja poika ja lapsenlapset ovat tärkeitä minulle.”

Nimimerkki Mummo

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 40 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

40 vastausta artikkeliin “Apua miniäni on kontrollifriikki”

  • Suklaafani333 sanoo:

    Puhumisesta kommentoivat… ei tuo aloittaja vaikuta siltä, että hänen kanssaan voisi keskustella. Hän vaan haluaa pilkata kun tietää paremmin, onhan hän _opettaja_

  • Nimetön sanoo:

    Mummo mene ja toimi ,Regina linnan heimon malliin .pane miniä kokelas ruotiin. Käytä arvo valtaasi. .ja jos poikas on vätys,niin anna olla. Tuollainen minnii ehbokas tekee vielä oharit tuprun pojallesi. Toimi.

  • Tätä on niin nyt nähty. sanoo:

    Paljon tarvittaisiin turvallisia isovanhempia ja korvaavia aikuisia lasten ja nuorten ja elämässä tänä aikana.
    Ihan järkyttävää lukea noita mummolle tulleita kommentteja!
    Monet lasten – ja nuorten psykiatriset hoidot ja lastensuojelun kontaktit olisivat vähäisemmät kun isovanhemmat voisivat olla lasten elämässä mukana. Ja luonnollisesti koulukin tekee oman osansa lasten kasvatuksesssa. Ei käy kateeksi sitä savottaaa.
    Opettaja mummolle lämmin halaus.

  • Leena sanoo:

    Onpa tosi kurja juttu. Auttaisiko avoin rauhallinen keskustelu kaikkien kesken. Onko kuitenkin näin että miniällä on huono itsetunto ja näin haluaa olla täydellisen äidin esimerkki. Pystyy kontrolloimaan lähiympäristöään. Miten poikasi suhtautuu tähän asiaan? Toisaalta tarvitseeko lasten olla yökylässä? Lapset ovat erilaisia, jotkut tykkäävät ja jotkut ovat kotisidonnaisia. Mitäpä jos vietätte aikaa päivisin ja iltaisin ja viette lapset yöksi kotiin.

  • Nimetön sanoo:

    Lasten isä on syytä saada vastuuseen ja ottamaan kantaa. Jos hän on lusmu, hän menee vaimonsa selän taakse ja antaa tämän päättää. Miksi olet kasvattanut pojastasi sellaisen?

  • Jepsis sanoo:

    Tyypillistä! Naiset etsii syyllistä toisistaan, vaikka oikeasti avainhenkilö on se lasten isä. Kyse on siitä millainen suhde hänellä on vanhempiinsa eli haluaako lapsensa viettävän aikaa heidän kanssaan ja millainen suhde hänellä on vaimoonsa eli miten ovat sopineet lastensa kasvattamisesta. Anopin tulee sopia näistä asioista ensi sijassa oman lapsensa kanssa.

  • Ihmeissään sanoo:

    Voi hel**** Ei tämä teksti voi olla totta! Jos on, niin olisiko mahdollista KESKUSTELLA? Asiat ratkeavat hyvin usein puhumalla. Jutusta ei käynyt ilmi, että olisi mitään oikeaa ongelmaa. Puhumattomuutta vain. Suuntaan, toiseen ja kolmanteen. Haloo!!! Mikä mättää? En kehtaa puhua, en viitsi puhua yms. Miksi ei voi keskustella? Mikä oli edes ongelma? En päässyt kärryille. Itsellä on oikeita ongelmia, joita ei voi ratkaista, kun toisella on aivovamma ja persoona muuttunut. Olen yli 20v tiennyt, että tilanteemme ratkea vasta tämän maallisen taipaleen jälkeen. Olen joutunut tekemään surutyön elävästä äidistäni ja se on raskainta mitä olen kokenut.

  • Äidinäitejäkin monenlaisia sanoo:

    Minulla asuu juuri eläkeikään päässyt äiti useamman sadan kilometrin päässä ja on nyt reilun vuoden verran säätänyt kaikki lomat selkäni takana teini-ikäisen kanssa eli mennyt kaikki joulu, syysloma, hiihtoloma ja kesäloma jne. ilman, että viitsi millään tavalla ilmoittaa eikä varmastikaan edes kysy sopiiko.
    Ikinä ei ole äitini kanssa ollut helppo hoitaa asioita. Viimeisen 10 vuoden aikana avoimesti sanonut, etten ole terve ja päässäni on vikaa, soittanut tänne asuinpaikkakuntani mielenterveystoimistoon ja vienyt omaa ajatusta minusta läpi ja kaiken huippu nyt lukion aloittaneeelle lapsenlapselle tätä viestiä tolkuttanut ja lapsi alkanut niin uskoa. On toki avulias, laittaa ruoat, ei käytä päihteitä ym. Hänellä asuu siellä lähellä kyllä sisarukseni ja heidän lapset ja on rakentanut oman identiteettinsä sen varaan. Olen vanhin ja kohta 50 itse.

    Mitäs tälle mummolle voisi tehdä? Omani ja lapseni on välit tuhoamassa kohta täysin, nuoremmat sisarukset puolustaa mummoa, joka on toki heille suureksi avuksi.

    Toivottavasti tutkijat lukee näitä palstoja.

  • Oivariini sanoo:

    Pahaminiä sanoo:
    24.10.2024 20:03
    Minun korvaan taas särähtää, että lapset pitää nimenomaan saada yökylään mummolaan.

    Tämä! Kun nämä lapsenlapset vielä asuvat samassa kaupungissa, niin miksi pitää jättää lapset mummon mieliksi yökyläilemään?

    Kaikesta päätellen miniä oli ihan oikeassa kun ei anoppiinsa luota.

  • Pahaminiä sanoo:

    Minun korvaan taas särähtää, että lapset pitää nimenomaan saada yökylään mummolaan. Ihan kuin mummon omista tarpeista lähtisi tämä, ei lapsen tai perheen. Miksi ei voi nauttia lastenlasten seurasta päivällä, ehkä porukalla lasten vanhempien kanssa?

    Muisto omasta lapsuudesta: pikkuveljeni oli kotona viihtyvää sorttia. Isovanhempani olivat sitä mieltä, että hänet pitäisi laittaa heille yökyläilemään että ”rohkaistuisi” tai oppisi itsenäisemmäksi tai jotain… Omat vanhempani eivät veljeäni pakottaneet yökyläilemään ja ihan normaali toimiva aikuinen tuosta pikkupojasta kasvoi. Pitivätkö kuvatussa tapauksessa omat isovanhempani vanhempiani kontrollifriikkeinä?

  • Vastaavan pyhimyksen uhri sanoo:

    ”Vaikka olen ilmiselvästi saanut kasvatettua kolme lasta ilman isompia vahinkoja ja olen ammatiltani opettaja niin ei ilmeisesti ole tarpeeksi taitoja hoitaa lapsenlapsia.”

    1. Oletko nyt ihan varma, ettet ole isompia vahinkoja aiheuttanut?
    2. Koulutus ei tässä asiassa merkitse yhtään mitään, jos luottamus puuttuu.

  • Droonilennot sanoo:

    Sitä vaan, että tässä olisi mummolla paikka katsoa peiliin ja olla itselleen raadollisen rehellinen.

  • Utelias sanoo:

    En ole uskaltanut sanoa asiasta miehelleni mitään koska tiedän hänen mielipiteen miniästä.


    Kerrohan toki, mitä mieltä mies on.

  • Huprauhas4286 sanoo:

    Olen vierestä seurannut ihan oikeasti kontrollifriikkejä äitejä, jotka perheen kanssa tai lapsi yksin yöpyneet isovanhemmilla. Kun koko suku laitetaan loman viettoon 0-3v lapsen sääntöjen mukaan ruuat, unet ym. kaikki tekee niinkuin naperokin jottei äiti vain suutu. Ja jos suuttuu, lähdetään ovet paukkuen vaikka yön selkään tossukka mies tuskaillessa perässä.

    Aikalailla pienimmästä päästä kontrollointia se, että pitää nukkua samassa huoneessa, kiinnostaisi tietää oliko tälle joku syy ikä,pelko,sairaus vai syy tuntematon. Muutoin on paha kommentoida onko hyi, hyi vai ei.

    Olen myös nähnyt tätä ”isovanhempi” ikäpolvea, jonka pitää puolen suvun kanssa keskustella siitä, kuinka joku läheinen pahoitti mielen. Ennemmin vaikka miniän äidille soittoa, kuin keskustella miniän kanssa rakentavasti. Se on ärsyttävää. Ennemmin kannattaisi keskustella miniän kanssa ja vaikka sen oman pojankin ja kysellä, että ette ole viime aikoina vierailleet. Toivoahan tilanteessa tuntuu kuitenkin olevan vielä, kun isompi lapsista on saanut teillä yöpyä aiemminkin.